tiistai 27. joulukuuta 2011

KviikKviikKviik

"Jospas minä vingun saisin. 
Jospas minä vingun saisin kyllä sitä rakastaisin,
vinguttaisin sitä aina,
arkena ja sunnuntaina."

Kooan rakas vinku
Kooa toivoi joulukoiralta vinkua lahjaksi ja sellaisen Kooa myös sai. Kyllä oli ilo ylimmillään kun paketista löytyi vinku, jolla sai leikkiä! Vinku vietiin heti häkkiin kunnon tarkasteluun ja siinä leikkiessä häkki heilui niin että päällä olevat tavarat meinasivat putoilla. Välillä vinku yritti karkuun häkistä mutta se nopeasti napattiin takaisin Kooan Luolaan. Ajattelin että tuo vinku on senverran heppoista tekoa että hajoaa nopeasti käytössä ja sitten sen saa heittää roskiin. Eipä ole vieläkään hajonnut..

torstai 22. joulukuuta 2011

tiistai 20. joulukuuta 2011

Agility koulutusta ja joulun odotusta

Kävimme lauantaina ja sunnutaina Salme ja Mikko Räsäsen agility koulutuksessa. Tuli tarpeeseen! Hieman hävetti Kooan meno, möllikisojen loistokkuus oli hävinnyt tavalliseen tohelointiin. Lauantaina Kooa ei meinannut millään pysyä lähdöissä paikoillaan ja itse toheloin omissa askelissani vanhaan malliin myös. Voi että kun osaa olla vaikeaa muista käännänkö kroppaa oikealle vai vasemmalle! Ja aina väärään suuntaan tietenkin. Paljon kuivaharjoittelua omistajalle. Kooalle keppitreeniä, kontaktitreeniä ja lähdössä pysymistä. Ja minulle vielä paljon lisää NOPEUTTA!

Sunnutaina jatkettiin. Lauantaina vielä kotona mietin käännöksiä ja miten saisin Kooan pysymään lähdössä. Palkkailla on turha, ekstraherkut Kooa lipasee maistamatta menemään ja vähän köpsemmät herkut jätetään syömättä. Kooa vaan mulkaisee että vie ne pois, älä häiritse keskittymistä. Muistin että rähinäpurkki on auttanut lähtöjen tottelemattomuudessa ja sitä Kooa kunnioittaa. Se siis matkaan mukaan ja jo se että Kooa tietää purkin olevan hallissa saa sen varomaan käytöstään. Parit purkin rähinät ja peppu pysyi maassa ja turha venkoilu myös väheni.

Salme huomautti että kun Kooa tuijottaa vaan minua esimerkisi lähdössä niin rimat tippuvat helposti. Nyt otettiin harjoitukseen että Kooa saa hypätä esteen silloin kun katsoo estettä. Päinvastoin mitä yleensä olen Kooan kanssa tehnyt etenkin tokoiluissa. Rupesi hypyt sujumaan kun lähtöluvan sai eteenpäin katsomalla. Palkkana etupalkka. Tätä jatkossa, Kooa myös hiljeni kun keskittyi enemmän suorittamiseen. Ja hyppysarjaa pitää myös Kooan kanssa ruveta tekemään. Opetellaan siinä irrottautumista ja sitten siedätetään Kooa minun liikkumiseen. Koulutuksista saatiin paljon oppia Kooan kanssa ja myös muita seuraamalla :)

Kooa osaa kyllä olla ihan uskomaton tapaus välillä. Eilen Kooa makasi keskellä lattiaa selvästi sen näköisenä että asiaa olisi mutta kun nuo ihmiset ei vaan ymmärrä. Kysyin Kooalta että mikä on, näytä. Kooa juoksi täpinöissään eteiseen ja meni tuijottamaan lipaston vieressä olevaa myttyä. Pimeässä hetken katsoin että sehän on Kooan namipussi, joka oli tipahtanut lipaston päältä. Kooa tuijotti tomerana kuin sanoen "Ajattelin vaan ilmoittaa että tänne on tipahtanut tällainen herkkupussi etten vaan vahingossa näitä luvatta söisi.". Palkaksi Kooa sai monta herkkupalaa :) Kooa osaa myös sulkea ovia. Eilen myös sohvalla ollessani huomasin että kylppärin ovi on auki. Kooa hengasi lähellä ovea niin pyysin Kooalta että "sule ovi". Kooa katsoo hölmistyneenä minua ja hetken mietittyään juoksee häkkiinsä ja vetää oven perässä kiinni. Niin, olisihan minun pitänyt muistaa että "sule" on häkin oven sulkemiskäsky ja muita ovia suljetaan "ovi kii" komennolla. Ihana otus!

Kooalle tehtiin myös geenitesti siitä että kantaako Kooa ruskeaa väriä turkissaan. Ja niin Kooa osoittautui ruskean värin kantajaksi. Tällaiset testit ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia, pystyy näkemään jotain mitä ei muuten näe.

Viime vuonna tähän aikaan oli näin paljon lunta, nyt ei juuri yhtään.

torstai 15. joulukuuta 2011

Mölli Kooa

Agility on meillä ollut kaikista hankalinta. Kooa on liian nopea ja mie oon liian hidas enkä osaa ohjata. Tämän takia en ole missään vaiheessa ollut hirveän innostunut agilityn harrastamisesta. Vaikka siihen tarkoitukseen juuri bortsua hain. Kooan tullessa ajattelin että en varmana tokoile, se on vaan niin tylsä laji. Toisin kävi.. Mutta nyt olen hiljalleen innostunut agilitystäkin, etenkin kun olen tajunnut että koska vika on vaan minussa niin se on helpompi korjata kuin koiran ongelmat.

Pari viikkoa sitten olin menossa agilitytreeneihin ja ihmettelin että onpas autoja. Sielläpä olikin möllikisat, jotka olin unohtanut. Lähdettiin kotia kohti ja mietin että miksi en olisi osallistunut, eiväthän ne vakavia kisoja ole ollenkaan. Sitten toisessa seurassa järjestettiin möllikisat vaan jäsenille. Jonkun aikaa asiaa mietittyäni ajattelin että eipä ole mitään hävittävää ja kun on vaan tuttuja seuraamassa niin ei oma kömpelyys radalla juuri hävetä. Osallistuttiin, tavoitteena että Kooa ei kaataisi kaikkia ohjureita ja tiputtaisi rimoja ja että yrittäisin edes ohjata Kooaa selkeämmin enkä itse pilaisi Kooan suoritusta. Ratakin oli helppo, ei tarttenut paljoa ohjauskuvioita (onneksi!) miettiä. Ja Kooa olikin superhyvä radalla! Itse olin taas liian hidas ja sotkeuduin jalkoihini mutta Kooa ei tiputtanut (en ainakaan huomannut) riman rimaa! Kielsi muutamilla esteillä mutta se on vaan miun taitamattomuutta. Putkiin suhahti tyytyväisenä, välillä on niitäkin kieltänyt. Selvittiin siis katastrofitta!

Treeneissä en ole rataa juuri tehnyt, vahdin hirveästi että Kooa suorittaa oikein. Tästä seuraa se että seisoskelen paikallani ja olen epäjohdonmukainen Kooan mielestä. Kooa taas käskyttää minua liikkeelle ja vahtii sen verran että ei irtoa aina hyvin. Nyt päätin että suoritustavasta viis, Kooaan on luotettava. Ja se tuotti tulosta :) En kyllä tiedä kumpi huusi radalla kovempaa..

Kooan dieetti on tuottanut tulosta, kylkiluut tuntuvat paremmin ja paino on nyt noin 20kg. Nyt yritän opettaa Kooalle enemmän temppuja, jotka suoritetaan yhdessä. Koiratanssia ajatellen. Kooan on vaan vaikea ymmärtää yhteistemppuja ja etenkin sitä että se ei olisi kuono minuun päin. Hirveän herkästi Kooakin on oppinut tietyn paikan ja tavan tehdä temput. Pyöriä/kieriä voi miun edessä mutta ei sivulla. Ja ollaan ihan liikaa tehty takajalan nostoa ja siitä seisomaan kahdella samanpuoleisella tassulla. Tätä Kooa tarjoaa koko ajan jos yritän sheipata jotain uutta.


Frisbeen nappauskin onnistuu paremmin kun on ammattilainen heittämässä

maanantai 5. joulukuuta 2011

VOIVOI, ei kai VOI!

Nyt on perfektionistilla rauhallinen olo kun vuoden tavoitteet on täytetty! Kooa tokoili itselleen 3.12. Kotkassa viimeisen AVO1 tuloksen ja saimme siis TK2:sen. 178p. ja 2.sija. Koe meni kokonaisuudessaan todella hyvin, viereisellä kentällä käytiin paikkamakuun kanssa samaan aikaan EVL liikkeitä. Kooa oli kuulemma käskyjä kuullessaan vaan heilutellut häntää, ei heilutellut viereisille kavereille onneksi. Jotain edistystä paikkamakuussa!

Seuraaminen oli, ylläriylläri, samaa hirveyttä mitä aina kokeissa. Unohdin oman kapulan kotiin ja vierasta kapulan nostoa piti hieman empiä. Kaukoissa kuunteli EVL luoksetuloa ja jouduin antamaan lisäkäskyn viimeiseen maahanmenoon. Muutoin kaikki meni hyvin :) Nyt vaan VOI-liikkeitä hiomaan. VOIn korkkaus ehkäpä keväällä jos on täällä suunnalla kokeita. Viimeistään kesällä sitten!

Kokeen jälkeen pikaisesti kävin syömässä ja kiireellä messariin seuraamaan KV tokoa. Oli kyllä upeaa seurattavaa! Sunnuntaina seurasin bortsujen näyttelyn ja sielläkin näkyi hienoja otuksia. Messari oli hauska tapahtuma, liikaa mielenkiintoisia asioita tapahtui vaan samaan aikaan. Ja liian monen tutun koirat olivat kehässä samaan aikaan. Kooa sai myös leluja, treenijuttuja, nameja ja ilmaissälää. Piti kovasti hillitä ostohimoa, siellä olisi ollut vaikka mitä myynnissä! Ensi vuonna uudestaan ja silloinkin varmasti ilman koiraa.

BH TK1 TK2 Jillaroo´s Born to Run
Muutoin tokon lisäksi emme ole paljoa ehtineet treenata. Haku on jäänyt nyt vähemmälle, vielä ehtisi muutaman kerran ennen kunnon lumien tuloa. Agilityssä pitäisi ruveta harjoittelemaan kaikenmaailman ihmeellisen nimisiä hyppykäännöksiä tms. On kyllä rytmitajuttomalla omistajalla opettelua! Kaikki näyttää videolla niin yksinkertaiselta ja helpolta mutta kun yrittää käytännössä niin mikään ei toimi ja koira huutaa parempia ohjeita. Takapihalle on nyt saatu myös pystytettyä viimeiset kaksi keppiä ja kaikki menevät kerralla! Jotain edistystä agilityssä. Nyt treenaamaan keppien lähetyskulmia.

Siskon muutettua tänne Imatralle Kooa on päässyt paljon vapaana lenkkeilemään kun olen saanut seuraa metsän keskelle. Vuosi sitten karhun kohtaamisen jälkeen minusta on tullut hieman arkajalka yksin metsässä liikkumaan, etenkin kun Hippu on mukana. Mutta kun on toinen pölisijä mukana niin mettän eläimet tietävät pysyä kaukana. Näin ainakin haluan ajatella. Kooa kokeili myös frisbeen nappaamista, olisi onnistunut varmasti paremmin jos osaisi heittää! Hirmu hankalaa se myös.

Ensilumet, jotka kylläkin sulivat pois.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

IN/OUT jatkuu

Lisää Kooan inhokkeja ja rakastamia asioita. Onneksi noita positiivisia asioita on enemmän, inhokkeja on pitänyt enemmän miettiä kuin että mistä Kooa pitää. Monet myös unohtaa kunnes ne tulevat uudestaan arjessa vastaan.


5. Epäsovinnaisesti käyttäytyminen. Kooa on meillä äänipoliisi ja sivistyneen käytöksen vahtija. Kaikki normaalikäytöksestä poikkeava on väärin ja siitä on huomautettava. Hassuja ääniä ei saa tehdä, Kooa tulee samantien tuijottamaan ja menee pöhisemään kauemmaksi. Lopuksi saa naamapesun kiitokseksi hölmöilyn lopettamisesta. Kiroilu on kiellettyä, ei saa edes kuiskata. Kooa tulee heti rauhoittelemaan ja sovittelemaan. Housuja ei saa myöskään paukutella, siitä Kooa tulee hulluksi. Eihän nahka voi tuolla tavoin käyttäytyä, Kooa ei vaan ymmärrä. Hipun ääntelyyn ei puutu, eikä saakaan. Mutta Kooan mielestä meidän aikuisten tulisi osata käyttäytyä..

Housujen paukuttelu en erittäin OUT

6. Hipun kirjat. Kaikki lähti tästä äänikirjasta. Se päästelee Kooan mielestä mahdottoman mielenkiintoisia ja ihania ääniä. Etenkin Ihaa. Tätä kun luetaan Hipulle niin Kooa nököttää tarkkana vieressä ja välillä tökkää kirjaa että "paineleppas niitä nappuloita". Nyt myös kaikki äänettömätkin Hipun kirjat ovat Kooan mielestä mielenkiintoisia ja niidenkin lukemista pitää vahtia. Mutta etenkin äänikirjan ulkonäön Kooa tunnistaa jo pitkästä matkasta ja tulee juosten luokse kun on lukuhetken aika.

Noista napeista kun osaisi painaa.. Kirjat on IN

7. Hoitotoimet. Yök, sanoo Kooa kun näkee hoitotavaroita. Urokset eivät tarvitse tällaista hemmottelua, siinähän menee maine ja kaikki. Lähes kaikki hoitotoimet menevät meillä herkkujen ja arvovallan avulla. Kooa osoittaa aina mielipiteensä mutta alistuu lopulta, eihän sillä muuta mahdollisuutta ole. Karkuun voi silti aina yrittää juosta ja eikä varmana pidä näyttää sitä että tuntuisi hyvältä. Välillä Kooan pokka pettää ja se jopa nauttii harjauksesta. Sen Kooa korjaa heti ja vähintään pakenee paikalta.

Tavaratkin jo ällöttää niin ettei edes vieressä viitsisi olla. Siistiytyminen on OUT

8. Pumppu. Yövieraiden tulo on Kooan mielestä paras juttu kun niille useimmiten pumpataan patja. Ja voi että patjan pumppaus on maailman parasta viihdettä! Pumppu vinkuu ja puhisee, putki liikkuu ja patjakin muuttaa muotoaan. Näille kaikille toimille pitää vinkua, haukkua, purra ja hyöriäpyöriä mahdollisimman tiellä. Kooa tietää myöskin pumpun säilytyspaikan ja kun pikkumakuuhuoneen ovi avataan niin Kooan pitää mennä tarkastamaan pumpun sijainti. Komeron ovi auki ja pumppua tuijottamaan, joskus kun omistajat eivät huomaa niin pumppu kiskotaan ulos ja siitä yritetään saada niitä ihanan ihania ääniä. Mutta eipäs yksin onnistukaan.

Noh, äänteles nyt. Täällä odotetaan. Pumppu on IN

Kooan kurkkukuuri jatkuu mutta paino pysyy. Katsellaan rauhassa lähteekö paino tippumaan vai pitääkö Kooan dieettiä muuttaa. Kooalla on taas lihakset jumissa, etenkin takapäässä. Nyt vaan vielä enemmän lämmittelyä ja palauttelua. Fyssari on vasta ensi vuoden puolella, hierojalle mennään kokeilemaan josko jumeja saisi laukaistua. RakettiKooa kun ei tajua että asioita voisi tehdä hieman rauhallisemminkin.

torstai 10. marraskuuta 2011

Kurkuttaa

Voihan kurkku! Ei näillä iso koira elä..
 Olen jo pitkään aavistellut tätä. Viime viikonloppuna kävin agilitykisoissa talkoilemassa ja ihailin niin bortsujen hienoja suorituksia kuin solakkaa ulkomuotoakin. Tuli mieleen että onkos Kooalla vaan isot luut vai miten se ei ole noin solakka. Tiistain hakutreeneissä treenikaverit sen paljastivat. Kooa on hieman pullukka! Olen liikaa naksutellut :D Kooa on saanut kotipalkkana nappuloita, ulkotreeneissä lihapullaa, nakkia, kieltä tai sydäntä. Ruokia olen yrittänyt vähentää sen mukaan mitä ollaan treenattu mutta ei ole näköjään auttanut.

Nyt Kooa siis joutuu laihikselle. Pentuna treenasin Kooa paljon kurkkupalkalla ja nyt siirryttiin kotitreeneissä takaisin kurkkuun. Näkyy kelpaavan! Ulkona tuskin kurkku maittaa yhtä hyvin mutta pitänee pienentää palkkapalasia. Liikuntaa myös yritetään lisätä, pitäisi vaan jaksaa pakata itsensä, Hippu&vaunut useammin autoon ja lähteä kauemmaksi ulkoilemaan. Mie kävelen hihnalenkeillä liian hitaasti Kooan tahtiin nähden, etenkin kun on vaunut mukana.

Kooan paino on 21kg. En tiedä paljon pitäisi Kooan pudottaa painoa, katsotaan missä välissä rupeaa kylkiluut tuntumaan paremmin. Kooa barffaa ja jatkossa Kooa saa lihaisia luita 150g aamuisin ja 60g kasvista + 60g lihaa illalla. Jospa paino tasaantuisi tällä kuurilla! Barffilaihis tuntuu kyllä hankalammalta kuin että vaan vähentäisi nappulan määrää kipossa. Piti laskea uudestaan suhteet, katsotaan miten Kooa reagoi.

Treenirintamalla ei sen kummempaa. Agilitytalkoiden jälkeen innostuin hirveästi agilitystä! Voi kun päästäisiin joskus Kooankin kanssa kisaamaan. Tokossa rupeaa ärsyttämään kaukojen hinkkaus. Voi miksi Kooa ei ymmärrä pitää takajalkoja paikallaan! Liikkuu vieläkin liikaa eteenpäin. Menee paremmin kun ollaan kuonotusten mutta vähänkin kun liikkuu kauemmaksi niin koira seuraa perässä..

lauantai 5. marraskuuta 2011

Keskeneräisyyksiä

Kooan kuva oli 7. paras Suomen bordercolliet & australiankelpiet yhdistyksen kuvakisassa.
 Kiitos äänestäneille!

 Tuntuu että koiraharrastuksessa kaikki on aina kesken. Ja jos ei ole niin jotain pitää aloittaa että on taas niitä keskeneräisyyksiä. Ja että minä inhoan kesken olevia asioita! Asiat pitää saada valmiiksi ja kuntoon, ei niitä voi puolitiehen jättää. Nytkin kun olen ottanut tavoitteeksi TK2:sen tälle vuodelle niin harmittaa suunnattomasti jos sekin jää kesken ja siirtyy ensi vuodelle. Vaikka oikeasti ei sillä ole mitään väliä milloin kyseinen meriitti saavutetaan vai saavutetaanko ollenkaan.

Uusien temppujen opettaminen Kooalle on aina hauskaa. Vähän tempusta, sekä Kooan ja minun yhteistyöstä, riippuen opettamisaika voi vaihdella päivästä kuukausiin. Joissakin tempuissa minun opastus ja Kooan hoksaaminen menevät hyvin yhteen ja niitä onkin hauska treenailla. Ne temput taasen mitä Kooa ei tunnu ymmärtävän jäävät muutamien päivien treenaamisen jälkeen unholaan löytyäkseen jonain tylsänä päivänä uudestaan. Mietintätauko tekee toisinaan ihmeitä hankalimmille tempuille, Kooa suoriutuu paremmin kun väliä on ollut päivien sijaan kuukausi.

Yhden reilun vuoden keskeneräisenä olleen tempun sain opetettua, eli kepin halaamisen. Tauko teki tehtävänsä myös takajalkojen seinälle nostamiseen. Kooa ei osannut nostaa suoraa pintaa vasten sitten millään takapäätänsä. Parin kuukauden tauon jälkeen huvikseni kokeilin takkaa vasten, suora pinta mutta hiukan apua. Onnistuminen ja jättipalkka. Samantien siirsin palomuuria vasten, myöskin onnistuminen ja sittemmin Kooa on osannut tempun loistavasti! Nyt vaan hiljalleen opettelemaan etujaloilla kävely.. Muita keskeneräisyyksiä on vino pino.

Kooa osaa ottaa hännästä kiinni, mutta haluan Kooan tuovan häntänsä minulle. Kooa ei vaan ymmärrä että niitä tassuja pitäisi osata liikuttaa hankalassa kippura asennossa. Eteneminen vuodessa 0.

Olen yrittänyt opettaa Kooalle että pitäisi yhtä etutassuaan suussa istuessaan. Nostaisi siis etutassunsa suullaan. Kooa oppi tökkäämään etutassuaan ja jopa nuolemaan sitä, muutoin ei edistystä. Tosin tämä on poikinut uuden tempun, "pure", kun ajattelin että jos opetan Kooan pitämään muita tavaroita niin yhdistäisi sen tassuihinkin. Ei yhdistänyt.

Ryömimistä harjoitellaan silloin tällöin. Kooa oppisi varmaan nopeamminkin jos jaksaisin opettaa säännöllisesti. Tuo on vaan jotenkin niin tylstä temppu.

Minun mahan alta kieriminen kun olen kontallani. Kooa osaa jo kieriä massun ali mutta ei osaa tulla oikealle paikalle sivulleni. Tai sitten ei malta odottaa lupaa kieriä. Tätä ongelmaa aloitin opettamalla Kooalle kosketusalustaa jolle pitäisi käydä maaten. Sekin jäi yhteen harjoituskertaan..

Molempien samanpuoleisten jalkojen nosto. Kooa on oppinut todella ärsyttävän tavan peruutella ja hakea tukea takajalalle. Kun takajalka on tuen päällä ja pyydän etujalan nostoa niin ponnistaa hyppyyn. Huomaa kyllä että on liian useasti väärästä liikkeestä naksutettu ja se on jäänyt päälle. Korjaaminen on hankalaa. Nyt harjoitellaan myös toisen takajalan nostoa lihaskuntoa ajatellen. Takajalan nostoa tukea vasten Kooa tarjoaa nykyään AINA kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos on joku tuki lähellä niin sille pitää nostaa takajalta tai molemmat takajalat. Onkohan hieman liikaa harjoiteltu..

Opettaminen on hauskaa ja onneksi Youtubessa on monia videoita taitavista koirista, joista voi ottaa mallia! Näyttävät temput ovat hauskoja opettaa ja etenkin miettiä alkuun että miten ne opettaa. Muutaman alusta aloituksen jälkeen useimmiten löytää parhaan opetustavan Kooalle.

Hankalaa tämä on jo näinkin


Opetellaan myö tylsiä temppujakin. VOI-liikkeitä, etenkin tunnaria. Kooa osasi joskus viime vuonna tunnistaa oikean palikan ja osaa myös löytää hajustetun kävyn. Mutta nyt palikat pureskellaan säpäleiksi ja niitä pinotaan kahteen eri pinoon joista siirellään palikoita toisesta toiseen. Mitäköhän Kooa tuollakin meinaa. Hauska on kyllä seurata puuhastelua :D Onneksi pienellä naksuttelulla pureskelu jäi pois. Ainakin lyhyellä tuontimatkalla.

Kooan ruokailuun kuuluu nykyään usein joko metallinouto tai kaukot. Metalli onkin niin ihana että häntä heiluen ja piipaten Kooa juoksee sitä hakemaan. Metalli tietää sapuskaa! Kaukoissa hiotaan siirtymisiä, takajalat eivät pysy paikallaan seiso-maahan vaihdossa. Lyhyellä matkalla rupeaa hiljalleen vaihto sujumaan niinkuin pitääkin.

Muuten ollaan treenattu hakua, agia ja tokoa. Agilityssä taas meni paremmin, rimat pysyivät hyvin ja Kooa jopa ohjautui todella hyvin. Haussa otettiin ensimmäinen tyhjä pisto yliheitto harjoitusten aloittamisen jälkeen ja Kooa tuli pois pistolta kutsuttaessa, superKooa! Esineruutu oli taas liian vaikea ja suoritettiinkin "hyhhyhyök en kyllä koske tuohon kummallisen hajuiseen tavaraan" -meiningillä. Oma vika kun yliarvioi koiran osaamisen. Nyt olen myös saanut itseäni niskasta kiinni ja Kooalle on ammuttu. Hyvin menee, reagoi hieman mutta jatkaa suoritusta. Ei stressaa ja leikkii sekä syö. Matkaa on ollut noin 50 metriä ampujaan.

Ja jotta saataisiin lisää keskeneräisyyksiä niin Henri aloittaa Kooan kanssa frisbeen heittoa! Saapahan opettaa Kooalle taas lisää hienoja temppuja frisbeetä apuna käyttäen. Tai ehkä Henri innostuu opettamaan myös :)

Kooa kasvattelee turkkiaan ja ulkoilee Immolan lentokentällä

torstai 27. lokakuuta 2011

Hauskaa hakuilua

Tänään kävimme hakuilemassa ja vitsi kun Kooa osaa hakea! Olen niin tyytyväinen että vaihdoin rullan haukkuun. Lauantaina hakuilimme myös. Kooalla on ollut ongelmana että metsästä ei tulla pois ennenkuin maalimies on löytynyt. Lauantaina aloitimme tyhjien pistojen harjoittelun ja samalla luoksetuloharjoituksen. Kooa vietiin takarajalle istumaan ja itse menin keskilinjalle. Kutsuin Kooaa ja lähetin suoraan toiselle puolelle pistolle. Maalimies lähti puolipakenevana puolesta välistä. Hiukkasen ihmeissään Kooa tästä oli mutta tajusi jutun juonen nopeasti. Ei vaan malttanut pysyä paikallaan :) Näitä otettiin neljä.

Menin tänään hakutreeneihin aikaiseen paikalle ja lämmittelyjen jälkeen otin tottista&tokoa. Eteenlähetystä on harjoiteltava enemmän. Sitten vielä esteet kuntoon niin rupeaa tottis olemaan jollakin tapaa kasassa. Paitsi se hemmetin ampuminen. Kooa jonkinverran tietyissä tilanteissa stressaa pauketta. Hakua treenataan varuskunnan läheisyydessä ja on jo tottunut siellä tapahtuvaan paukkeeseen. Pitää lähteä useammin kentälle ampumaan ja totuttelemaan.

Muutoin hakua saman kaavan mukaan. Ensimmäinen pisto mielikuvalla ja lähetys keskilinjalta. Kooa painui hyvin perälle asti ja ilmaisi hyvin. Sitten Kooa jäikin istumaan ja keskilinjan yli lähetys seuraavalle maalimiehelle, joka oli taas puolipakeneva. Näitä otimme kaksi pistoa. Viimeinen olikin valmiina piilossa ja Kooa lähti suoraan ja löysi hyvin! Haukku on myös vahva. Nyt pitää hiljalleen siirtyä myös umpipiiloihin. Niin ja saada Kooa tottelemaan paremmin maastossa.. RakettiKooa ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan.

Kooa odottaa lupaa singahtaa maalimiehelle

Ollaan myös nyt tokoiltu kahdesti tauon jälkeen. Ohjatuissa treeneissä kävimme ja Kooa teki oikein hyvin töitä häiriöstä huolimatta. Näissä treeneissä Kooa sai tosin terrierin kaulakoruksi. Puuhasin omiani Kooan kanssa niin ruutua tekevä terrieri huomaamattani pääsi hyökkäämään Kooan kimppuun. Kooakin oli ihan hämmentynyt, tilanne saatiin nopeasti ohi. Ei tullut fyysisiä eikä henkisiä vammoja onneksi kenellekään! Toisissa treeneissä jatkettiin samaan malliin. Seuraamisessa askeleita sivuille ja taakse, ruutua ja kaukoja. Ruutu menee hyvin, namilätkän kanssa edetään. Omalla pihalla otin myös yhden seuraa -kutsun ja lähti hyvin seuraamaan. Kaukoissa Kooa etenee seiso-maahan välillä. Nyt otetaan tarkempaan syyniin siirtymät, Kooa heilauttaa liikaa etujalkoja eteen.

Tuulista ruututreeniä

Kooa hyppäsi myös metrin esteen kun pikkasen nostatti vietille!

Olen lukenut muutamia artikkeleita toko-ohjauksesta ja palkkauksesta. Palkkaan liikaa nameilla, lelulla palkkaaminen on vaan niin hidasta! Kooa kuitenkin arvostaa enemmän lelua ja siitä saisi ehkä myös enemmän intoa tekemiseen. Myös minun pitää opetella sanallisesti kehumaan Kooaa enemmän tokokokeita ajatellen. Olisi kiva jos Kooa palkkautuisi myös kehuista ja minun innostumisestani. Tilasin myös tokokirjan ja odotan innolla että pääsen siihen tutustumaan!

Ja agilityäkin ollaan ehditty harrastella. Kahden seuran treenit ovat lähes peräjälkeen sunnuntaisin! Näin talvea kohti mennessä kaikki treenit siirtyvät viikonlopulle niin joutuu karsimaan. Rauniotreenitkin olisivat sunnuntaisin mutta ne ollaan jouduttu jättämään pois ohjelmasta :( Mutta agilityyn. Hommaa on edelleen paljon Kooan rauhoittumisessa. Käskyttää minua hurjasti ja viime sunnuntain treeneissä kävi todella agressiivisesti käsille. Roiski rimat, ei päästy edes ensimmäistä hyppyä pidemmälle. Kooa lähti taas niskaperse otteella autoon sikailujen seurauksena. Hetken päästä uusiksi ja meni paremmin. Illan treeneissä Kooa menikin todella hyvin! Rimat pysyivät, itse pysyin rauhallisena. Rupean liian herkästi menemään koko rataa, pitää vaan jatkossa malttaa ja tehdä koko treenien ajan muutamia esteitä. Kooa hermostuu minun hitauteen ja siihen että joudun hidastamaan Kooa. Jos en ota kiinni esteiden välillä niin suorittaa mitä sattuu ja miten sattuu.

Haussa siis monipuolisuutta enemmän, tokossa palkattomuutta ja pelkkää kehua välillä ja agilityssä ohjaajalle malttia. Ja panosten ostoon, ovat päässeet loppumaan. Näillä edetään ja opetellaan kirjasta lisää hienouksia!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Ulkoasun muutos

Päivitin ulkoasua hieman syksyisemmäksi.

Tässä on vielä suurin osa Kooan tempuista. Kaikkea Kooan osaamaa ei edes muista ja kokoajan se oppii lisää!

torstai 20. lokakuuta 2011

Kooan pakkomielteet ja inhokit eli IN/OUT

Kooalla on monia hauskoja inhokkeja ja huvittavia pakkomielteitä. Näin treenaamattomuuden vastapainoksi olen niitä hieman kuvaillut ja listaillut.

 1. Purukumi. Kooa ei jostain syystä voi sietää purkan poksuttelua tai sen näkemistä. Pakenee kauas ja tulee jossain vaiheessa innoissaan nuolemaan naaman, kunnes huomaa että purkka on edelleen suussa ja taas Kooa pakenee syyllistävästi tuijottaen.
Purukumi on OUT
 2. Vinkulelut. Kooa rakastaa vinkuleluja! Näitä ei ole kokoajan saatavilla, ainoastaan treeneissä palkkana. Ei sitä vinkumista kukaan sisällä jaksa kuunnella. Koska kaikki vinkulelut eivät jostain syystä ole yhtä kovaa valuuttaa treeneissä niin niitä on kertynyt aikamoinen pino. Kuvassa eivät ole edes kaikki. Ja vingut hiljenevät aika helposti kuolaannuttua ja hiekkaannuttua, mikä harmittaa Kooa kovasti. Onneksi eivät ole kalliita!

Vingut on IN

 Kuitenkin vinkulelulla leikkiminen stressaa. Alla olevassa kuvassa Kooalla on vinku. Ja kun omistajat tulevat näköpiiriin niin stressi nousee, "Nyt ne ottaa sen pois!".

Kooan ahdistunut ilme kun saa leikkiä vingun kanssa mutta harmittaa jo etukäteen siitä luopuminen

 3. Puvut. Oli se sitten sadepuku, toppapuku, froteeloimi tai mikä tahansa mikä pitää pukea niin Kooa on kaukana jo siinä vaiheessa kun itse vasta ajattelee Kooan tarvitsevan jotain turkin lisäksi. Kooa tietää missä niitä säilytetään ja millä ilmeellä niitä haetaan. Luokse tullaan pakottamalla hitaasti ja livistetään heti kun on mahdollisuus.

