tiistai 27. joulukuuta 2011

KviikKviikKviik

"Jospas minä vingun saisin. 
Jospas minä vingun saisin kyllä sitä rakastaisin,
vinguttaisin sitä aina,
arkena ja sunnuntaina."

Kooan rakas vinku
Kooa toivoi joulukoiralta vinkua lahjaksi ja sellaisen Kooa myös sai. Kyllä oli ilo ylimmillään kun paketista löytyi vinku, jolla sai leikkiä! Vinku vietiin heti häkkiin kunnon tarkasteluun ja siinä leikkiessä häkki heilui niin että päällä olevat tavarat meinasivat putoilla. Välillä vinku yritti karkuun häkistä mutta se nopeasti napattiin takaisin Kooan Luolaan. Ajattelin että tuo vinku on senverran heppoista tekoa että hajoaa nopeasti käytössä ja sitten sen saa heittää roskiin. Eipä ole vieläkään hajonnut..

torstai 22. joulukuuta 2011

tiistai 20. joulukuuta 2011

Agility koulutusta ja joulun odotusta

Kävimme lauantaina ja sunnutaina Salme ja Mikko Räsäsen agility koulutuksessa. Tuli tarpeeseen! Hieman hävetti Kooan meno, möllikisojen loistokkuus oli hävinnyt tavalliseen tohelointiin. Lauantaina Kooa ei meinannut millään pysyä lähdöissä paikoillaan ja itse toheloin omissa askelissani vanhaan malliin myös. Voi että kun osaa olla vaikeaa muista käännänkö kroppaa oikealle vai vasemmalle! Ja aina väärään suuntaan tietenkin. Paljon kuivaharjoittelua omistajalle. Kooalle keppitreeniä, kontaktitreeniä ja lähdössä pysymistä. Ja minulle vielä paljon lisää NOPEUTTA!

Sunnutaina jatkettiin. Lauantaina vielä kotona mietin käännöksiä ja miten saisin Kooan pysymään lähdössä. Palkkailla on turha, ekstraherkut Kooa lipasee maistamatta menemään ja vähän köpsemmät herkut jätetään syömättä. Kooa vaan mulkaisee että vie ne pois, älä häiritse keskittymistä. Muistin että rähinäpurkki on auttanut lähtöjen tottelemattomuudessa ja sitä Kooa kunnioittaa. Se siis matkaan mukaan ja jo se että Kooa tietää purkin olevan hallissa saa sen varomaan käytöstään. Parit purkin rähinät ja peppu pysyi maassa ja turha venkoilu myös väheni.

Salme huomautti että kun Kooa tuijottaa vaan minua esimerkisi lähdössä niin rimat tippuvat helposti. Nyt otettiin harjoitukseen että Kooa saa hypätä esteen silloin kun katsoo estettä. Päinvastoin mitä yleensä olen Kooan kanssa tehnyt etenkin tokoiluissa. Rupesi hypyt sujumaan kun lähtöluvan sai eteenpäin katsomalla. Palkkana etupalkka. Tätä jatkossa, Kooa myös hiljeni kun keskittyi enemmän suorittamiseen. Ja hyppysarjaa pitää myös Kooan kanssa ruveta tekemään. Opetellaan siinä irrottautumista ja sitten siedätetään Kooa minun liikkumiseen. Koulutuksista saatiin paljon oppia Kooan kanssa ja myös muita seuraamalla :)

Kooa osaa kyllä olla ihan uskomaton tapaus välillä. Eilen Kooa makasi keskellä lattiaa selvästi sen näköisenä että asiaa olisi mutta kun nuo ihmiset ei vaan ymmärrä. Kysyin Kooalta että mikä on, näytä. Kooa juoksi täpinöissään eteiseen ja meni tuijottamaan lipaston vieressä olevaa myttyä. Pimeässä hetken katsoin että sehän on Kooan namipussi, joka oli tipahtanut lipaston päältä. Kooa tuijotti tomerana kuin sanoen "Ajattelin vaan ilmoittaa että tänne on tipahtanut tällainen herkkupussi etten vaan vahingossa näitä luvatta söisi.". Palkaksi Kooa sai monta herkkupalaa :) Kooa osaa myös sulkea ovia. Eilen myös sohvalla ollessani huomasin että kylppärin ovi on auki. Kooa hengasi lähellä ovea niin pyysin Kooalta että "sule ovi". Kooa katsoo hölmistyneenä minua ja hetken mietittyään juoksee häkkiinsä ja vetää oven perässä kiinni. Niin, olisihan minun pitänyt muistaa että "sule" on häkin oven sulkemiskäsky ja muita ovia suljetaan "ovi kii" komennolla. Ihana otus!

Kooalle tehtiin myös geenitesti siitä että kantaako Kooa ruskeaa väriä turkissaan. Ja niin Kooa osoittautui ruskean värin kantajaksi. Tällaiset testit ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia, pystyy näkemään jotain mitä ei muuten näe.

Viime vuonna tähän aikaan oli näin paljon lunta, nyt ei juuri yhtään.

torstai 15. joulukuuta 2011

Mölli Kooa

Agility on meillä ollut kaikista hankalinta. Kooa on liian nopea ja mie oon liian hidas enkä osaa ohjata. Tämän takia en ole missään vaiheessa ollut hirveän innostunut agilityn harrastamisesta. Vaikka siihen tarkoitukseen juuri bortsua hain. Kooan tullessa ajattelin että en varmana tokoile, se on vaan niin tylsä laji. Toisin kävi.. Mutta nyt olen hiljalleen innostunut agilitystäkin, etenkin kun olen tajunnut että koska vika on vaan minussa niin se on helpompi korjata kuin koiran ongelmat.

Pari viikkoa sitten olin menossa agilitytreeneihin ja ihmettelin että onpas autoja. Sielläpä olikin möllikisat, jotka olin unohtanut. Lähdettiin kotia kohti ja mietin että miksi en olisi osallistunut, eiväthän ne vakavia kisoja ole ollenkaan. Sitten toisessa seurassa järjestettiin möllikisat vaan jäsenille. Jonkun aikaa asiaa mietittyäni ajattelin että eipä ole mitään hävittävää ja kun on vaan tuttuja seuraamassa niin ei oma kömpelyys radalla juuri hävetä. Osallistuttiin, tavoitteena että Kooa ei kaataisi kaikkia ohjureita ja tiputtaisi rimoja ja että yrittäisin edes ohjata Kooaa selkeämmin enkä itse pilaisi Kooan suoritusta. Ratakin oli helppo, ei tarttenut paljoa ohjauskuvioita (onneksi!) miettiä. Ja Kooa olikin superhyvä radalla! Itse olin taas liian hidas ja sotkeuduin jalkoihini mutta Kooa ei tiputtanut (en ainakaan huomannut) riman rimaa! Kielsi muutamilla esteillä mutta se on vaan miun taitamattomuutta. Putkiin suhahti tyytyväisenä, välillä on niitäkin kieltänyt. Selvittiin siis katastrofitta!

Treeneissä en ole rataa juuri tehnyt, vahdin hirveästi että Kooa suorittaa oikein. Tästä seuraa se että seisoskelen paikallani ja olen epäjohdonmukainen Kooan mielestä. Kooa taas käskyttää minua liikkeelle ja vahtii sen verran että ei irtoa aina hyvin. Nyt päätin että suoritustavasta viis, Kooaan on luotettava. Ja se tuotti tulosta :) En kyllä tiedä kumpi huusi radalla kovempaa..

Kooan dieetti on tuottanut tulosta, kylkiluut tuntuvat paremmin ja paino on nyt noin 20kg. Nyt yritän opettaa Kooalle enemmän temppuja, jotka suoritetaan yhdessä. Koiratanssia ajatellen. Kooan on vaan vaikea ymmärtää yhteistemppuja ja etenkin sitä että se ei olisi kuono minuun päin. Hirveän herkästi Kooakin on oppinut tietyn paikan ja tavan tehdä temput. Pyöriä/kieriä voi miun edessä mutta ei sivulla. Ja ollaan ihan liikaa tehty takajalan nostoa ja siitä seisomaan kahdella samanpuoleisella tassulla. Tätä Kooa tarjoaa koko ajan jos yritän sheipata jotain uutta.


Frisbeen nappauskin onnistuu paremmin kun on ammattilainen heittämässä

maanantai 5. joulukuuta 2011

VOIVOI, ei kai VOI!

Nyt on perfektionistilla rauhallinen olo kun vuoden tavoitteet on täytetty! Kooa tokoili itselleen 3.12. Kotkassa viimeisen AVO1 tuloksen ja saimme siis TK2:sen. 178p. ja 2.sija. Koe meni kokonaisuudessaan todella hyvin, viereisellä kentällä käytiin paikkamakuun kanssa samaan aikaan EVL liikkeitä. Kooa oli kuulemma käskyjä kuullessaan vaan heilutellut häntää, ei heilutellut viereisille kavereille onneksi. Jotain edistystä paikkamakuussa!

Seuraaminen oli, ylläriylläri, samaa hirveyttä mitä aina kokeissa. Unohdin oman kapulan kotiin ja vierasta kapulan nostoa piti hieman empiä. Kaukoissa kuunteli EVL luoksetuloa ja jouduin antamaan lisäkäskyn viimeiseen maahanmenoon. Muutoin kaikki meni hyvin :) Nyt vaan VOI-liikkeitä hiomaan. VOIn korkkaus ehkäpä keväällä jos on täällä suunnalla kokeita. Viimeistään kesällä sitten!

Kokeen jälkeen pikaisesti kävin syömässä ja kiireellä messariin seuraamaan KV tokoa. Oli kyllä upeaa seurattavaa! Sunnuntaina seurasin bortsujen näyttelyn ja sielläkin näkyi hienoja otuksia. Messari oli hauska tapahtuma, liikaa mielenkiintoisia asioita tapahtui vaan samaan aikaan. Ja liian monen tutun koirat olivat kehässä samaan aikaan. Kooa sai myös leluja, treenijuttuja, nameja ja ilmaissälää. Piti kovasti hillitä ostohimoa, siellä olisi ollut vaikka mitä myynnissä! Ensi vuonna uudestaan ja silloinkin varmasti ilman koiraa.

BH TK1 TK2 Jillaroo´s Born to Run
Muutoin tokon lisäksi emme ole paljoa ehtineet treenata. Haku on jäänyt nyt vähemmälle, vielä ehtisi muutaman kerran ennen kunnon lumien tuloa. Agilityssä pitäisi ruveta harjoittelemaan kaikenmaailman ihmeellisen nimisiä hyppykäännöksiä tms. On kyllä rytmitajuttomalla omistajalla opettelua! Kaikki näyttää videolla niin yksinkertaiselta ja helpolta mutta kun yrittää käytännössä niin mikään ei toimi ja koira huutaa parempia ohjeita. Takapihalle on nyt saatu myös pystytettyä viimeiset kaksi keppiä ja kaikki menevät kerralla! Jotain edistystä agilityssä. Nyt treenaamaan keppien lähetyskulmia.

Siskon muutettua tänne Imatralle Kooa on päässyt paljon vapaana lenkkeilemään kun olen saanut seuraa metsän keskelle. Vuosi sitten karhun kohtaamisen jälkeen minusta on tullut hieman arkajalka yksin metsässä liikkumaan, etenkin kun Hippu on mukana. Mutta kun on toinen pölisijä mukana niin mettän eläimet tietävät pysyä kaukana. Näin ainakin haluan ajatella. Kooa kokeili myös frisbeen nappaamista, olisi onnistunut varmasti paremmin jos osaisi heittää! Hirmu hankalaa se myös.

Ensilumet, jotka kylläkin sulivat pois.