torstai 30. marraskuuta 2017

Arjen inhoa osa 3: Lenkkeilyä narussa ja ilman narua


Ihania lenkkejä, ihanien kavereiden seurassa ja ihanassa säässä :)


Ah, ihana kamala lenkkeily. Aiemmin olen pitänyt Kooan kanssa hihnakävelyistä mutta nykyään hihnoihin liittyy aivan liikaa tunnetta. Ja negatiivista sellaista. Rinin takia hihnalenkkeilystä on muodostunut koko meidän perheelle iso musta peikko jota vältellään. Ei ne metsälenkitkään ole olleet kovin rentouttavia kun Rin hyökkäilee Kooan päälle mutta tässä asiassa on päästy eteenpäin! Aloitetaanpa perinteisellä hampurilaismallilla :)

Olen tehnyt nyt noin puolitoista vuotta töitä Rinin autosta poistumisen kanssa. Lähtötilanne oli se että Rin hyökkää häkistä ulos ja suoraan Kooan päälle. Ei siis hampaat edellä mutta ottaen voimakkaan kroppakontaktin ja alkaen hammastella ja hyppiä Kooan edessä. Ei kiva. Mulla meni lopulta tähän lopullisesti hermo ja aloin tehdä asialle jotain. Joten alkuun Rinin tavoite oli mennä maahan häkissä (ilman käskyä) ja tästä sai luvan tulla pois. Kooa siis otetaan aina häkistä ensin koska jos Rin tulisi ulos ekana niin Rin aloittaisi hirveän kohtauksen juoksemalla ja huutamalla. Meni muuten aika pitkään ajallisesti että Rin pääsi kyttäystilasta eroon ja kykeni mennä maahan! Mutta kun Rin tämän hiffasi mielentila naksahti myös asteen verran paremman suuntaan. Nyt menee maahan pääosin aina, viimeistään siinä vaiheessa jos häkin ovea alkaa vähänkin sulkemaan merkiksi että seisaallaan ei ole ulos tulemista.

Seuraava vaihe oli Rinin vauhdin hidastaminen. Tämä se vasta olikin pitkä, useita kuukausia kestävä projekti. Rin ei saanut enään lähteä häkin mattoa rullaavalla vauhdilla mutta alkuun sallin että kiihdyttää vauhdin heti kun tassut tulevat maahan. Jos vauhti oli järjetön, käskin Rinin takaisin häkkiin jota kilttinä koirana totteli kyllä hyvin. Kun tämä alkoi sujumaan lisäsin vaatimuksen vauhdin pienentämisestä. Pienin askelin ja piiiitkän ajan kanssa Rinin vauhti alkoi hidastumaan. Alkuun Rin joutui palaamaan häkkiin jopa kymmenenkin kertaa mutta loppua kohden riitti ehkä kerran tai kaksi.

Seuraavaksi vasta pääsin Kooan koskemattomuuskieltoon. Ja tähän vasta tänä kesänä, koko homma alkoi kesällä 2016. Jos Rin menee Kooan iholle niin häkki heilahtaa. Edelleen muutkin vaatimukset pitävät paikkansa eli vauhtia ei saa olla liikaa. Nyt on päästy jo kevyen laukan vauhtiin.  Hyvin Rin on jättänyt Kooaa rauhaan, saattaa vähän kurkistaa kun ohittaa tai haukahtaa mutta ei enään törmäile. Kooa varmasti tykkää myös tästä muutoksesta kuin myös ihmisten hermot..

Ja koska tämän pitää olla etenevä niin taas Rin joutui vaikean paikan eteen! Kun edelliset sujuivat hyvin niin aloin vaatimaan Riniltä käsikosketusta häkissä. Ensin maahan, sitten täp. Ja tämä sellaisella ilmeellä että Rin keskittyy. Rin herkästi tarjoaa "vähän sinne päin täp" mutta näitä ei hyväksytä. Sitten saa mennä ja taas edelliset säännöt pätevät. Kohta tuli mukaan nenäkosketus myös heti kun Rin on tullut häkistä alas. Ja taas aivot mukana oleva kosketus, etenkin tässä Rin pyrkii luistamaan mutta joutuu häkkiin jos ei keskity. Noin kuukausi sitten otin mukaan myös sen että kun Rin on tullut autosta alas niin pitääkin mennä maahan ja olla siellä (rennosti) sen aikaa että olen saanut häkin ja takaluukun suljettua. Tästä vielä nenäkosketus ilman kohellusta ja sitten saa mennä. Huh! Hengästyttää eikö :D Mutta Rin on vastannut todella hyvin tähän projektiin ja jutun idis on ollut myös se että Rin ei siis saa mitään aineellista palkkaa vaan palkkana toimii se mitä Rin haluaa  tällä hetkellä kaikista eniten eli päästä juoksemaan metsään.

Sitten vähän ikävämpään ja siihen puoleen mikä ei vaan ota onnistuakseen eli hihnalenkkeily. Rin edelleen saa isojakin haukkukohtauksia. Rin ei haluaisi lenkkeillä kävellen eteenpäin vaan jos saisi valita niin juoksisi miun ympärillä isolla ympyrällä. Pyrkii jatkuvasti ravaamaan edestakaisin hihnassa. Tästä olen blogissa maininnut hyvinkin usein ja tätä olen yrittänyt ratkoa monilla eri konsteilla. Rinillä on käsky jolla pitäisi kulkea takana mutta tämä on hyvin konflikti tilanne koska Rinin jalat ei vaan pysty kulkemaan hiljempaan ja Rin näin joutuu aina edemmäs mihin oli käsketty. Nyt on lenkkeilty Jirkan ohjeen mukaan niin että Rin on vetovaljaissa ja -vyössä kiinni. Tämä aiheutti alkuun huutoa kun tilanne oli erilainen ja Rin meinasi ravata taas eteen ja taakse ja käskin Rinin etenemään. Haukkua siis piisasi. Jirkan ohjeen mukaan myös Rin joutuu laittamaan itsensä päätämyöten maahan ja rauhoittumaan tässä. Eli nyt aina kun haukku tulee  niin käsky käy maahan ja tässä ollaan hetken. Ylös pääsee vasta luvalla, ei saa reagoida miun liikkeisiin tai hihnan käsittelyyn. Lenkkeily on siis hyvin hankalaa ja stressaavaa. Miun pitää olla myös kokoajan tietoinen ympäristöstä. Jos jostain kuuluu kummallinen ääni en missään nimessä saa kääntyä katsomaan tai tiedostaa ääntä. Rin käänty heti minuun päin ja katsoo miten reagoin. Jos vähääkään annan ymmärtää että ääni kummastuttaa itseäni niin Rin saa kohtauksen. Tosin Rin voi saada kohtauksen vaikka en ääneen reagoisikaan, usein tällöin vaan rauhoittuu nopeammin. Jos Kooa reagoi ääneen niin silloin Rin saa taas kohtauksen. Tällaisissa tilanteissa sallin pienen pöhähdyksen tai haukahduksen.

 Tässä videokuvaa meidän kolmannesta valjaslenkkeilystä kun Riniä ei mitenkään "rauhoiteltu" ennen lenkkiä ja Rin saa toteuttaa itseään. Aika tuskallista.. Seuraavan kerran samaan matkaan meni meiltä noin 20 minuuttia kun pyysin Riniä laittamaan pään maahan joka kerta kun haukahti.


Rin reagoi voimakkaasti myös jos haistaa että tästä on äsken mennyt koira. Silloin alkaa sinkoilu ja alkaa tulla sellaista jatkuvaa "äh-äh-äh-äh" -ääntä joka sitten eskaloituu haukuksi. Rin myös hyvin muistaa ne kohdat missä on tapahtunut jotain ja reagoi kiihtymällä myös niihin paikkoihin. Haukkukohtauksia aiheuttaa usein myös kehut. Ja hihnan kiristyminen. Ja useinhan käy niin että Rin itse kiskaisee  hihnan kireäksi.. Vetovaljailla tämä on sinällään poistunut kun Rin saa purkaa itseään kiskomalla vaan eteenpäin ilman samanlaista hihnan kiristymistä. Rinhän ei myöskään kykene kakkimaan hihnassa. Eikä aina pissaamaankaan. Hyvin harvoin se kakka tulee hihnassa ollessaan, jos päästän Rinin irti niin kakka tulee yleensä alle 10 sekunnissa. Mutta sitten hihnaan kiinnilaitto aiheuttaa kohtauksen. Ja jos Rin on vapaana ja laitan Kooalle hihnaa niin Rin haukkuu ja juoksee meidän ympärillä. Jos Rin on ensin hihnassa niin käy hyökkäilemään Kooan päälle ja haukkuu. Siksi on siis helpointa pitää vaan molemmat koirat hihnassa..

Talvi tuli tännekin
 Ei se Kooakaan ihan mikään helpoin lenkkikaveri ole/ollut. Kooa kun alkoi kasvaa pennusta nuoreksi urokseksi niin saatiin hihnakoulutusta harrastaa myös Kooankin kanssa. Hihnaräyhäämistä esiintyi paljonkin mutta tämä saatiin pitkäpinnaisella koulutuksella kuriin. Kastrointi on myös auttanut asiaan. Silti Kooa käy usein tuijottamaan vastaantulijaa ja tuntuu odottavan miten toinen koira reagoi. Jos komennan Kooaa niin Rin saa entistä kovemman paniikki hepulin. Jos en komenna niin Kooa taas uppoutuu syvemmälle tuijotukseen ja pullisteluun. Ja taas Rin ottaa asiasta itseensä. "Pois" -käsky on nykyään toiminut aika hyvin niissä tilanteissa kun Kooa aloittaa tuijotuksen.

Joskus toki hihnalenkkeily sujuu hyvinkin :) Sitten jos Rin nostaa hännän pystyyn niin silloin Rin on hyvässä mielentilassa. Tätä tapahtuu hyvin harvoin kylläkin mutta siitä jaksaa aina olla todella iloinen. Koirakaverit lenkeillä aiheuttavat myös haukkukohtauksen joten vältän useimmiten lenkkeilyä muiden seurassa jos vaan pystyn. Olen kokeillut muutamaan otteeseen myös sitä että en kommentoi Rinin huutoa mitenkään. Tämä on joka kerta tehnyt sen että Rin kiihtyy vaan entistä kamalammaksi. Usein olen antanut Rinin huutaa hetken ja sitten kertonut että nyt riittää. Se on toiminut myös ihan ok konstilta. Kotoa kun lähdetään niin tärkeintä on lähteä rauhassa. En saa komentaa Kooaa ja ulos lähtö pitää olla selkeä eikä tavaroita saa olla hukassa. Jos Rin haukahtaa niin palaamme takaisin kuistille. Tässä hetki ja uudelleen yritys. Otan tietyn kohdan, yleensä se on omalta pihalta poistuminen, jota ennen Rin ei saa haukkua. Aina palataan kuistille. Ja istutaan siellä tai käydään makuulle.

Sitten niihin mukaviin asioihin välillä :) Kävimme treenaamassa Paulan kanssa hallilla. Rin oli todella kivalla tuulella ja työskenteli hyvällä vireellä. Otin kiertonoutoa, tässä oli merkin kierto vähän laajentunut (yllättäen..) joten pistin ohjurit. Alkuun Rin hidasti hiukan merkin kierron jälkeen mutta lopulta vauhti säilyi hyvänä. Sitten suuntia ja pariin kertaan Rin meni vikaan. Muutoin hyvin. Pientä ruostetta tässäkin odotettavasti. Sitten tehtiin sitä ällöttävää tyhjälle lähetystä pääosin palloille ja yritin vielä lähettää vähän paikkaa vaihtaen hyppyesteen vierestä mutta tämä ei mennyt ihan putkeen. Tai kirjaimellisesti meni putkeen. Rin juoksi ensin vanhalle paikalle ja kun tämä ei kelvannut niin seuraavaksi ylitti hypyn ja juoksi perällä olevaan putkeen. Sen verran hauskaa taisi olla agilitytauon jäljiltä että Rin yritti toistamiseen samaa.. Tästä jo sanoin että soo soo.

Tein myös kokeen Rinin palkkauksen suhteen. Olen kotitreeneissä yrittänyt nostaa Rinin päätä ylöspäin niin että ensin vaadin Riniltä käsikosketuksen ilman käskyä. Sitten Rinin pitäisi tehdä uudestaan  käsikosketus pääosin juuurikun olemme lähteneet liikkeelle, joskus vähän myöhemmin. Kotona tätä tehdessäni ilta/aamuruoalla välillä tein palkatta. Kerran huomasin että kun palkkasin pelkästään sosiaalisesti niin Rin hakeutui (itsenäisesti) perusasentoon paljon nopeammin ja täppäsi paljon voimakkaammin ja paremmalla asenteella. Paula kuvasi treenin jossa ensin palkkaan ihan niinkuin normaalisti palkkaisin eli kehuja hieman ja sitten nami. Toisessa setissä pelkästään sosiaalinen palkka ja tulos oli sama kuin kotonakin eli Rin tuntui paljon kivemmalta sosiaalisen palkan jälkeen! Pitää alkaa irrottautua enemmän nameista ja leluista Rinin kanssa koska Rin selkeästi arvottaa sosiaalisen palkan hyvin korkealle. Paulan kanssa pohdittiin myös Rinin palkkaussuuntaa. Nythän jos palkkaan lelulla niin aina heitän sen eteenpäin jolle Rin juoksee paimenkoiramaisen matalana. Ja tätä mataluutta haluan siis seuruusta pois. Ja palkkaan niin että Rin pääsee tätä asentoa käyttämään. Hmmm. Voisi ehkä tehdä toisin :D Eli nyt siis kokeilen mitä tapahtuu jos palkka tulisikin olkapään kohdalta.

Alla videolla ensimmäinen palkallinen treenisetti ja sitten sosiaalisella palkalla :)



Kooaa kiusasin rallytokon saralla. Kooa joutui luopumaan esteestä ja putkesta. Seuruutin näiden ohi tai ihan putken suun viereen ja Kooa raukka joutui keskittymään pelkästään seuruuseen. Kyllä oli aivosolu ja sen kaveri ylityöllistetty! Tehtiin tätä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Paula myös keksi hyvän harjoitteen siihen että saadaan Kooan oikealla kääntymisiä paremmaksi. Olen Kooan edessä ja tässä "pyöritän" Kooaa myötäpäivään. Tämä on selkeästi jo näin hankala suunta Kooalle joten jos tällä treenillä saisi Kooan jalat yhteistyökykyisiksi pään kanssa ja tästä ajan kanssa siirrettyä liikkeen tapahtumaan myös perusasennossa :)

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Arjen iloa osa 2: pakkomielteet ja muut kummallisuudet

Olen aiemminkin tehnyt Kooalle IN/OUT -listat. Nyt käyn (taas) läpi molempien outoja pakkomielteitä ja kiinnostuksen kohteita. Ja näitä on ihan hirveästi! Kooa tuntuu olevan pakkomielteisempi kuin Rin. Ja jos Rinin käytös haittaa meidän ihmisten elämää ulkona niin Kooan pakkomielteet haittaa sitä sisällä. Eli missä tahansa ollaan niin hermot menee ;)

Pihahommat. Kooa on opettanut Rinin pahoille tavoille pihahommissa. Pitkään Riniä ei haravointi tai rikkaruohojen kitkeminen kiinnostanut mutta lopulta Rin päätti että asiassa on pakko olla jotain mielenkiintoista kun kerta Kooakin joka kerta on niin innoissaan asiasta. Nyt jos kävelen meidän pihavajaa kohti niin molemmat koirat on viivana ovella odottamassa että tuleeko sieltä harava? Entäs puutarhahanskat? Otatko säkin rikkaruohoille? Sitten molemmat elukat pyörivät ympärillä. Tai tekevät tappohyökkäyksiä haravaa kohden. Miksi, oi miksi?!?