Hinnasta viis, BOTkin on OUT
 4. Taskulamppu. Kooa osaa tapatumaketjun ulkoa; lelu/luu menee syvälle sohvan tms. alle -> palvelija haetaan apuun -> palvelija ihmettelee mikä se siellä oikein on -> Kooa juoksee jo kylppärin ovelle "Täällä on se mitä tarvitset!", Kooa osaa myös näyttää missä kohtaa kaappia taskulamppua säilytetään. Sitten taskulamppua tuijotetaan haltioituneesti. Kooa myös pyytää taskulamppua, kun Kooalta kysyy "Mikä on?" niin vastaus löytyy aina kylppäristä ja taskulampusta. Kooa tietää myös missä vanhempani säilyttävät taskulamppuja, tosin välillä Kooa erehtyy pyytämään heidän luonaan taskulamppua myös kylppäristä. Taskulamppuja harrastamme myös hyvin vähän pakkomielteen lisääntymisen takia. Tätä esiintyy etenkin iltaisin, välillä Kooa makaa surkeana taskulamppukaapin vieressä odottaen tuota jumalaista valoa.

Oho, sinne meni. Taidanpas hakea taskulampun.

Taskulamppu on ehdottomasti IN
Lisää IN/OUT juttuja tulee kunhan saan aikaiseksi kuvattua :) On tuo Kooa niin hassu otus, kokoajan keksii uutta ja oppii ymmärtämään enemmän. Paljon Kooalle puhutaan ja opetetaan, esimerkiksi miten Hipun kanssa toimitaan. Kerrotaan mikä on sallittua ja mikä ei. Näin Kooa on myös oppinut "ymmärtämään" puhetta. Mm. sanat treenit, lenkki, ulos, herätetään ja sapuska Kooa tunnistaa lauseesta oman nimensä lisäksi. Pitää välillä puhua salanimillä näistä jos ei halua herättää Kooan huomiota.

Pikkuruisen ollaan treenattukin, pääasiallisesti kotona/pihalla. Nyt yritetään palailla taas normaaliin rytmiin ja oppia uutta. Kooa on opetellut taas uusia temppuja, ollaan harjoiteltu pitämistä ja kirjan tms. tasapainoilua pään päällä. Kooa itse keksi napata suuhunsa pitelemänsä esineen ja siitäkin tuli uusi hauska temppu! Nyt ollaan muutenkin opeteltu keppitemppuja. Harjoitellaan kaikenlaisia "liikkumis"temppuja Kooan eläkelajia eli koiratanssia varten!

Kepistä ollaan siirrytty kukkaan ja kirjasta tötteröön

maanantai 26. syyskuuta 2011

AVO1


Tuttu kenttä ja tutut paikkamakuukaverit takasivat sen että Kooa pysyi paikallaan, 25.9.2011 tokokokeesta siis tulokseksi AVO1, 177p., 1.sija ja vieläpä Imatran Kennelkerhon mestaruus :)

Paikkamakuusta 10

Seuraaminen oli taas kamalaa, osittain omaa syytäni. Hidastelin liikaa ja tämä aiheutti Kooan kontaktin putoamisen. Myöskin lähdin tekemään vasemmalle kääntymisen sijaan täyskäännöstä ja näin jouduin tönimään Kooaa. 7,5

Liikkeestä maahan 9,5

Luoksetulo 9

Seisomisessa hiippaili taas. Pitää ottaa takapalkka paremmin käyttöön jälleen kerran. 8

Siirtyessämme noutopaikalle Kooa huomasi että täällähän haisee aivan ihanalle. Ja kappas! Kirjuripenkiltä löytyikin kaksi treenikaveria, heidät piti asiallisesti käydä tervehtimässä. Samalla innolla Kooa hyppäsi kehänauhan ulkopuolelle tarkastamaan löytyykö täältä lisääkin kavereita piilosta. Tuli käskystä kuitenkin vauhdikkaasti hypäten takaisin :D

Nouto 10

Kaukoissa ei noussut istumaan kuin vasta toisella käskyllä ja liikkui samalla hieman. 8

Hyppy 10. Ollaan nyt otettu normaalia korkeammalla esteellä ettei kolauttaisi jalkojaan. Ja myös palkkaa laitettu  kauemmaksi esteestä. Silti kokeessa lähes halasi estettä, hyppäsi onneksi puhtaasti :)

Kehän ulkopuolella käymisen takia kokonaisvaikutus 6

Olen erittäin tyytyväinen Kooan suoritukseen. Kehästäkään ei ollut niin kova hinku pois mitä aiemmissa kokeissa on ollut. Nyt taas jäänee tokot hieman vähemmälle. Tai sitten AVO-liikkeiden hinkkaamisen sijaan siirrytään opettelemaan VOI-liikkeitä. Muutoinkin Kooa tuntuu hiukan kyllästyvän samankaltaisiin treeneihin. Olen naksutellut Kooalle muutamaa uutta temppua, mikä on Kooan mielestä paljon hauskempaa kuin tokot. Jatkossa siis uuden opiskelua tokossa ja rupeamme myös harjoitelemaan PK-tottiksen liikkeitä. Sekä kuuntelemaan starttarin laukauksia, niistä Kooa ottaa jonkinverran häiriötä.

VOI-liikkeistä ruutua olemme ottaneet hieman, idea on siis Kooan tiedossa. Samoin tunnaria Kooa on harjoitellut kävyillä metsälenkeillä. Tosin vieraissa kävyissä ei ole ihmisen hajua. Seuraamisessa askeleita oikealle, vasemmalle ja taakse Kooa on harjoitellut ruokakupilla. Sujuu jo hyvin sisällä! Hyppynouto ei ole ongelma ja metalliinkin Kooa on jo totutellut ja tuo sen melko hyvin. Kaukoissa seisominen on myös hyvällä mallilla, hieman etenee noustessaan. Tässähän on jo hyvin VOI-liikkeet kasassa kun kirjoittelee mitä kaikkea Kooa osaa :) Pitkä seuraaminen ja paikallaolo ovat meidän heikkoudet edelleen.

Tänään Kooa pääseekin fysioterapeutille ja uusi käynti viikon päästä. Toivottavasti paremmat lämmittelyt, palauttelut ja venyttelyt agility- ja hakutreenien jälkeen ovat auttaneet Kooan lihasjumeihin. Käymme Eini Kipinoisella Taavetissa, hän on hyvä ja mukava fysioterapeutti. Kooa tosin ei Einistä pidä, raukalla on ollut niin pahat jumit vuosi sitten että hieronta on tuntunut kaikkea muuta kuin mukavalta. Parempaan suuntaan on onneksi menty, enään kädet eivät ole niin täynnä hampaanjälkiä kuin ensimmäisillä kerroilla. Einiin Kooa ei ole uskaltanut koskea, kiukuttelee vaan meille.

Kiitokset Riikalle valjaiden tarkastuksesta! Ovatkin sopivat, hieman on myös kasvuvaraa.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Mökkeilyä

Palailtiin juuri ansaitulta mökkilomalta. Kooa nauttii suuresti siitä vapaudesta mitä mökki tarjoaa! Ulos pääsee silloin kun haluaa ja ulkona saa olla aivan vapaasti. Eipä Kooa oikein uskalla pihapiiristä poistua, välillä käy pellon reunassa kurkkaamassa ja kiireellä juoksee takaisin mökille. Onneksi ei myöskään rantaan uskalla yksin mennä. Sen verran Kooa on mökillä juossut että sai tikkuja toiseen lonkkaansa. Hieroessani löysin paljon tikkuja ja osa oli mennyt ihon läpi. Kooa kiltisti makoili kun pinseteillä tikkuja nypin turkista :)

Niki Rantahotellin terassilla 24.6.2006
Kooa Rantahotellin terassilla 18.9.2011


Kävimme myös sienessä, Kooa juoksi sienestäjältä sienestäjälle tarkastamaan saaliin talloen kaikki poimimattomat sienet.. Paljon saatiin suppilovahveroita, Maarit vei tälläkertaa sienien hedelmäpelivoiton! Pikkasen myös tokotin Kooaa ja haetutin Maarittia metsästä, hakuilusta saatiin Maaritin kanssa palkaksi hirvikärpäsiä. Hyiyök. Olen ostanut Kooalle myös canicross tarvikkeet ja niitä kokeiltiin pellolla. Harmikseni huomasin että valjaat taitavat olla liian suuret, vaikka eläinkaupassa niiden sanottiin olevan sopivat. Pitänee käydä eläinkaupassa kysymässä josko valjaat voisi vaihtaa sopiviin.

Kooa ja sienisaalis 2011. Silmän yläpuolelle puri joku öttiäinen.
Meilläpä on taas tulossa tokokoe sunnuntaina! Viikko sitten olleet tokotreenit menivät aikalailla penkin alle. Liikkeestä pysähdys ei onnistunut millään, meillä oli kylläkin aikalailla häiriökoiria. Nyt on edessä tiukat treenit ennen sunnuntaita. Kävimme tekemässä viime viikolla myös esineruudun. Vein ensimmäisen esineen itse ruutuun ja Kooa löysi sen ongelmitta. Seuraavat kaksi vei kaveri, ensimmäisen löysi hyvin, toisen löysi mutta kun en rohkaissut tuomaan niin pudotti ja lähti etsimään parempaa. Toi lopulta sukankin. Kooa tarvitsee vielä varmistuksen siitä että on löytänyt halutun esineen.

Vasemmalta minä&Kooa, Riikka, Winha&Emma, Sanna&Udi ja Paula&Nelli
Kuvasimme myös upean PM-joukkueemme, pronssipystit pilkistävät ruohikon seasta. Tästä on hyvä jatkaa! Kooan Luna sisko on myös päässyt tokon makuun, kaksi ykköstä jo kasassa :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Tokotaukoa ja hakua

Kooa ja Isla pääsivät leikkimään ennen maanantain agilityharkkoja
Olen pitänyt meidän tokotauosta kiinni! Ainoastaan hieman kotitokoa ollaan tehty. Treenikavereilta sain palautetta että Kooan veto ulos tokokehästä voipi johtua siitä että Kooa saa palkan kehän ulkopuolella. Neuvot käyttöön ja Kooalle tyhjä kuppi odottamaan pöydälle ja loput kupeista taskuihin. Kupeissa on Kooan iltasapuska. Pieni pätkä seuruuta ja palkaksi kuppi taskusta. Kova veto on Kooalla pöydällä olevan kupin luo, naksautuksen jälkeen juoksee sinne. Treenien jälkeen näyttää minulle vielä että pöydälle jäi yksi palkka, eiköhän tuo kohta opi että palkka tulee ainoastaan taskuista. Ikävä puoli tässä on treeniliivin likaantuminen, märkäruoka tuppaa vuotamaan taskuihin.

Huomasin myös ekan kokeilun jälkeen että Kooa reppana ei ymmärrä saavansa iltaruoan pienissä erissä. Vatsa kurnii ja olo on tyhjä treenien jälkeen. Helpottaa pienen koiran eloa kun lusikallisen ruoasta jättää ruokakuppiin ja Kooa saa sen vielä "iltaruokana". Rutiinit rauhoittaa! Saan silti mulkoilua osakseni mutta saan sitä aina ruokailun jälkeen, koskaan ei ole ruokaa riittävästi. Aamuruoka on taas otettu paikkamakuu ruoaksi. Kooa makaamaan ja minä piiloon. Hetken päästä tulen hyppimään Kooan näkyville, heittelen ja piipittelen leluja, otan juoksupätkiä, hypin Kooan yli.. mahtaa ohikulkijat ja naapurit ihmetellä! Jos tällä saisi makuuseen enemmän ärsykekestävyyttä. Kooa joutuu siis työskentelemään ruokansa eteen jatkossa :)

Nyt jatkuu myös haku raskaustauon jäljiltä. Hauskaa on molempien mielestä! Otetaan maalimiehet mielikuvana. Ekalla kerralla otettiin haukutukset erikseen metsän ulkopuolella ja sai metsässä suoraan palkan maalimieheltä. Tokalla kerralla Kooa rupesi näykkimään maalimiehen käsiä nakkeja tavoitellen. Siirrettiin haukku metsään ja toimi hyvin! Ei kuitenkaan vaadita vielä Kooalta pitkää haukkusarjaa.

Mutta ei harrastusta ilman ongelmia. Haussa Kooa on niin vietillä että ei meinaa tulla kutsuttaessa luokse. "Kuka se tuolla huutelee, ukko on löydettävä!" Saatiin neuvo että kokeiltaisiin jättää Kooa takarajalle istumaan ja itse tulla maalimiehen kanssa keskilinjalle. Sitten kutsu ja Kooa "löytää" maalimiehen ja saa palkan. Tämän pitäisi auttaa luoksetuloon ja tyhjien opetteluun. Myös suoraan menemistä saa harjoitella. Kooa lähtee aluksi hyvin mutta kaartaa sitten harhateille. Tajuaa onneksi nopeasti missä maalimies haisee ja palaa takaisin alkuperäiselle reitille.


Kävin pk:sta innostuneena treenaamassa hyppynoutoa. Hyvin sujuu ja senverran ilmavasti pomppaa että eiköhän se metrinenkin hetken harjoittelun jälkeen mene. Kapula on vielä kevyt tokomalli. Miksei se hyppää noin hyvin agilityssä!?
Treenattiin myös perse edellä puuhun menemistä ;)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Ja se hemmetin paikkamakuu..

Niin, taas jäi ykkönen siitä kiinni. Eikä Kooa edes lähtenyt, joten voi olla hieman tyytyväinen suoritukseen. Alku oli todella lupaavaa, Kooa ei edes piippaillut. Istui rauhallisesti vieressä, ehdin jo innostua. Vieressä oleva dobermanni jäi todella vinoon makaamaan ja tuijotti Kooaa. Otin kaksi askelta niin eiköhän tuo ollut noussut istumaan. Perhana. Näköjään meidän paikkamakuut on kiinni siitä että viereiset koirat osaa käyttäytyä normien mukaan :( Ei hyvä juttu ollenkaan.

Kehänauhalle päästyä tuomari sanoi että minun pitää jäädä siihen vahtimaan Kooan suoritusta, jos lähtee niin käydä ottamassa kiinni. Eipä lähtenyt vaan kävi uudestaan makaamaan rauhallisesti. Kysyin tuomarilta vielä jälkikäteen että miksi meni nollille vaikka Kooa ei liikkunut. Sanoi että pitäisi ehtiä piiloon, silloin voisi saada vielä pisteitä istumisesta. Säännöistä en tällaista kohtaa löytänyt, onko tulkintakysymys vai enkö osaa lukea sääntöjä oikein? Myös sanoi Kooan käyttäyneen rauhattomasti. Ja hitot, näin rauhallisesti Kooa ei paikkamakuussa juuri ole ollut. Mennyt mikä mennyt. Mutta Kooa pysyi sentäs eikä häirinnyt muita :)

 Kooa vahtii että Hippu paikkamakaa oikein

Siinä sitten odoteltiin ja sanoin Henrillekin että et varmana ota kuvia, menee kuitenkin suoritus pieleen. Mutta Kooa yllättikin, osassa positiivisesti ja parissa liikkeessä sattui jotain outoa viirausta.

Seuraaminen oli 8. Siis parasta Kooaa tähän mennessä, jossain sentäs harjoittelu näkyy! Lopun juoksu osuus meni turhan lähelle telttaa ja siitä Kooa häiriintyi.

Maahanmeno, luoksetulo ja seisominen 10!! Seisomisessa etenkin hurja paraneminen.

Nouto 8,5. Tulikohan vinoon? En muista mistä pisteet.

Kaukot 7. Meni joko liikkeenohjaajan käsimerkistä maahan vikassa osuudessa tai sitten muuten vaan laiskotti.

Hyppy 7. Perhanan laiskimus taas kopsautti jaloilla hyppyä. Ja muutenkin hyppäsi todella laiskasti. Tähän siis jatkossa lätkätreeniä että hyppäisi kauemmaksi hypystä.

Kokonaisvaikutus 8 ja pisteitä 146. Saatiinhan me Imatran Kennelkerholle pronssia joukkuekisasta :) Tosin Kooa ei osallistunut pistelaskuun, meillä oli huonoin tulos. Nyt Kooa huilaakin tokosta pienen hetken. Keskitytään ensiviikolla agilityyn ja ehkä jopa hakuun. Tai no, ajattelin kyllä käydä yhdissä tokon ohjatuissa ottamassa häiriötä ;)

Kooan PM pronssi pysti hyvästä yrityksestä!

tiistai 30. elokuuta 2011

Tokokoe nro 2

Nyt meni tokokoe (melkein) kuin pitääkin!

Paikkamakuu pelotti mutta viereiset koirat vaikuttivat rauhallisemmilta kuin Kooa. Alkuun oli taas peruspiippailua mutta oli paremmin kontaktissa kuin viime kokeessa. Jäi hyvin ja pysyi. Pää pyöri kuin väkkärä ja häntä heilui mutta kun viereiset koirat eivät kiinnostuneet Kooasta niin makasi hyvin. Piippailun takia arvosana 9.

Seuruu oli taas yhtä kaameaa kuin ennenkin. En vaan ymmärrä miten tuon kontakti putoaa kokeissa niin surkeaksi. Vaikka saa hengata koepaikalla ennen koetta niin tuijottelee maanisesti kehänauhojen ulkopuolelle ja harhautuu turhan kauaksi seuruussa. Ja perusasennot jäävät huonoiksi tuijottelun takia. Arvosana 7.

Maahanmeno on normaalisti meidän paras liike. Ihmettelin heti alkuunsa miten Kooa lähtee voimakkaasti vasemman suuntaan kääntymään. Tämä johtui siis siitä että kirjuri lähti juosten (!)  viemään tuloksia seinälle. Hohhoijaa, ehkä niiden tuloksien viemisellä ei olisi ollut niin kiire.. Arvosana 8,5.

Luoksetulo oli huippu, nopea ja pysähtyi hyvin. Arvosana 9.

Seisominen myös huippu, arvosana 9. Tämä liike on parantunut huomattavasti takapalkalla.

Nouto myös hyvä, arvosana 9.

Kaukot oli täydelliset! Kooa tuijotti tiiviisti ja teki nopsasti liikkeet. Arvosana 10.

Hyppy 7,5. Kooa kopautti jalat takaisin tullessa esteeseen :/ Laiskimus kun ei viitsi helteellä jalkoja nostaa.

Kokonaisvaikutus 9.

Kehässä ollessani en ehtinyt pisteitä seurata. Ajattelin että meni senverran hyvin että saadaan 1-tulos. Yllätyin, kun kuulin että pisteemme olivat vain 157. Palkintojen jaossa olimme kolmansia. Katsoin tulospaperia ja ihmettelin, suoritus oli normitasoa mutta miten ihmeessä pisteitä niin vähän. En sen kummemmin päätäni vaivannut, ärsytti 2-tulos niin paljon. Juuri kun olimme ajamassa parkkialueelta pois niin järjestäjä juoksee luoksemme kysyy että oliko meillä bortsu. No on. Pyyteli kovasti anteeksi, erään kisaajan pisteet oli laskettu väärin ja meni meidän edellemme. Pitäisi siis luovuttaa pysti takaisin, minun pisteenikin kuulemma laskettiin uudelleen ja ne olivat ok.

Automatkalla toivuin hieman 2-tulos järkytyksestä ja rupesin miettimään että miten hemmetissä ei muka riitä 1-tulokseen. Kotona laskin samantien pisteet. No niitä tulikin 175! Soitto järjestäjille ja kuulemma lähes kaikkien pisteet oli laskettu väärin. Miten tällaista voi tapahtua virallisessa kokeessa? Pitää jatkossa olla luottamatta järjestäjien laskimiin ja luottaa omaan intuitioon enemmän. Vielä enemmän ärsyttää että järjestäjät eivät ole kuitanneet takaisin päin oikeita pisteitä tai sijoitustamme. En enään mene Elimäen tokokokeisiin, sieltä saa vain päänsäryn.

Elämä jatkuu treenien merkeissä. Parempi fiilis on nyt osallistua PM-joukkuekisoihin yhdellä 1-tuloksella. Ollaan tutustuttu pariin otteeseen kisakentälle ja tarkoitus on käydä useamminkin tämän viikon aikana. Jospa tutulla kentällä seuraaminen olisi normaalissa mallissa :) Löysin Kooalle myös uuden superherkun. Äiti oli tehnyt lihakeittoa ja jättänyt Kooalle kuivumaan ylimääräiset läskipalat ja hieman lihaa. Perjantaina ennen koetta otin mielennostatus treenit näillä herkuilla. Kooa ei meinannut pöksyissä pysyä kun huomasi mitä on tarjolla ;) Keittolihoja vaan ostamaan vielä ennen lauantain koetta!

Ristiäiset oli ja meni. Ja leipomisetkin melken onnistui kolmannella kerralla, onneksi oli Maarit auttamassa! Tuskastuttavaa mutta nyt ne on hoidettu. Kooa käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, ihmetteli papin puhuessa ihmisten hiljaisuutta ja paikalla oloa. Ei onneksi hyppinyt vaan nopeasti rauhoittui omalle paikalleen. Ja illaksi vielä agitreeneihin :) Laitoin Paulan neuvojen mukaan ohjurit ennen hyppyjä ja laitoin myös riman keskitasoon ettei tulisi niin paljon virheitä. Hyppäsi suurimmaksi osaksi hyvin, vielä on silti paljon hiomista. Kunhan tokokokeet helpottaa niin pitää kaivaa Caniksen hyppyartikkeli esiin ja tehdä hyppykujaa. Tämäkin olisi pitänyt hoitaa jo pentuna. Seuraava koira on kyllä paremmin valmistautunut agilityyn!

Keppejä en ottanut kun ollaan vasta kotona otettu muutamalla kepillä naksuttelua. Ajattelin aloittaa keppien jälkeen olevalta hypyltä. Mutta Kooa päätikin suunnistaa kiellosta huolimatta kepeille ja lähti suorittamaan keppejä oikein! Naks ja palkka. Käskytys kepeille kokeeksi ja sehän lähti! Super palkka ja uudestaan. Lopuksi Kooa suoritti kepit ihan itse ilman verkkoja ja ohjausta. Huippu koira tuo on kunhan päässä kaikki naksahtaa kohdalle :)

27.8.2011 AVO1 175p sijoitus 2.

Muoks. Tuli pysti ja varmistus 1-tuloksesta postissa, olimme 2.sijalla. Kooa kiittää myös herkuista.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Treeniä ja koirakavereita

Kooan kanssa ollaan treenattu nyt kovasti tokoa. Maanantaina yhteistreeneissä paikkamakuu meni tuttujen koirien kanssa normaaliin tapaan eli hyvin. Yksittäin treenasin Kooan seuruuta, tiputtaa kontaktin turhan herkästi. Nyt otin vain muutamia askeleita ja siitä palkkaa. Sain myös neuvon että en hokisi "seuraa" käskyä jos tiputtaa kontaktin vaan siitä sanallinen palaute koiralle. Nyt olen myös turhasta haahuilusta suuttunut Kooalle, katsotaan mihin tämä johtaa. Paikkamakuuseen otin yksittäin häiriötä niin että oli hieman vilkkaampi narttu Kooan vieressä. Aloitus normaalisti mutta heti alkuun narttu kutsuttiin pois ja Kooa jäi paikalleen. Narttu hihnaan ja härnäämään Kooa. Se toimi hyvin! Kooaa kyllä kiinnosti ja alkuun meinasi lähteä mutta sain muistutettua jutun juonesta ja Kooa makasi kiltisti vaikka toinen hyppi ympärillä :)


Aamulenkillä Hossukassa törmäsimme Niilo belgianpaimenkoiraan ja labradoodeli Arviin. Ilman hihnaa Kooa on ihan reppana ja Arvi komensi pikkuKooa. Arvi joutui autoon ja Kooa ja Niilo pääsivät painimaan keskenään. Eipä tarvinut kummoista lenkkiä heittää!

Tiistaina Kooa sai taas ihanaa koiraseuraa kun lähdimme Joutsenoon Lauraa ja Islaa tapaamaan pitkästä aikaa. Alkuun treenit samaan malliin kuin maanantaina, Isla toimi myös häiriönä paikkamakuussa. Treenejä hankaloitti hieman se että unohdin treeniliivin ja Kooan hihnan sekä pannan kotiin. Eli namit, parhaat lelut yms. jäivät kotiin, hemmetti! Maanantainakin unohdin Kooan hihnan. Onneksi Lauralta löytyi lainahihna.

                                                                           Kooa parantelee kontaktiaan.

