torstai 28. toukokuuta 2015

Voihan jälki

Kooa ja Noki Kooanpoika. Tai sitten ei, mutta etenkin pikkupentuna oli kyllä samaa näköä :)
 Noh, kylläpä kokeessa tapahtuu. Koemaiset jäljet ovat toimineet ilman avustusta todella hyvin mutta tietty kokeessa sitten.. ei. Toki jälkikäteen ajateltuna kaikki alkuasetelmatkin menivät vähän erilailla kun treeneissä. Saavuin koejanan kohdille, samalla mietin että missä nyt oikeasti saan olla? Kuvittelin että pitää odotella vähintään tunti metsässä tuomaria. Otin jostain syystä molemmat koirat autosta pienelle kävelylle ja käskytin Riniä useasti pissalle ja komensin kun se taas tyhjälle metsälle ärjyi, Kooa vaan pissii ja pissii kun luulee että senkin pitää. Ei tuomarilla edes kestänyt kauaa tulla. En treeneissä koskaan tee tällaisia pissatuksia, normisti vaan vehkeet niskaan ja siinä pissalle. Ois voinut tehdä niinkuin treeneissäkin.

Jana oli hieno. Kooa eteni kivalla vauhdilla suoraan ja noin viitisen metriä ennen päätepistettä kääntyi loivasti vasemmalle. Takajälkihän se oli.. Sitten Kooa solmuun puskiin ja hetki sitä pohdittiin. Ei muuta kun oikeaan suuntaan. Tässä taisin jo aloittaa "Missä jälki?" hokemisen. Tätäkään en treeneissä tee. Eka keppi nousi hyvin. Sitten kehut ja eteenpäin. Nyt ei mentykään suoraan vaan vähän sinne, tänne ja tonne. Alkuun ajattelin että ehkä menee vähän vaan jäljen vierestä mutta sitten meno oli jo sellaista että rupesi huolettamaan. Nyt mietin jo että missä vaiheessa pitää kääntyä takaisin, ei näy keppejä tai kulmia. Siinä hetki mentiin ja keppi löytyi. Päätin että ei ole kakkoskeppi, aivan varmasti joku muu. Päätin myös mihin suuntaan jälki tästä jatkuu ja lähetin Kooan sinne. No Kooahan meni ja jatkoi vähän epävarmaa työskentelyä. "Missä jälki?" jatkoin hokemista. Nyt meinasi itku tulla, mietin että onneksi muistin merkata tokan kepin paikan. Siinä Kooa sitten vaan seisoskeli nenä ylhäällä. Nyt se katosi, jos edes oli löytynyt. Kooa lähti johonkin suuntaan ja kappas, ollaan takaisin sillä tokalla kepillä. Sitten palataan sille, ajattelin ja kirosin. Kepin kohdilta lähetys ja Kooa lähti sinne minne meni ekalla kerrallakin. Mutta hetken päästä ei mene mihinkään. No, palataan sitten janan kohdille! Tätä tehtiin pariin kertaan ja Kooa ei kulje. Kävelee kyllä edellä mutta ei kyllä seuraa mitään jälkeä. Vei miut kaksi kertaa eri kohdasta tielle mutta ei kyllä ollut mikään jäljen loppumispaikka. Sitten luovutin. Inhoan luovuttamista.

Keli oli kyllä pahin mahdollinen tähän mennessä. Puuskittainen voimakas tuuli, auringon paahde ja kuivan kuiva metsä. JA niitä hirvieläimiä. Ollaan pääosin jäljestetty paljon kosteammissa paikoissa, eipä rutikuivia metsiä täälä ole vielä ollut. Sitten kun mie vielä käyttäydyn erittäin ei-treenimäisesti ja ensimmäinen ajatus jäljellä on että minne palaan KUN pitää palata niin soppa on aika valmis. Keskeytin siis kokeen, koska Kooa on vielä toipilas niin en viitsinyt sitä enään rasittaa turhaan. Pisteitä saatiin 54, en tiedä edes mitä nämä pisteet merkkaavat. Jos olisin ollut järkevä ja malttanut hetkeksi jäädä kisapaikalle niin olisin kuulemma saanut nähdä jälkikaavion. Olisin tiennyt että missä me oikeasti mentiin ja joudunko syyttämään täysin itseäni surkeasta suorituksesta. Ehkä Kooa olikin jäljellä, ihan oikeasti? Ehkä opin jotain tästäkin epäonnistumisesta, toivottavasti ainakin..

Kyllä tuon PK-esteen ylitys on aika hurjannäköistä..

No, Kooa pääsi sitten eilen harrastamaan iloisempia asioita. Nimittäin hakua. Kyllä oli intoa! Maalimiehet etukulmissa, radalla pituutta noin 150 metriä. Nenä toimi hyvin alueelle mennessä. Oikealta maalimies löytyi heti suoralla pistolla, kaikki haukut niin että maalimiehet päättivät palkkaushetken. Vasemmalle lähti vähän vinoon ja sieltä korjasi etukulmaan. Sitten tyhjä oikealle. Lähti vinoon puolesta välistä, sai ehkä takakulman maalimiehestä hajun. Täältä karjuin kovalla äänellä pois. Uudelleen lähetys ja nyt upposi paremmin. Taas sai kovemmin karjua ettei mene takakulmaan asti mutta tuli pois. Vasemmalle lähti vähän vinoon ja juoksi kyllä jostain maalimiehen läheltä muttei löytänyt. Uudelleen ja nyt meni taaksepäin. Ja taas ja nyt löytyi. Sitten oikealle ja sieltähän se takakulman ukko nousi. Kyllä oli tyytyväinen Kooa tämän treenin jäljeen. Ja hengästynyt! Tauko on tehnyt hallaa kunnolle, ei ole vielä asiaa 300 metrin radoille.

Muutoin Kooa näyttää edelleen hyvältä :) Ja hyvin sporttiselta kun pudottaa hirveät määrät pohjavillaa! Plus liikkuu enemmän ja käy uintiretkillä niin paino on hieman tippunut. Lisää lihaa vaan ruokakuppiin ja Kooa tykkää. Rinkin on uskaltanut välillä hypätä Kooan perään lampeen mutta pääosin kyttää Kooan puuhia rannalta ja juoksee sitten edelle. Nyt Kooa on nautiskellut uimalla omaa tahtiaan ihan itsekseen.

Rin on tehnyt tokohommia. Tänään totesin taas vaihteeksi kuinka typerä sitä voi olla. Tai totean sitä aika usein mutta nyt jotenkin taas onnistuin ylittämään itseni. Tiedän että Rin ennakoi, niinkuin moni muukin koira. Mutta Rin tekee sitä todella herkästi. Luoksetulon stoppia olen tehnyt tähän asti kierron kautta, koska Rin ENNAKOI. Mutta. Se on niiiiiin hieno! Jos jonkin liikkeen olen osannut hienoksi tehdä niin se on Rinin luoksetulon stoppi. Kun tehdään luoksetulo niin olen vaan ajatellut että "Otan kyllä koemaisesti, koska se on niin hieno <3". Ja sitten ihastelen sitä kun Rin pysähtyy kuin seinään. No. Tänään käskytettynä ensin nousi liikkurin käskystä, tästä uudelleen aloitus. Pysäytys ja taas reagoi liikkurin käskystä, tästä korjasin vaan seis ja palkka. Lähti hitaasti liikkeelle niin pienen tauon jälkeen suora luoksetulo. Mutta nyt se sitten ennakoi ja pysähtyy/hidastelee jo heti kun lähtee.. Sitä saa mitä tilaa <3 Tehtiin useampi ja ei vaan lähde reippaasti. Josko nyt muistaisin että jos Rin osaa stopata upeasti niin ei sitä tartte joka kerta tehdä.. Eipä ole enään hienonhieno luoksetulon stoppi :(

Rin teki myös agilityä Henrin kanssa


Ja sitten Riniä ohjasti Essi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti