sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Voihan Namua

Lenkillä Nokin ja Nanon kanssa, Rin ja Namu kävivät melkein jo uimassa..

Blogin kirjoittelu on pahasti jäänyt kun tuntuu että tällähetkellä aikaa kuluu kaikkeen muuhun :) Ja tilanne Namun kanssa on myös omalta osaltaan hiukan haastava ja olen joutunut pohtimaan miten tässä nyt edetään. Namulla on nimittäin orastavat ääniongelmat pahentuneet hyvinkin isoiksi. Namu on pennusta asti ollut herkkä äänille ja niitä ihmetellyt. Nyt tämä on yleistynyt ja tietyt tilanteet myös laukaisevat epävarmaa ja ahdistunutta olotilaa Namussa.

Namu kävi myös tokokokeessa helmikuussa. Jos (silloin ennen pandemiaa) en olisi suunnitellut osallistumista SM-joukkuekilpailuun en olisi vielä halunnut osallistua Namun kanssa kokeisiin. Koin että Namu on kyllä valmis mutta mielentilassa ja kokonaisuudessa olisi ollut vielä pientä viilaamista. Oletin Namun kuitenkin selviytyvän tilanteesta jos nyt ei ihan 200 pisteen arvoisesti niin kuitenkin hyvin sen perusteella miten nämä tilanteet ovat menneet. Tilanne oli kuitenkin nyt jotain muuta mitä osasin pahimmissa skenaarioissa edes kuvitella ja koe meni niin penkin alle että olen hyvin pettynyt niin itseeni kuin myös osittain Namuun. Itse jännitin paikallaoloa mutta se meni hyvin, Namu lopussa laittoi nenän tiukasti maahan. Yksilöliikkeissä en myöskään jännittänyt mutta Namu oli omissa maailmoissa enkä saanut sitä mukaan oikeastaan missään vaiheessa. Tähän en ollut henkisesti varautunut ja jälkikäteen mietin että jos olisin Namua innostanut ja voimakkaammin nostattanut olisiko se auttanut. Oletin että Namu kehässä rentoutuisi kun saa tilaa ympärilleen, niin on usein koulutuksissa käynyt. Namu stressasi pienessä odotustilassa kun ympärillä oli paljon koiria ja ihmisiä, oli nenä maassa hyvin voimakkaasti ja ei myöskään ottanut kontaktia. Mietin tässä vaiheessa että pitäisikö jättää koe kesken mutta koska paikallaolosta oli selvitty ja luotin Namuun sen perusteella miten olemme treenanneet. Namu harmillisesti epäonnistui kaikista varmimmissakin liikkeissä kuten kapulan pidossa ja kaukoissa joissa ei ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista harmia. Joten, tästä ei ole toivottavasti suunta muutakuin ylöspäin :)






Tämän ison epäonnistumisen ja ääniongelmien kasvamisen kanssa myös tietynlainen treeni-into on hiipunut. Kokeen jälkeen treenasin enemmän ylempien luokkien liikkeitä ja pidettiin treenit rentoina ja hauskoina. Ja koska lumitilanne on heikko ja kevään tilanne hyvä niin ollaan myös päästy hyvin metsälajeja treenaamaan! Namu on puuhaillut tietenkin hakua mutta myös jälkeä ja esineruutua. Haukkua olen Namusta yrittänyt saada irti. Haukkuu hyvin kun kiihtyy tehosekoittimista sun muista meteliä pitävistä kodinkoneista, tähän menee myös sähköinen kynänteroitin. Muutoin Namu ei oikein osaa olla rento ja enemmän vingahtelee kuin haukkuu. On myös hyvin fyysinen eli saattaa yhtäkkiä hypätä voimakkaasti vasten mikä on ärsyttävää.

Äänisiedätykseen on tullut käyttöön alustatreeni. Opetin Namulle alustan jossa olla ja tuon siihen näitä epämukavia ääniä tai asioita. Nyt on ollut noin kuukauden treenissä paidan heilautus, Namuhan pelkää siis myös vaatteiden/peittojen/minkä tahansa kankaisen heilautuksia. Alku oli hankalaa mutta nyt Namu ei enää väistä niin voimakkaasti esillä olevaa paitaa/pyyhettä kuin ensimmäiset pari viikkoa. Olen saanut otettua mukaan myös voimakkaampia paidan heilautuksia ja räpsäytystä ja Namu ei enää karkaa patjalta. Edistystä tulee mutta hyvin hitaasti. Taistelen Namun kanssa myös näiden esineiden kanssa ja Namu tuntuu tästä pitävän. Ensimmäisen alustaharjoituksen tein kun vein Namun Pekka Korrin arvioitavaksi laukaisuarkuuden suhteen. Namu harjoitteli alustaa rennosti ja yhtäkkiä yritti karata eikä tullut alustalle. Syy oli se että kuusen neulaset olivat raapineet Pekan takkia ja se oli Namun mielestä niin pelottava ääni että piti lähteä karkuun :( Joten se oli Namun lähtötilanne. Ja koska Namu on pehmeä ja alusta osaltaan muistuttaa myös vaatteita (koiran peti) niin sain tehdä aika paljon työtä että Namu edes uskalsi tulla alustan lähelle.

Pekan kanssa myös ammuttiin Namulle ja se oli nyt viimeinen niitti ja Namu selkeästi on nyt ehdollistunut kaikkiin niihin tilanteisiin mitä ennen ampumista on tapahtunut. Jos Namu on hihnassa metsässä ja joku kävelee metsään/poispäin, Namu menee "paniikkiin". Se onni tässä on että Namun paniikki on hiljaista ja sisääänpäinkääntyvää, Namu ei juokse karkuun hullun lailla. Menee pienelle kiepille maahan tai pyrkii autolle. Aiemmin ampumisen aikana olen tehnyt käsikosketusta, nyt jos sitä pyydän aikalailla milloin vaan niin Namu ahdistuu ja menee kiepille. Tätä olen purkanut nyt sisällä ja lenkeillä. Myös treeneissä Namu pääsee esimerkiksi menemään hakumetsää kohti kun tekee käsikosketuksen. Kun odotellaan hakuvuoroa ja hiljaisesta metsästä kuuluu hyvin hiljainen ääni, kolaus tms niin Namu ahdistuu. Onneksi kun suoritus alkaa niin Namu pystyy suoriutumaan. Myös jälkimetsässä on harmillisesti tullut liian usein ampumista, treenataan suht lähellä ampumarataa. Namun jälki-into on heikentynyt vaikka löytää kyllä kepit. Jos ampumista ei kuulu niin Namu tuntuu sitä selkeästi odottavan.



Namun hakukuvista kiitos Maarit K.!





Lenkeillä kuuluu siis aika usein ampumista ja hyvin erilaista ampumista. Näissä Namu reagoi hyvin vaihtelevasti. Alkuun reagoi ja tuijottaa minua ja kun en itse reagoi niin Namu rentoutuu mutta on rauhallisempi eli ei kyttää Riniä ja tulee usein luokse. Loppulenkistä Namun käytöksestä ei selkeästi huomaa että kyseessä olisi ääniarka koira. Paitsi niinä lenkkeinä kun Namu kokee olonsa enemmän ahdistuneeksi ja ei rentoudu lenkin aikana kokonaan. Haluaisin uskoa kuitenkin siihen että saan koulutettua äänet Namulle siedettäviksi.

Namu on myös käynyt paimentamassa pässejä ja ollut siinä aika hyvä. Aitauksessa kolmen pässin paimennus (Namu pääosin ajaa pässejä aitauksen reunoja pitkin) on mennyt alkuun vähän vauhdikkaammin mutta tästä parantuen. Herkkänä poikana Namu ottaa myös hyvin käskyjä vastaan. Sitten ajateltiin kokeilla pihalla kun Namu oli useampana kertana suoritunut hyvin. Pässit juoksivat vähän kauemmaksi ja mietin että mitenköhän Namun pää pysyy kasassa. Mutta oli ollut pitkään niin rauhallinen aitauksessa niin ajattelin että Namu handlaa tilanteen. Namu lähti hyvin mutta nopeasti keskeytti flänkin ja juoksi liian kovaa pässejä kohti, kolmikko hajosi, Namu lähti kahta kääntämään ja sitten näkyikin kun Namu meni valtavalla kuperkeikalla kahdesti ympäri. Eihän siinä hyvin käynyt ja Namun vasen takajalka oli niin hervoton että kuvittelin jo vaikka mitä kauhuskenaarioita. Se onneksi siitä lähti parempaan menemään ja todettiin selän olevan se osa Namusta joka otti iskun vastaan. Viikon sairasloma ja osteopaattikäynti toivottavasti auttoivat ja selvittiin säikähdyksellä.

Namun elämässä on siis sattunut ja tapahtunut ja muutoksia pukkaa. Kooa ja Rin elävät hieman tasaisemmin :D Rin on päässyt nyt tottistelemaan kun Namu saikutti ja oli vallan kivalla päällä! Haukkua/mielialan laskua ei tullut ollenkaan vaikka treenattiin yksin. Rin myös suoriutui hyvin tottisliikkeistä ja oli tarkkana kuin porkkana. Isoin treenin kohde on hypyn palautus koska Rin arpoo hypyssä ja saisi tulla vauhdikkaammin esteelle.

Rin on ollut esineruuduissa sairaan hyvä <3 Ja myös pudotettussa. Ja tarkkuudella. Ja jäljellä.





Raunioilla, Rin ei malta pöksyissä pysyä. Rauniokuvista kiitos Leena K.!







Raunioilla monet kuvat ovat tällaisia, "se meni jo"

Kooa aprikoi missä kohtaa olisi parasta ilmaista..


Välillä Pappa ehtii myös poseerata



Molempien mustavalkoisten kanssa pystyi poistumaan radalta onnellisena <3

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Koulutuksia

Namulla on ollut kiireistä kun ensin pyörähdimme Kymen nuorten koirien tokoringin kanssa Korrien koulutuksessa ja heti perään aloitimme Oilin tokokurssilla. Täällä olimme vuosi sitten myös, aika ei ole antanut periksi käydä kurssilla aiemmin mutta nyt alkuvuodesta taas :) Kiva että joku seuraa säännöllisesti miten Namua voisin viedä eteenpäin.

Korrien koulutus oli Strömforsissa ja nyt Namu oli hallissa rauhallisemmin mielin kuin viime kerralla. Vaikka Namu oli käynyt hallissa ennen tätäkin kertaa niin viime kerralla esiintyi paljon kaulan rapsuttelua ja maan nuuhkimista. Nyt nämä käytösmallit olivat pääosin poissa, maa vei kyllä välillä nuoren koiran nenää mennessään. Ensin vuoro oli Pekalla ja katsottiin alkuun Namun kehääntulo. Se oli rauhallisempi tehtynä seisaaltaan kuin että ottaisin Namun maasta mukaan. Namu ei kiihtynyt samallalailla. Pekka ehdotti että tekisimme kehääntuloa myös väärinpäin eli ulos kehästä/hallista ja sitten palkka. Nyt Namulla on nimittäin aika isot odotukset jo halleille. Seuraavaksi esitin Namun stressaamista paikallaoloon kävelyssä. Etenkin hihnan kanssa Namu on todella levoton, kiinnostuu kovasti muista koirista ja säätää kävelyssä. Nyt oli pari apukoiraa mukana ja teimme muutaman lenkin aina pysähtyen ja Namu rauhoittui kerta kerralta. Neuvoksi saatiin myös se että paikallaoloon kävely ei Namulla aina johtaisikaan itse paikkallaoloon vaan tekisinkin yllättäen seuruun, kaukot tms. Namu nimittäin on levoton paikallaolossakin niin molemmat voivat ylläpitää toisiaan. Nyt näiden yhdistelmä siis hetkeksi tauolle. Ryhmäliikkeissä tehtiin kuitenkin muiden mukana ja kun koiria oli huomattavasti enemmän niin silloin vasta Namu olikin levoton.. Tämä harmi on myös yksi iso syy miksi en ole Namua vielä kokeeseen vienyt. Pekalle näytin vielä liikkeiden välit ja niissä sain huomautuksen että palkkaamattomuus signaalin "Tadaa!" jälkeen Namun ensimmäinen ajatus on katsella muualle vaikka innostuukin ja on olevinaan mukana. Eli enemmän palkkausta heti Tadaan jälkeen, nyt olen enemmän ottanut Namua yhdessä kävelyyn ja vasta siitä palkka.

Riitan kanssa otettiin käsittelyyn eteenlähetys, siinä Namu jää yllättävän napakasti kiinni edelliseen lähetyspaikkaan vaikka se olisi ollut aivan toisella sivulla hallia! Eipä näitä olla paljon tehtykään eli nyt useampi alusta riviin ja suoraan on mentävä. Myös suositus tuli seinäkosketukselle eli pitää se kaivaa jostain Namun pentumuistista esiin.. Seuraavaksi tsekattiin luoksetulon stopit mitä viime koulutuksessa käytiin läpi ja niitä ollaan ahkerasti treenattu. En tiedä näkyikö tämä ahkeruus muuten kun siinä että Namulla on nyt pieni ajatus edes pysähtymisestä :D Ensin näytin kaoottisen nakin heittelyn ja Namu meni siitä aivan pähkinöksi. Sitten kahden ihmisen välin juoksutus joka on toiminut paremmin, tässä tuli kehoitus siirtyä käyttämään myös takapalkkaa jotta saisin Namua pysäytettyä kauempana minusta. Siitä Namulla ei ole nimittäin mitään ajatusta pysähtyä, pysähtyy vaan aivan lähelle. Tähän myös multa kroppaa enemmän peliin auttamaan stoppia. Lopuksi vielä pieni seuruunäyte ja alussa Namu oli vähän muissa maailmoissa. Tuntui miettivän eteenlähetyspaikkaa ja ruutua. Sain vinkiksi (ylläriylläri!) että älä lähde liikkeelle jos pentu ajattelee muuta. Myös liikkeelle voisi lähteä pienen peruutuksen kautta ja se yllätti Namun ja tuli skarppina mukaan.

A-Qilityn entiseen halliin meno ei ollutkaan niin kaunista ja mutkatonta mitä normaalisti Namulla on.. Jo ennenkuin Namua vein halliin tuumin että nyt voi olla kova paikka. Viereisellä kentällä oli äänekkäät agilitytreenit ja Namuhan on nyt puolen vuoden ajan tehnyt agilityä. Namu oli paljon pahempi mitä osasin kuvitella. Se oli aivan toisessa maailmassa ja vallan kamalan kiihkeä heti kun tultiin halliin. Namu alkoi heti kisko ja vinkua sekä haukkua (!) käskevästi miulle. Haukku tuli samalla tavalla kun haukutan Namua sisällä. Joten koulutus oli aika hermoja raastava kun Namu ei todellakaan näyttänyt mitä osaa vaan intoili ja karkaili kaikkiin ilmansuuntiin. Onneksi tilanne silti rauhoittui ja parani mutta ensikertaa odotellen.. Pitää Namu tuoda ensikerralla aiemmin halliin ja vaikka kertaalleen viedä sieltä pois. Sekä vuodattaa edes jonkinverran aivohikeä juoksuttamalla Namua ulkona. Treenin jälkeen Namu pystyi kehän ulkopuolella hyvin keskittymään kaukoihin ja pieneen seuruuseen.

Mutta onneksi saatiin hieman aikaiseksi Oilinkin kanssa. Aiheeksi valikoin noudon palautusnopeuden joka on vähän varovainen tai niin olen ajatellut. No yllättäen nyt tässä häiriössä Namu oli vallan raivokas ja oikein puri kunnolla kapulaa tullessaan. Tätä ei siis koskaan aiemmin ole tehnyt, oli nyt kyllä kevyt kapulakin kun aiheena oli myös sivulle palautus. Mutta nosto oli siisti ja hyvä, hienoa Namu! Ohjeeksi saatiin ottaa joku este etuviistoon että Namu tulisi ilman pientä kaarta loppuun asti. Nyt ennakoi hieman sivulle siirtymistä ja kaartaa lopussa. Eli välistä pujahdus ja nopea pyllyn kääntö. Toinen vinkki oli heittää namia taaksepäin jotta vauhti pysyy loppuun asti.

Toinen aihe mulla oli myös mitä oli Pekalla eli paikallaoloon kävely. Jostain kumman syystä en ottanut sitä edes aiheeksi.. No sitten otin aiheeksi Namun pienen ääntelyherkkyyden seuruun aloituksessa. Tähän vinkiksi vähän samantapaista kuin Riitalta eli sekoitetaan pakkaa. Liikkuri käskee, heitän nameja taaksepäin ja niitä Namu ei saa syödä kuin vasta miulta tulee vapautus. Välillä myös liikkeelle. Ja vielä oli aikaa joten näytin liikkeestä maahanmenoa johon en oikein ole vieläkään tyytyväinen. Ennen omaa käskysanaa voisi opettaa pienen sisäänhenkäyksen ja sen jälkeen käsky. Auttaa Namua ennakoimaan nopeaa maahanmenoa etenkin jos Namu tekee sen pompusta. Tekee nyt paremmin kun peruuttelen mutta seuruussa huonommin.

Ja muut harmittelee kun ei ole lunta mutta itse olen riemuissani! Viime viikonloppuna Namu pääsi pitkästä aikaa jälkihommiin ja jopa kahdesti. Molemmat jäljet noin 200 metriä ja viisi keppiä. Ensimmäisellä jäljellä Namu meni jäljen yli ja vähän jarruttelin ja ohjasin takaisinpäin ja tästä Nam otti jäljen. Heti löytyikin keppi palkaksi. Kulmat menevät todella hyvin, tuntuu että Namu kääntyy vaan hajussa suoraan jäljen päällä. Tällä jäljellä oli kahdesti isomman metsäpolun/tien ylitys. Ensimmäisellä Namu oli ihan ihmeissään ja päätti etsiä jälkeä menemättä tielle. Tässä vähän jarrutin ja Namu ilmeisesti sai ilmavainun ja ylitti tien ja löysi jäljen ja toki kepinkin. Kun tulimme taas tietä kohti Namu jotenkin ajautui sivuun jäljeltä ja meni kyllä reippaasti tien yli mutta tässä vaiheessa tajusin ettei ole jäljellä. Otin pakkia ja lähetin janalle jäljen suuntaan, janaa Namu ei siis ole vielä tehnyt. Namu yllätti lähtemällä suoraan ja nappasi jäljen hienosti oikeaan suuntaan ja nyt tien ylitys meni itsevarmasti. Toinen jälki sisälsi vähemmän uutta, tiheää puustoa ja hakkuuaukeaa jota Namu hieman ihmetteli. Molemmilla jäljillä nousivat kaikki kepit, siinä Namun on kyllä loistava <3

Tehtiin myös hakuakin, se ei mennyt yhtä loistavasti kuin viime kerralla. Oli ehkä liian suuret odotukset Namulle. Sinnikkyyttä ja vauhtia Namulta kyllä löytyy mutta tälläkertaa suoraan eteneminen ja vieläpä tarpeeksi pitkälle oli kyllä kadoksissa. Ensikerralla pitää ottaa hajuhakua etenkin jos sattuu tuulemaan. Ja lyhyempiä matkoja.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uusi vuosi



Itsenäisyyspäivänä oli Kymen nuorten ringin tokokoulutus ja heti perään on loppiaisena seuraava. Eli nyt on treenattu Namun kanssa ahkerasti jotta voidaan sanoa jossain kehittyneemme :D Namu on ehkä kehittynyt enemmän, minä kaipaisin koordinaatiota. Luoksetulon stoppien treenausta olen vältellyt pitkään koska siinä tulee esiin heikkouteni eli kun pitäisi koordinoida käsi ja ääni ja vielä oikeaan aikaan. Ja palautetta huonosta ohjaajan osaamisesta tässä koordinaatiossa on tullut..

Ihana kun talvi ei ole tullut vielä voimalla! Pienet esinehaut ja hyvät hakutreenit on Namun kanssa saatu aikaiseksi! Kummassakin lajissa on ollut lumen ja ajanpuutteen vuoksi taukoa ja Namu on ehkä opetellut yksin asioita koska toimi loistavasti molemmissa. Esineenhaut tein ex-tempore lenkin jälkeen, vietiin yhdessä esine kävellen laatikko ja tyhjälle lähetys. Ensimmäisellä Namu kaartoi jäljelle ja sitä kautta löysi esineen. Kaksi muuta lähetystä menivät suoraan. Esineet noin 40-50 metriä. Luovutus on edelleen ongelma koska esineistä tulee samantien Namun aarre..

Haussa sama, odotin ihan muuta kuin sujuvaa suoritusta tauon jälkeen. Namu eteni suoraan ja syvälle ja intoa riitti. Kuusi maalimiestä ja osalla pistoista Namu ei malttanut ihan loppuun asti mennä mutta uusinnat eivät yhtään latistaneet Namun intoa. Nyt ei myöskään ohittanut maalimiehiä vaan nenä oli mukana ja paikansi heti kun pääsi lähemmäksi.

Kova kiire metsään, kiitos kuvista Maarit K!






Tokoa on myös treenattu paljon. Joka treeneissä pari kertaa luoksetulon stoppeja, alkuun namien heittelyllä mutta tässä vauhti kiihtyy hurjaksi ja vaatii vaaleita nameja jotta ne löytyvät. Mulla usein käytössä Naturis tai Platinum. Ollaan tehty pääosin siis kahden ihmisen väliä juoksuttamalla ja tämä on paljon parempi omalle koordinaatiokyvyttömyydellekin. Namulla on alkanut hiipiä ajatus stopista, maahan lyö itsensä paljon paremmin kuin jää seisomaan. Siksi siis harjoitellaan pelkkää seisomista nyt. Namu ei ole vielä pahemmin ennakoinut ja tulee suht samalla tahdilla joka välin.

Seuruu etenee hiljalleen. Namulla pitää olla rauhalliset rutiinit niin se parantaa keskittymistä. Todettiin että on parempi että seuruussa palkan jälkeen otan Namun sivulle ja siitä uusi eteneminen. Jos yritän lähteä heti namin annon jälkeen uudestaan seuruuttamaan niin Nam herkästi ei pysy hyvässä fokuksessa. Vasemmalle käännökset ovat jostain syystä huonontuneet, Namu käyttää edelleen voimakkasti takapäätä mutta nyt jotenkin hidastaa ja jää jälkeen. Jäävät alkavat olla myös kaikki sillä mallilla että niitä voi viedä eteenpäin myös seuruussa. Maahanmenon nopeus vaatii vielä ylläpitoa mutta seisominen ja istuminen ovat nopeita. Toimivat myös seuruussa vaikka tämä tietenkin vaatii vielä paljon harjoittelua. Odottaminen ja kokonaisuuksiin vieminen vaativat myös näköjään enemmän Namun herättelyä. Tein kokeenomaisen seuruu, luoksetulo ja liikkestä seis. Stopin harjoittelussa ei miun paluuta malttanut ihan odottaa joten koemaisessa oli ajatus palkata kun lähestyn. Seuruu ja luoksetulo menivät hyvin mutta seisomisessa Namu teki hienon maahanmenon. Koska ainahan Namu on kokeenomaisissa tehnyt vain maahanmenoa :D Eli tämä jatkoharjoitteluun ja muutkin liikkeet hiljalleen avoimesta.

Rin on palaillut hiljalleen treenitauolta tekemään mielentilamakuita. Koska kesän tiukka koerumba vaikutti Rinin paikkismielentilaan niin nyt rauhoitetaan se talven aikana. Uudelleen on tullut esiin että "Makoillaan" virittely kävellessä aiheuttaa Rinin karkaamista tai ahdistumista. Tätä olen nyt hakenut niin että "Makoillaan" virittelystä tulee aikalailla aina heti jessaus ja palkkana nami/lelu tai pelkästään voimakas sosiaalinen palkka. Makuuta niin että mielellään toinen koira tekee aktiivisesti jotain ja jos Rin ääntelee niin kerron että olisi hyvä muistaa olla hiljaa. Käyn silittämässä kun malttaa hyvin. Myös seuruun aloitusta ollaan tehty ja paljon palkkaa ihan vaan alusta.

Itse uuden vuoden juhlat meillä meni tänävuonna hyvinkin rauhallisesti. Pojat lähtivät nimittäin Tassuniityn koirahoitolaan Tuulan iloksi. Onneksi bongasin Tuulan mainoksen rauhallisesta uudesta vuodesta Facesta! Kyllä oli huoleton vuoden vaihde kun ei tarvinnut pelätä miten Namu reagoi koska reagoi ukkosiin kesällä niin voimakkaasti. Rin sai kinkkua ekojen paukkujen aikana enkä päästänyt juoksemaan makkariin. Tämän jälkeen Rin oli hyvin rauhallisesti ja keskiyöllä nautti päähieronnasta ja korvat hieman liikahtelivat kovimman sodan aikana. Edellisenä päivänä hihnalenkillä tuli läheltä paukahdus ja rätinää. Namu tätä hetken ihmetteli mutta aika nopeasti rauhoittui. Myöhemmin paukahti kovempaan ja siitä Namu hieman alkoi heijaamaan puolelta toiselle. Käskin kävelemään pientareella hetken päästä ja tähän Namu rauhoittui ja jatkoi lenkkiä ilman steppaamista. Namun reagointi myös katolta putoaviin lumiin on lieventynyt. Hallilta tuli lumia alas ja Namu stressasi hieman mutta kykeni hienosti kaukovaihtoihin samalla ja leikkimään pallolla. Stressi ei jäänyt päälle. Ehkä tämä tästä :) Mutta pojat saavat jatkossakin olla hoidossa uudet vuodet, saa itsekin nauttia paremmin kun ei tarvitse koiria miettiä.

Ja sitten perinteisesti viime vuoden tavoitteet:

 Kooa:

  • FI RTVA
  Kooalla yksi rallytokokisa ja ohjaaja pilasi niinkin yksinkertaisen liikkeen kuin spiraalin joten ei paljon tarvinnut valioista haaveilla. Tai siis ainoastaan pystyi haaveilemaan ja soimaamaan itseään. KAIKKI lähiseudun kisat sattuivat Rinin PK-kisojen kanssa samalle päivälle :(
 

Rin:


  • PK-kisoja Rinin kykenemisen mukaan
  • FI TVA
  • Kontaktit kuntoon ja SM-kisoihin
Rinin tokokoeura valitettavasti päättyi TVA-arvon tavoitteluun kun päätin että en vie yhden tittelin takia Riniä enää sellaiseen paikkaan jossa Rin ahdistuu. Eli yksi kisa käytiin jossa oli paljon onnistumisia mutta mielentila vaatisi niin paljon treeniä ja Rin ei silti todennäköisesti kisatilanteesta pitäisi niin en lähde siihen enää.
PK-puolella Rin on loistanut! En taida Kooallakaan koskaan tehnyt näin monta koetta yhteen kauteen. Surullisesti toki myös hakukokeet tipahtivat Rinin tulevaisuudelta pois koska Rin ei jostain syystä halua ilmaista maalimiehiä kokeessa. Ilmaisematta jäävät niin vieraat kuin tutut, umpparit ja avoimet, ekat ja vikat. EK-haku on ollut silti Rinillä helppoa ja siksi Rinin tulevaisuus on siellä ja jäljellä.
Rinin kävi tänä vuonna 3xHK3 joista kaikista 0-tulos, 1xEK1 ja ykköstulos, 1xEK2 ja ykköstulos ja 1xEK3 ja kakkostulos.
Kontaktit taitavat olla hieman paremmalla mallilla mutta Henri loukkaantui joten ei SM-kisoja.
  
 
Namu:

  • Kivoja treenejä sekä uuden opettelua metsässä, kentällä ja arjessa

Pieni Nam on suoriutunut tavoitteistaan varsin loistavin arvosanoin <3




Vuosi 2020 


 Kooa:

  • FI RTVA
  • Grillimakkaranouto 

Rin: 

  • EK3 ykköstuloksia -> SM kisoihin
  • JK2 ja JK3

Namu: 

  • Tokokisoja, ALO & AVO ehkä jopa VOI. Sen mukaan miten Namu kasvaa aikuiseksi..
  • PK haku ja jälki hyvälle mallille, ehkä jopa kisoihin?
  • BH suoritettu
  • Agilityssä estevalmis



Lenkeillä paljon harjoiteltu "Tässä" käsky toimi hyvin haussakin :D



sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Tiivistelmä

Yhden kauniin kerran pääsi kamera ulos, tälläkertaa myös lapset lenkillä mukana siksi -Rin.

Vaikka blogi on ollut hiljaa niin meidän sirkus ei ole! Rin on taukoillut oikeastaan lokakuun Oulun kokeista. Pari treeniä on tehty, paikallaoloon rauhoittumista pääosin. Kahteen EK-kokeeseen yritin Riniä saada mutta kumpikin yritys tuotti vesiperän. Team HenRin on keskittynyt nyt agilityyn. Viikonlopun kisoissa tuli epäonnistumisia ja täältä kolme HYL. Ensimmäiset kisat sitten Henrin loukkaantumisen viime kisoissa. Namu on ehtinyt käydä yhden Korrien koulutuksen, yhden möllitokon ja aloittanut keppien opettelun. Kooa kävi rallytokokisoissa ja Kooan ohjaaja varmisti että Kooa saa kisata jatkossakin.. Kamera on levännyt myös koska ilmat ovat olleet niin harmaita ja ikäviä sekä olen päässyt lenkeille pääosin pimeän aikaan.

Namu tykkä juosta ja se menee KOVAA

Välillä Namu myös tuijottaa

Mutta pääosin juoksee

Ja juoksee

Ja juoksee..

Treeneissä Namun vauhti kasvaa ja myös into. Se on alkanut tuottaa myös vingun siellä ja haukun täällä. Vauhtiliikkeet tuottavat herkästi intohaukun jos harjoitellaan useampi toisto. Vinkua tulee taas seuraamisen odotusarvosta. Agilitykepeissä teen takaperinketjuttamalla, niinkuin Rininkin kanssa. Kolmet treenit takana ja Namu tietää että viimeisestä välistä kuuluu juosta. Toiseksi viimeinen väli on vielä epävarma koska kiire palkalle on niin suuri että sitten Nam herkästi oikaisee vikan välin. Viimekerralla kun kepit otettiin esiin niin Namu lähti itse tarjoamaan keppien välistä juoksua. Tästä ajatuksesta palkkasin vaikka pujottelua yritys ei oikein muistuttanut.

Möllitokoa Namulle kaipasin ja koska niitä ei oikein ole, järjestin sellaisen itse :D Saivat muutkin samalla harjoitella. Namulla tuli yllättäviä käytösmalleja. Tässä hallissa Namu ei ollut juuri käynyt niin Namu haisteli mattoa kovasti. Todennäköisesti rauhoitellen enemmän kuin hajujen perässä koska tilanne oli selkeästi Namusta hieman jännä. Seuruussa tuli myös ääntelyä. Liikkeiden välit ja liikkeet pääosin kuitenkin Namu meni oikein hienosti :) Hypyssä tuli ohi, tässäkin kävi niin että ajattelin hetki ennen käskyä "ei se kuitenkaan hyppää". Ja miksi näin koska aiemmin Namu ei ole koskaan ohittanut hyppyä! Pitäisi aina luottaa koiraan ja myös itseensä. Videon kuvauksesta kiitoksia Milkalle :)



Paikallaolo on ollut Namulle haastava ja siihen olen nyt pureutunut kunnolla. Olen järjestänyt omista koulutuksista aikaa että Namu saa kavereita vierelleen. Tämä on auttanut ja maan haistelu on rauhoittunut ja Namu makaa varmemmin. Työtä on silti vielä että uskallan Namun viedä kokeeseen. Kerran oli juoksunarttu vieressä ja alkuun Nam makoili rauhallisesti. Jossain vaiheessa Namun nenä haistoi ihania asioita ja sitten kävi häntä vispaamaan ja kyynärät kohoamaan. Annoin tähän uuden käskyn ja Nam rauhoittui makuun loppusekunneiksi. Myös paikallaoloon hihnakävely on ollut haastellista joten sen kanssa on myös puurrettu. Mutta hyvältä jo näyttää, viikonlopun harjoituksissa Namu makaili pääosin hyvin rauhassa ja teki myös yhden todella hyvän ja napakan paikkaistumisen.

"Joo on harjoiteltu paljon vaikkei siitä ole kirjoitettu yhtään" Näistä hallikuvista kiitos Suville ja Riikalle!

Tämä ei ole siis se hieno paikkaistuminen vaan kyttäys kun Namun ihminen vie noutokapulan esteen taakse

Kamera ei ehdi Namun mukaan mutta koska avoimeen tulee ilmeisesti hyppynouto on sen harjoittelu aloitettu, tämä on treeni numero 2.

Namun tyyli "kosketus"alustalle. Namun oma maha-alusta.

Nuorten koirien tokoringillä oli Korrien koulutus ja Pekka alensi TeiniNamun PentuNamuksi. Sellainenhan se on, hyvin lapsellinen vielä. Eli ei vielä kokeisiin eikä liian haastavia treenejä. Ensimmäistä en ole edes vielä suunnitellut mutta jälkimmäisiä on ehkä tullut jo. Mutta pääosin Namun harjoitukset ovat kyllä helppoja koska eihän se juuri mitään vaikeita liikkeitä osaakaan. Häiriötä tarkoituksella on Namun perusasentoon hieman esitelty ja nyt olen käynyt pari kertaa tokotreeneissä missä on enemmän koiria yhtäaikaa. Nämä ovat olleet Namulle haastavia ja ollaan tehty helppoja harjoituksia.

Muutoin Pekan kanssa muutettiin Namun kehääntulo, aiemmin olen ottanut Namun maasta seuraamaan mutta nyt tehdään niin että Namu on rennommin edessä josta lähdetään. Minun pitää muistaa kävellä reippaasti, liian herkästi alan hiiviskellä. Kaukoihin kokeiltiin saadaanko ahdistusta ja jumia mutta Namu teki kaukot oikein hyvin. Hetkellisesti tuli pieni korvien taaksepäin meno mutta Namu toipui siitä nopeasti. Näitä on edelleen harjoiteltu paljon ja nyt kun maa-istu on hyvä ja rento niin häiriössä istu-maa prakaa ja Namu menee jäykästi maahan.

Riitalle vein jäävien harjoittelua ja liikkeestä seisomista, se on jostain syystä epävarmin Namulla. Tehtiin niin että itse liikun sivuttain ja tästä käskytys, Namu teki oikein skarpisti ja välillä meinasi istua mutta itse korjasi nopeasti seisomaan. Tässä Namu on ihana kun se kuuntelee ja ajattelee tehdessään. Sitten oli pysäreitä koska niissä Namulla menee vähän kuppi nurin juoksemisen kanssa ja lähtee kaartamaan hullun kiilto silmissä. Siksi olen jättänyt niiden treenin pariin kokeilukertaan.. Plus Namu tahtoo mennä maahan enkä saa sitä seisomaan. Riitta sanoi että miun pitää kääntää omaa liike aina päinvastaiselle suunnalle mihin Namu on kaartamassa. Teen siis naminheittelyllä. Nyt Namu teki rennosti ja vastasi hyvin siihen kun heitin namia eri suunnista. Stoppeihin pitäisi olla isompi herkku jonka Namu näkee, nyt oli hyvin hämmentynyt kun heitin Naturista taakse. Myös Namun voisi välillä ottaa nenäkosketukseen juoksusta. Sitten tsekattiin nopeasti noutokapulan nosto, Namu herkästi kääntää pään nurinpäin eikä ota kapulaa suoraan. Riitta sanoi että tämänkin voi sallia jos se tapahtuu nopeasti. Yhteistreeneissä valittiin EVL paikallaolo, sitä Namu ei ole koskaan tehnyt. Yllättävän hyvin Nam suoriutui! Olin kyllä lähellä. Maahanmenoa takajalkatekniikalla tähän liikkeeseen pitää harjoitella jatkossa. Pysyi myös hyvin luoksetulojen ajan paikoillaan. Tehtiin porukkatreenissä myös luoksetuloja ristiin ja nämäkin Namu handlasi superhyvin ja malttoi hyvin olla paikoillaan kun muut koirat juoksivat.

Kooa pääsi rallytokokisaan ja Kooa osasi mutta ohjaaja TAAS ei :( Eli ohjaajan alitajunta ei halua Kooaa eläkkeelle. Kiersin nimittäin spiraalin onnellisesti väärään suuntaan vaikka rataantutustumisessa oikein mietin että "tämän osaan koska viime harjoituksissa juuri tätä harjoittelin". Ja kiertäessäni mietin että miksi tämä tuntuu vaikealta, en ajatellut tutustuessa että olisi vaikeampi seuruu. No joo, eli siitä -10 pojoa ja yhteensä 88 pistettä radalta. Hieman ottaa päähän mutta parempi näin, Kooa oli iloinen ja nautti kisaamisesta. Vähänhän se Kooa on harjoitellut, yhden kerran viime kokeen jälkeen ollaan käyty ratatreeneissä ja siellä siis mokasin samantyyppisen spiraalin kiertämällä väärään suuntaan. Ensi kerralla on sitten minulle virittely valmiina jotta osaan oikeat suunnat! Videon kuvauksesta kiitos Tuulalle :)



Kooa on päässyt/joutunut myös eläinlääkärin vastaanotolle. Kooa nimittäin on saanut kaksi voimakasta pahoinvointikohtausta kun olen Kooan hieronut ja sen jälkeen rapsuttanut kaulasta, mitä olen tehnyt aina. Samoin kuvittelen ainakin että Kooan juominen on erilaista, pinnallista ja kevyempää. Kooa siis unille ja kurkusta ei onneksi mitään löytynyt. Kooa oli myös _hyvin_ vihainen kun tutkittiin oikeaa etujalkaa ja kyynärää. Ja reaktio tuli myös takapäästä. Siksi samalla myös suunnitellusti otettiin kuvaa luustosta. Aiemmin oli alkava ahtauma viimeisessä nikamavälissä, nyt on spondyloosi joka ei ole ihan vielä kokonaan silloittunut. Onneksi Kooan hyppimistä on jo pitkään rajoitettu ja Kooa nostetaan autoon ja sieltä pois. Pappa on kyllä itse alkanut hyppiä sohvalle.. Etupäästä ei ihme kyllä löytynyt mitään luustopoikkeamaa joten reaktio jää arvoitukseksi. Kooa on sittemmin käynyt myös osteopaatilla jossa etupään jumeja on hoidettu. Ja huono omistaja taas! Olen ajatellut että pappapainon on hyvä olla +19kg ja olen tuijotellut Kooaa että onkos vähän liikaa painoa, laihari edessä vai? Jep, eläinlääkärin vaaka näytti 17,3kg!!! Ensiajatus oli kyllä että vaaka on rikki. Mutta Kooa on siis päässyt laihtumaan vaikka lenkit ovat keventyneet/pysyneet samana ja ruokamäärä on ollut myös enemmän reilumpi kuin nafti :( Treeninamit on tietty jääneet kuvioista pois. Verikokeet olivat priimaa joten Kooalle lisää ruokaa, Kooan mielestä oikein hyvä suunnitelma.

Koirat ovat olleet myös yhteislenkeillä ja nämä sujuvat jo pääosin hyvin, vapaana siis. Rin ja Namu eivät missään nimessä lenkkeile hihnassa kahdestaan. Namu on alkulenkin hihnassa ja kunhan Rin on purkanut itseään hetken niin Namu pääsee vapaaksi. Tässä Rin on oppinut oikein hyvin että Namun kanssa spurttailut on kielletty ja oikeastaan Rin ei voi Namua myöskään voittaa. Kun Namu pinkaisee vapauteen niin Rin väistää ja tulee miulta hakemaan herkkua. Namu kyttää edelleen mikä on huono mutta pääosin itse katkaisee tuijotuksen. Jos käy voimakkaammin tuijottamaan ja on hyökkäämässä niin tämän saan itse katkaistua "Namu riittää" käskyllä joka on Namulle merkki kääntyä poispäin ja jatkaa matkaa. Kooalle Namu ei siis tätä tee, ainoastaan Rinille. Koska nyt on yksi lenkkihaaste selätetty niin seuraavaksi opeteltavaksi on tullut hallinnassa kävely ja siitä vapautus. Kävelyssä herkästi joku koira lähtee edistämään ja kun sitä komentaa niin joku toinen kuvittelee vapautuvansa. Useimmiten se on Rin jonka pää ei kestä vaan Rin pinkaisee eteenpäin ja tähän tietty Namu herkästi reagoi. Vapautus on ollut haastava mutta nyt on päästy siihen että Kooan vapautan ensin ja tässä nuoriso yleensä kyllä meinaa vapauttaa itsensä käskystä huolimatta. Mutta nuoriso joutuu kävelemään vielä hetken hallinnassa ja sitten Rinin vapautus. Tässä Namu on jo oppinut ettei sovi lähteä. Nam joutuu hetken kävelemään keskittyneesti ja kun luopuu ryntäysajatuksesta niin Namu pääsee myös vapaaksi. Namu on myös yksin joutunut harjoittelemaan hallintakävelyä jos juokseminen ja hölmöily menee liian suureksi.

Namun tunnarin harjoittelua; ensin kuunnellaan mitä tehdään koska eilen tehtiin huonosti

Harjoitellaan keskittymistä kun kapulat asettuvat

Haistellaan keskittyneesti hajuttomia

Otetaan oma varmasti
Nyt haistellaan keskittyneesti myös vieraan hajuisia kapuloita

Taas otetaan oma varmasti matkaan mukaan

Kun onnistuu monesti niin tulee hiki kun joutuu leikkimään!