Treenin jälkeen Kooa pääsi tietenkin Islan kanssa lenkille ja riehumaan. Kyllä oli bortsuilla taas hauskaa!

Illemmalla lähdimme vielä ohjattuihin treeneihin hakemaan häiriötä. Ja häiriötä saimmekin! Syksyn ensimmäiset ohjatut ja koiria taisi olla lähes viisitoista. Alkuun kujassa luoksetulo ja pysäytys. Arvelinkin että ei saada ihan parasta tällaisessa tilanteessa, Kooa pysähtyi hieman hitaasti kaartaen koirien luokse. Tuli kuitenkin toisella käskyllä luokse. Makuutin myös Kooaa paljon muiden koirien luoksetulon aikana. Shetlanninlammaskoira Senna toimi myös häiriökoirana, Kooa hoiti tilanteen kotiin. Olisikohan nyt Kooa sisäistänyt paikkamakuun uudestaan? Toivottavasti.

Käskytettynä seuraaminen ei mennyt hyvin, jouduin suuttumaan kun niin tuijotteli muita koiria. Kun tein seuruuta vuoron jälkeen yksin niin seurasi paremmin vaikka häiriötä oli samalla tavalla ympärillä. Tuli mieleen että mitä jos Kooa (tai minä) reagoi käskytykseen niin että seuraaminen muuttuu. Pitää ottaa jatkossa käskytettynä lyhyttä seuraamista ja huippupalkkaa, jospa se auttaisi kisatilanteisiin. 

Perjantain mennään taas Kouvolaan ja lauantaina on tokokoe Elimäellä. Toivottavasti menee paremmin kuin viimekerralla!


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kouvola ja tokokoe

Henri lähti koulutuksiin niin me lähdimme Hipun kanssa vanhempieni luokse hoitoon Kouvolaan. Tarkoitus oli myös että päästäisiin varasijalta tokokokeeseen ja niin pääsimmekin! Torstaina sain tietää että kokeessa on tilaa, siitä sitten vaan lähikentille treenaamaan. Hiomista on monissakin liikkeissä mutta pääasiallisesti menevät hyvin.

Kisat jännittivät, viimeisestä ALO kokeesta on jo vierähtänyt aikaa ja uusi luokka. Eniten jännitin paikkamakuuta ja metsäänhän se meni. Kooa oli kahden uroksen välissä, setterin ja valkoisenpaimenkoiran. Aiemmin ei ole uroksia vieressä ollut. Pelkäsin että tulee rähinää, Kooa on lenkillä turhankin innokas rähisijä, onneksi kentillä tietää että on töissä. Ei tullut rähinää vaan päinvastoin. Piiloon rupesi kuulumaan vinkumista ja mietimme kenen koira se on. Jälkikäteen saimme tietää että se oli Kooan viereinen setteri. Ehdimme olla piilossa vajaat pari minuuttia kun minut ja setterin omistaja kutsuttiin kentällä. Setteri oli paikkamakuussa ruvennut ryömimään Kooa kohti. Kooa oli noussut istumaan mutta mennyt takaisin maahan. Setteri jatkoi vinkumista ja pojat katselivat toisiaan, Kooa ei enään kestänyt vaan nousi ja pojat leikkivät kentällä kun mentiin ottamaan koirat kiinni. Näin tällä kertaa. Mitenköhän tämänlaisiakin tilanteita treenaa?



Loppu meni paremmin. Kooan seuraaminen on edelleen aika kamalaa, jouduin käskyttämään kerran liikaa kun Kooa ajautui turhankin kauas sivulle. Tsemppasi loppua myöten. Pitää seuraavassa kokeessa yrittää seuruuttaa pitkän matkaa ennen kehään menoa, tuntuu että useinkin Kooa muistaa jutun juonen hetken seuraamisen jälkeen. Pisteitä 7,5

Liikkestä maahan ok. Pisteitä 9

Luoksetulo oli hyvä. Nopeutta ja parempi pysäytys vielä treenaukseen. Pisteitä 8,5

Seisomista pitää myös ruveta takapalkalla harjoittelemaan, himmailee edelleen pysähtymisen jälkeen miun perään. Pisteitä 8,5

Noudossa yritän heittää hieman oikealle niin Kooa tulee suorempaan eteen. Heitin surkeasti ja liian lähelle, ei tullut tarpeeksi reipasta noutoa mutta Kooa nouti eikä jäänyt tuijottelemaan! Vanhoista viirauksista on siis päästy eroon (eli uusia vaan esiin!). Pisteitä 9

Kaukoissa jouduin käskyttämään maahan kahdesti, Kooa katseli turhankin kiinnostuneesti kehän ulkopuolella kävelevää koiraa. Mutta kuunteli muut käskyt hyvin. Pisteitä 8,5

Hyppy ok. Ei meinannut tulla sivulle kunnolla taaskaan, katseli edelleen samaa koiraa kehän ulkopuolella. Pisteitä 9

Kokonaisvaikutus 8. Yhteensä pisteitä 145 ja II-tulos. Pitää kiinnittää huomiota perusasentoihin lisää ja seisahtumiseen. Myös hemmetisti häiriötä lisää paikkamakuuseen. Ja enemmän vieraita koiria. Mutta olen muuten tyytyväinen Kooan suoritukseen, sivulletulo ei ollut niin jähmeää mitä välillä kokeissa on ollut! Ainiin, ja meidän tokohihna unohtui taas ottaa mukaan kentälle. Syytän tästäkin paikkamakuun epäonnistumista, aina kun on väärä hihna niin paikkamakuu ei onnistu ;)

Tällä viikolla mahdollisimman monet treenit ja lauantain on taas koe, jälleen Kouvolassa. Hippu sai reissulta flunssan ja räkää riittää. Onneksi ei ole (ainakaan vielä) pahempi ja kotikonstit auttavat. Toivottavasti paranee pian, pikkuisen ikävää oloa on kamala katsoa. Kooa rupeaa nyt kasvattamaan turkkia takaisin, saadaan tiikeriraidat pois ja komeampi koira esiin!

maanantai 15. elokuuta 2011

Blogin avaus!

Paljon olen jo miettinyt blogin perustamista ja nyt päätin sen tehdä. Pidän paljon muiden blogien lukemisesta ja toivottavasti jotkut pitävät myös minun blogini seuraamisesta. Onhan tämä hyvä tapa päivittää kuulumisia tutuille kuin myös pitää päiväkirjaa tulevaisuutta varten! Blogi käsittelee pääasiassa Kooa bordercollien treenaamista, mukaan voi myös mahtua muutakin uutisen pätkää.

Tällähetkellä treenaamme Kooan kanssa kohti tokon AVO-luokkaa. Ensimmäinen kisa on 27.8.2011 ja liikkeet ovat pääasiassa kunnossa. Liikkeestä pysäyttämiseen löysin, ainakin kotioloissa, toimivan ratkaisun. Takapalkkana vain yksi nakinpala, ei houkuta liikaa eli Kooa malttaa suoriutua mutta riittää pitämään Kooan tyytyväisenä. Pysähdyksestä on näin tullut paljon napakampi! Paikkamakuuta vieraitten koirien kanssa olisi vielä hyvä treenata, viime torstain yleisissä tokotreeneissä Kooa suoriutui loistavasti vieraista koirista huolimatta.

Pienen raskaustauon jälkeen aloitimme myös eilen agilityn. Pääsimme mukaan Imatran Kennelkerhon pienryhmään, jossa meitä on neljä harrastajaa ja 2 tuntia aikaa treenata. Tämä oli oikea lottovoitto, Kooa kun tarvitsee toistoja, toistoja ja toistoja. Kuin myös rytmitajuton ohjaajakin. Jos harjoitusaika on liian lyhyt niin Kooa vaan kuumuu ja itse hermostun eikä treenauksesta tule mitään. Hyppytekniikkaa pitää hioa paljon, Kooa ponnistaa liian kaukana esteestä ja tiputtelee rimoja paljon. Sunnuntain rata oli lyhyt; hyppy, putki, hyppyx5, kepit ja hyppy. Pääasiallisesti treenattiin hyppyjä ja ohjausta. Nyt pitää ennen joka treeniä hypyttää (ja väsyttää) Kooa että jaksaa keskittyä paremmin ohjaukseen.

Nyt lähdemmekin Kouvolaan toivoen että mahtuisimma lauantain tokokokeeseen. Jos yksikin peruu niin päästään kisaamaan :)