torstai 10. syyskuuta 2015

Viimeisiä uimisia


 Voi Kooa raukkaa, kohta on kyllä tämän kesän uimailut taputeltu. Käytiin Kouvolassa ollessamme katsastamassa uusi koiraranta. Oli kyllä hieno! Siellä oli aidattu alue ja sitten ilman aitaa rantaa sekä myös laiturikin koirien käyttöön. Rin nautti enemmän Kooan kyttäämisestä kuin uimisesta mutta innostui sekin hyppäämään laiturilta veteen. Toisella kertaa tuli urosnahka koira-aitaukseen. Kooa meni siihen pörhistelemään siihen malliin että pääsi autoon ja Rin pääsi aitauksen sisäpuolella. Siinä pienesti kaverit leikkivät keskenään mutta koiran miespuolista omistajaa Rin ei kummemmin halunnut tervehtiä. Kävi kyllä nuuskimassa.

Kävi myös ikävämpi juttu Kouvolassa. Olin Rinin ja Kooan kanssa metsässä lenkillä ja ajattelin että nyt menen pidemmän pyörähdyksen ja katson josko löytyisi sieniä. Poikkesin polulta metsään ja katselin että mitä kummaa tuossa maassa on, ihan kuin kennoja. Onkohan ne ampiaisten? Niitä hetken pohdin ja sitten ajattelin että toivottavasti muuten ei ole maa-ampiaisia! Samantien lähdin etenemään ja katsoin kun Rin juoksee tuhatta ja sataa ja vetää hirmuisia kuperkeikkoja. Voi perkele! Kutsuin luokse ja Rinissä oli hirmuisesti ampiaisia! Sitten juostiin polulle, etsin kepin ja yritin huitoa ampiaisia Rinistä. Eivät muuten irronneet helpolla ja Rin raukka vaan on hätääntynyt. Joku kun irtosi niin taas juostiin ja pysähdyttiin kepillä huitomaan ja juostiin.. Tätä tehtiin aika paljon :( Lopulta kaikki olivat irti ja Rin oli ihan surkeana. Ei suostunut kävelemään kun istahti vaan. Kannoin Riniä pienen matkan ja sitten käveli itse, käyttäytyi tosin ihan kuin normi koira mutta Rinin sähäkkyydestä ei ollut tietoa. Vein eläinlääkäriin ja yksi ampiainen oli pistänyt Riniä emättimen viereen :( Sai sitten kipulääkettä, joka auttoikin hyvin. En viitsinyt kopeloida tarkemmin pistoja mutta onneksi suurinosa ampiaisista oli kiinni turkissa eivätkä olleet ehtineet pistää. Onneksi ei ehditty pitkälle..

Sitten seuraavana päivänä mentiin Rinin siskon Rauhan kanssa lenkille. Mukana myös Kooa ja Rauhan spanielit. Oltiin samoilla huudeilla mutta kaukana ampiaispaikasta. Yhtäkkiä Rauha tekee kuperkeikkoja ja se on tälläkertaa täynnä ampiaisia! Hemmetti sentään! Rin ja Kooa säästyivät todennäköisesti siksi että niillä oli sadetakit päällä. Kohta vaan Kooa näyttä hyvin surkealta. Kooa joka ei koskaan näytä kipua näytti siltä että vähintään kaksi jalkaa ois irronnut. Ei kävele, katsoo surkeana, vinkuu. Me kopeloidaan Kooa useasti läpi mutta mitään ei löydy. Ajattelin jo että on satuttanut itsensä johonkin. Kannoin Kooaakin hetken. Eikä suostu kävelemään. Sitten kun kopeloin Kooaa taas niin perhanan ampiainen löytyi ihan hännän tyvestä! Se irti ja johan Kooakin pystyi kävelemään. Se kyllä häntään pisti mutta Kooaa ei loppulenkistä enään kovemmin ampiainen haitannut. Tehtiin vielä lenkin jälkeen jälki, johon oli laitettu pienenpieniä keppejä. Kooa löysi puolet, näitä hankalia keppejä pitää tehdä enemmänkin!



Toisena päivänä oli vähän sumuista ja Rin päätti että nyt ei kyllä oo mun uintikelit

Kooa ui kelillä kuin kelillä


Rin teki mahtiloikkia rannalle, pääsi kait nopeammin kuin laituria pitkin.
Tokoiltu on silloin ja tällöin, lyhyitä ja pikaisia treenejä. Kooa on tehnyt ohjattua noutoa, hallilla ei ollutkaan kapuloita niin tehtiin tunnarikapuloilla. Hyvin onnistui näilläkin, hieman keittää vaan Kooalla taas yli. Tehtiin käskytettynä ja niin että välillä Kooa joutui tekemään kaukoja merkillä. Jonne tälläkertaa osasi hyvin pysähtyä. Sitten paikkaistumista niin että olin piilossa ja Paula häiriköi. Kooa meni heti lankaan kun namit laitettiin maahan ja Paula sanoi että "Ole hyvä!". Meni vielä uudestaankin halpaan ja söi onnessaan namit. Sitten mie jäin viereen vahtimaan ja vieläkin yritti syödä niitä! Nyt sai tiukemman palautteen ja seuraavalla kerralla kurkkasi ensin miun tiukkaa tuijotusta ja jätti namit maahan. Sitten sai senverran hyvän palkan että uudestaan ei enään lähtenyt :)

Rin on päässyt nyt tekemään seuraamista niin että muut ovat naksauttaneet Rinin hyvästä asenteesta ja paikasta. Tuppaa poikittamaan välillä, etenkin alkuun. Nyt seuraamisessa asenne tuntuu paremmalta, hallilla ollessamme oli mukana niin että lähes tunsin Rinin asenteen :D Tänään tottiksissa harjoiteltiin vasemmalle kääntymistä. Miten onkaan ihmisen niin hankala kävellä ja kääntyä? Mie käännyn todella voimakkaasti ja Rin ei taida näissä pysyä mukana. Kokeillaan pysyykö kontakti ja paikka paremmin näin kun en törmää Riniin. Sitten olen ottanut Rinin kanssa ihan yksinkertaisesti luoksetuloa. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa treeni kuin iloisella luoksetulolla? Välillä olen hetsannut niin olen saanut Riniin vielä enemmän intoa, välillä tulee suoraan palkkaan kiinni ja välillä eteen. Eteentulo on myös parantunut hurjasti siitä mitä alkuun on ollut! Harjoitellaan myös peruuttelemalla käskynerottelua seiso-istu-maahan jäävissä.

Tänään oli tottistreeneissä menoa ja meininkiä. Ensin päästin Rinin katsomaan kahta treenikaveria ja meni suoraan syliin ilman arkailuja. Sitten tein Rinin kanssa seuraamista ja samalla treenattiin toista koiraa, joka aloitti treenin kun Rin oli kentällä. Ei mitään huomiota Rinin puolelta. Välillä kentälle tuli myös koiranulkoiluttaja, nämä Rin bongasi, sanoi pienenpienen "pöh" ja sitten pystyi taas jatkamaan hommia suoriltaan! Toinen koirakko tuli myös meidän läheltä useasti ja Rin ei välittänyt tai sitten katsoi mutta ei aloittanut pöhinää. Kun lopetin Rinin treenit niin kentällä olikin kaksi koiraa jotka haukkuivat ja muuten elämöivät, Rin ei virkannut mitään ja näitä koiruuksia vähän vielä palkan kanssa katseltiin :) Lopuksi mentiin kentän ulkopuolelle kuuntelemaan paukkuja. Nämä Rin noteerasi vähän enemmän kuin ennen mutta pystyi hyvin jatkamaan seuruuta ja syömään nakkeja. Leikkiminen oli vähän huonompaa. Kentälle mentyämme kävimme moikkaamassa vielä miespuolisen treenikaverin, hänet Rin meni suoraan tervehtimään eikä pidättyväisyydestä taas ollut tietoakaan..

Rinin hihnalenkkeily on edelleen suuri haaste. Kiihtyy niin valtavasti lähtötilanteessa. Rinin paikkaa olen yrittänyt pitää takana mutta tuntuu että silloin lenkki on pelkkää kieltämistä kun hivuttautuu jatkuvasti liian eteen. Ja sitten kun kehun/palkkaan oikeasta paikasta niin ampuu eteenpäin. Jos kiellon sijaan yritän jalalla estää Rinin eteenpäin sinkoamisen niin se puree! Ei tunnu enään niin hyvältä idealta.. Asioiden katsominen ei myöskään tunnu tuottavan haluttua vaikutusta vaan Rin on ehkä enemmänkin haukkuherkempi koiria ja ihmisiäkin kohtaan kuin ennen tätä treeniä. Mutta Rin on sen ymmärtänyt että havaittu kohde tuottaa nakkia, kun bongaa ihmisen niin pää rupeaa nykimään kohteen ja miun välillä. Jos en heti palkkaa ja joutuu pidempään katsomaan niin haukahduksia tulee. Onneksi vielä on hyviä kelejä lenkkeillä metsissä :D Saas nähdä miten täällä on metsät talvella käytössä. Tuli muuten Rinin ongelmakäytösraportit kouluttajalta vihdoinkin kuukauden päästä kun oltiin hänellä käyty. Ja hänelle oli näistä lähtenyt lähemmäs kymmenen pyyntöä kunnes laitoin viestin että NYT OIKEASTI. Uskomatonta toimintaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti