perjantai 28. syyskuuta 2012

Kuria

Kooalla on ärsyttävä, inhottava ja raivostuttava tapa napata käteen kiinni fyysistä palautetta annettaessa tai jos tehdään hoitotoimenpiteitä, joista Kooa ei tykkää, kuten turkin harjaus. Kovin harvoin fyysistä palautetta tarvitaan, pääasiallisesti lenkillä jos Kooa tuijottaa ja haastaa turhan kovasti vastaantulevaa koiraa tai kun Kooa käy treeneissä liian kuumana. Nyt miulla meni lopullisesti tähän hermot kun annoin Kooalle perskarvanykäisyn siitä, ettei kuunnellut vierellä kävelemiskäskyä kun ohitettiin esineruutua tekevä koirakko. Kooa nappaasi sellaisella voimalla kädestä että mustelma viipyi lähes kaksi viikkoa! Tällaisissa tilanteissa en saa millään kiinnitettyä Kooan huomiota itseeni. Ja jos saan edes hetkeksi niin minkäänlainen palkka ei kelpaa tai sitten se on yhdentekevä, joka vie huomiokyvyn siksi hetkeksi että nakki on mennyt kurkusta alas. Ja taas olen olematon. Olen siis näissä tilanteissa kiskaissut karvoista, jolloin Kooalle menee paremmin tajuntaan mitä EI saa tehdä. Suulliset kehut tämän jälkeen Kooa ottaa hyvin vastaan.

Käytän hyvin harvoin fyysistä pakotetta Kooaan, koska en pidä siitä. Mutta en myöskään halua että Kooa vietillä käydessään rupeaa nappailemaan käsille. Muutenkaan Kooaa ei juuri pakotteet hetkauta treeneissä, ainakaan omat kevyen mallin nyppäisyt. Nyt rupean puuttumaan Kooan puremiseen enemmän, kuin myös siihen että Kooa ei vietillä kuuntele minua pätkääkään. Jos kentällä treenataan noutoa, hyppyä tai muuta vauhtiliikettä niin Kooa palkkautuu tuijotuksesta. Mitkään lelut, nakit tai palautteet eivät auta huomion pois viemiseen. Ehkä sekunniksi, mutta samantien huomio siirtyy tuijotteluun. Tähän tulen myös puuttumaan nyt kovemmalla kädellä, jotta saisin Kooan huomion paremmin itseeni. Onneksi Kooa myös oppii nopeasti, mitä ei kannata tehdä ja seuraaviksi huomautuksiksi riittää yleensä suullinen pakote.

Mutta naksutin kulkee silti aina treeneissä mukana eikä positiivisuutta unohdeta :) Toivottavasti tämä on vaan lyhyt vaihe ja saan Kooan korvat käännettyä itseeni. Treenaamisen pitää kuitenkin olla hauskaa meille molemmille.

Pitkän tauon jälkeen ollaan aloitettu tottistreeneissä käyminen, jospa päästäisiin joskus pk-kisoihin asti! Viime viikolla hiottiin Kooan hyppytekniikkaa hyppynoudossa. Kouluttaja katsoi että miun pitää olla todella tarkka, miltä etäisyydeltä ja kuinka kauas heitän kapulan. Kun nämä etäisyydet katsottiin Kooalle sopiviksi niin hypyt paranivat. Myös Kooan vire pitää saada laskemaan ennen hyppyä, muutoin roiskaisee keskittymättä esteen yli ja ottaa osumaa. Sama A-esteellä, ensin keskittyminen ja rauha, sitten suoritus. Seuraavissa treeneissä muistutettiin Kooaa siitä, että kontakti on pidettävä oli mikä oli. Nopea oppimaan kun Kooa on niin se kävi aika sähäkästi. Toivottavasti tämä kantaa eikä tarvitse usein muistutella Kooa kovemmalla kädellä, missä se huomio pitää olla.

Haussa ollaan korjattu Kooan taaksepäin etenemistä. Suoria pistoja mielikuvana ja ääniavuilla tarpeen mukaan. Parannusta näkyy, Kooa on ruvennut etenemään paremmin. Umpipiiloja on myös ollut mukana. Kooalla on hirveä halu päästä maalimiehen naama nuolemaan ja tämä hidastaa tietenkin ilmaisun aloittamista umpipiiloilla. Ensin pyöritään ympäri piiloa, vingutaan ja katsotaan miulta neuvoa. Sitten haukku. Kooan haukku myös pätkii herkästi kun seuraa miun etenemistä maastossa. Nyt Kooa saa haukkua vielä senkin jälkeen kun olen maalimiehen luona ja ensi kerroilla pitää ottaa myös lyhyempiä pätkiä. Viime treeneissä oli myös todella hankala maasto, alue päättyi rinteen alapuolelle. Aiemmin Kooalla on ollut ongelma ylittää näitä luonnon esteitä mutta nyt painui samantien rinnettä alas :) Kooa on myös ehkä ihan pikkiriikkisen rauhallisempi metsään mennessä, toivoa on että Kooa jaksaisi joskus tulevaisuudessa mennä miun vierellä metsään! Nyt muistan joka kerta puuttua Kooan turhan kovaan kiskomiseen, metsään pääsee kun miun käsi ei oo irtoamispisteessä.



Kooa käväisi Roope -beaglen kanssa etsimässä suppilovahveroita. Kooa ja Roope keskittyivät kylläkin enemmän sienien tallomiseen kuin niiden etsimiseen.. Tokoilut on jääneet vähemmälle, huomenna vielä viimehetken treenit ennen sunnuntain koetta. Ohjatuissa ollaan käyty häiriötä ottamassa ja Kooa ei ole häiriöitynyt :) Kooa pystyi keskittymään jopa kaukoihin kun muut tekivät luoksetuloa ihan vieressä! Toivottavasti ensi päivitys on hieman positiivisempi sisällöltään :)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Hei herra K! Hyppyeste ≠ ruutu ja eihän tokokehässä sovi nostaa jalkaa

Eli tällaista mukavaa piirinmestaruuskisoissa! Ihan ekaksi pääsin lainaohjaajaksi kokeilemaan miltä tuntuu olla erikoisvoittajaluokassa. Ja ihan kamalaahan se oli :D Stressasin kovasti miten osaan käyttäytyä, muutoin taisi mennä ihan hyvin mutta zetan kävelin vääriltä puolilta törppöjä. Koira oli astetta Kooaa pienempi, parsonrusseli Emma. Koira kyllä osasi kaiken ja ihmetteli miun töppäyksiä, Emmalla kun menee täyskäännökset eri suuntaan kuin Kooalla ja tietenkin unohdin kaiken tällaisen.. Mutta onpahan kuninkuusluokkakin nyt testattu :) Ja saatiin kuitenkin Emman kanssa tulos, yksi liike meni ainoastaan nollaksi.

Kooan kanssa tuli vähän kiire kun voittaja alkoi ajallisesti kun EVL oli vielä käynnissä. Käänsivät sitten paikkamakuun viimeiseksi ja koirakoiden suoritusjärjestyksen toiseksi (kertomatta siis kaikille), aiheutti alkuun hieman paniikkia kun VOI koiria huudeltiin kehään. Alkuun olimme numerolla 1, kehään menimme yksilöliikkeet tekemään muistaakseni kuudensina. Nyt kokeilin taas erilaista taktiikkaa ja temputin Kooaa odotellessamme kehää. Vielä juuri ennen kehään astumista Kooa teki parit temput ja sehän toimi! Kooa oli superinnoissaan!

Tuomarina Marita Packalén, pisteitä hän jakeli oikein avokätisesti, joten ne eivät vastaa suoritustasoa.

 Paikkamakuu 10. Todella hyvin Kooa meni kehään, ei vinkunut niin paljon mitä yleensä.

Seuraaminen 9,5. Paras Kooan seuruu koskaan kokeessa! Kontakti pysyi hyvin kokoaikaisesti ja mie olin ihan innoissani :) Temput auttoivat ilmeisesti!

Istuminen 8. Koe oli hallissa ja tietyssä kohdassa kehää oli monetkin koirat haistelleet. Kooa kun jäi istumaan niin oli aivan vängällään haistelemassa kun tulin takaisinpäin. Lähes nousi seisomaan, jouduin tönäisemään koiran suoraksi kun tulin vierelle..

Luoksetulo 9. Valui jonkinverran.

Ruutu 0. Hemmetin koira ja mie ite kun kiirehdin! Näin ihan selkeästi että Kooa kiinnitti virittelyillä huomion hyppyyn joka oli ruudun lähellä. Otin uudestaan perusasentoon ja sama juttu. Sen sijaan että olisin vielä yrittänyt uudestaan niin lähetin ruutuun. Hypyn luoksehan Kooa meni patsastelemaan eikä suostunut uskomaan että oli väärässä paikassa..

Hyppynouto 10. Hieman äänteli.

Metallinouto 0. Heitin tietenkin metskun juuri niiden hajujen päälle. Ei kiinnostanut metalli yhtään kun suu vaahdossa Kooa vaan nuoli ihania tuoksuja ja lopulta kusaisi vielä päälle.. kivasti tehty Kooa. Jouduin vielä hakemaan tuon kurittoman otuksen pois kun ei kutsusta tullut.

Tunnari 10. Löysi heti oman, tiputtu mutta nosti uudelleen.

Kaukot 10. Taisi olla ihan ok, muistaakseni ei liikkunut.

Kokonaisvaikutus 7. Sijoitus 2/7 ja pisteet 245 eli 2.tulos. Harmittaa ihan vietävästi tuo ruudun nollaus :( Joukkueena sijoituttiin viidensiksi ja toinen IKK:n joukkue oli neljäs :) Hienoja suorituksia oli kaikilla!

Eilen käytiin myös hakuilemassa pitkästä aikaa. Otettiin nyt suoria pistoja mielikuvana ja ääniavuilla, jotta saataisiin taaksepäin eteneminen kuriin. Pitkin metikköjä tuo kuriton elukka taas paineli muutamaan kertaan. Hyvin löysikin mm. umpparikuopan! Haukku katkeilee kun mie lähen etenemään niin nyt ruvetaan haukuttamaan Kooaa vielä sittenkin kun olen paikalla.

Pari kuvaa Kooan hoitoreissulta, kuvaajana Paula I.

Nano tekee Kooalle hammastarkastuksen

Välillä näinkin päin..

Kooa, Nano ja Nelli

maanantai 10. syyskuuta 2012

Paluu arkeen

Mie ja Wikie. © Léa Eladef

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa reissussa ja Kooa on nauttinut hyvästä hoidosta ja koiraseurasta. Vauhtia ja leikkiä on kahdessa hoitolassa riittänyt kuulemani mukaan! Ensin Kooan kavereina oli bortsut Nelli ja Nano ja myöhemmin vielä bortsu Isla. Hieman Kooa näyttää nyt myrtyneeltä kun ei ole seuraa ;) Oli kyllä kummallinen olo jättää Kooa taakseen kun me lähdettiin reissuun kuin myös saada Kooa takaisin! Kun lähdettiin niin miulla oli kokoajan sellainen olo että olen unohtanut jotain. Kun taas pitkän ajan päästä Kooan tapasin niin ensimmäinen havainto pusujen seasta oli että Kooahan haisee koiralle! Ei se enään haise kun nenä on taas tottunut koiran hajuun :D Mutta nyt taas hyvin ymmärtää kuinka koirattomat ihmiset karsastavat koiria hajun takia, siihen vaan tottuu kun tuo eläin on kokoaikaisesti lähellä.

Tänään lähdettiin myös heti hommiin. Ensin tokoa, Kooalla oli korvat hieman hukassa. Mutta kun vieressä Nelli teki luoksaria niin yllättävän hyvin Kooa malttoi tehdä kaukoja. Alkuun Kooa vaan haikaili Nellin ja Nanon perään.. Seuraavaksi lähdettiin porukalla valmistautumaan tulevan talven hiihtoihin. Ohjelmassa ohitustreenit, nämä olivatkin meille ihan uutta. Hyvin tuo eläin vetää! Etenkin kun joku on menossa edellä. Kooa ohitti hyvin, mutta ohitettavana oloa pitää harjoitella hieman lisää.

Kun niin miekkavalaista ja delfiineistä pidän niin tungen niiden kuvia nyt tännekin ;) Olin siis Etelä-Ranskassa ja kävin muutamaan kertaan Marineland -meripuistossa.


Show-altaan delfiinejä


Neo

Valentin


Freya, miekkavalaiden pomo

Wikie

Vasemmalta: Inouk, Wikie, Moana, Freya ja Valentin


Moana, reilu yksivuotias vauveli

Minä ja delfiinit Neo (ylhäällä) ja Mila. © Léa Elade

Oli ihana reissu vaikka Kooaa olikin ikävä! Toivottavasti pääsen pian uudelleen :) Nyt nokka kohti ensi viikonloppua ja piirinmestaruustokoa. Toivottavasti Kooan korvat ja työinto palautuvat siihen mennessä..