Trampoliinin pomppijat. Muutoin tramppa ei kiinnosta koiria mutta kun sinne mennään pomppimaan niin alakautta pitäisi päästä seuraamaan pomppuja ja oi sitä iloa kun Rin keksi että trampalla olevia palloja voi paukauttaa alakautta! Tämä on luonnollisesti kielletty koirilta ettei vaan sattuis mitään.. Sitten voi juosta tramppaa ympäri kunnes ihminen on ilkeä ja käskee maahan.

Tehosekoitin. Tätä en vaan tajua sitten millään. Laite pitää niin hirveää mekkalaa että lapset juoksevat kauemmas mutta koirat juoksevat tassut parkettia raapien tehosekoitinta kyttäämään. Tämä on ehkä kaikista maanisin hullutus koska Rin hyppii kurreasennossa etutassuja pamautellen ja Kooa vinkuu ja kiihtyy kunnes pääsee haukku. Ja koirat tunnistavat myös sen äänen mitä tehosekoitin päästää kun siihen ihminen koskee ja silloin tullaan aivottomalla vauhdilla. Pienemmän reaktion aiheuttaa myös tietyn vetolaatikon avaus koska siellä on vatkain. Tämä on enemmän Kooan juttu ja Kooa seuraa silmä tarkkana myös vatkauspuuhia.

Katsokaa nyt Rinin valmistautumista tassuniskuihin :D

Vatkutin ja Kooa

Äänekkäät työkoneet. Kooa myös rakastaa esimerkiksi paineilmakompressoria. Ja naulapyssyä. Kooa voisi näiden äärellä viettää tovin jos toisenkin. Ja sitten kun mitään hommia ei tehdä niin laitteiden vieressä voi vaan maata ja odottaa milloin ne käynnistyvät. Sitten taas imuria Kooa inhoaa ja vaihtaa huonetta aina imurittomaan huoneeseen. Rin taas rakastaa :D Rin pitää laittaa imuroinnin ajaksi portin taakse koska muuten heiluu imurin edessä. Kerran mökillä oli otettu imuri valmiiksi lattialle niin Rin seisoi ja tuijotti imuria noin tunnin. Lattiamoppi menee samaan imurikategoriaan eli tätä paimennetaan ja sähelletään sen verran että häkki heilahtaa.




Taskulamppu. Tämä on siis Kooan juttu, Rin ei näistä välitä tai vaan tajua. Kooa kuulee taas sen kun nahka koskee taskulampun vartta ja viimeistään jos painetaan sitä nappia. Kooa tietää myös taskulamppujen säilytyspaikat. Niin kotona kuin mummolassakin. Taskulampuiksi lukeutuvat kaikki valolaitteet paitsi onneksi otsalamppu. Tämä ei aiheuta tuijotuslamaannusta.



Äänekkäät pilpattimet. Nämä ovat jälleen kerran Kooan juttuja. Lasten kaikki ääntä päästävät taikasauvat, lelut ja pelit ovat Kooalle maailman parhaita. Niitä pitää kuunnella ja tökkiä. Ja juosta perässä ja olla ärsyttävästi tiellä kokoajan. Kooa tietää miltä taas kuulostaa kun Prinsessa Sofia -lautapelin ottaa kaapista käteen. Täällä on siis sellainen teekannu josta puhalletaan ilmaa. Kooasta ihan maailman paras laite ja tätä pitää vahdata.

Ilmapatja ja sen pumppu. Tämän hulluuden Kooa on tartuttanut Riniinkin. Molemmat tuijottavat ja vahtivat välillä äänekkäästikin pumpun toimintaa. Taas paikka on tiedossa ja kaapin oven avaus saa Kooan paikalle. Joskus Kooa käy ihan vaan muina koirina kurkkaamassa avoimen kaapin ja lipaisee pumppua että jos se edes ihan vähän pumppaisi.

Varjot. Sitten taas iltaisin Kooa tykkää kytätä heijastumia. Edellisessä kodissa ostettiin erilainen kattovalaisin koska halogeenit tekevät näitä heijastumia. Tämä helpotti tilannetta. Nyt meillä on taas kattoledit käytössä ja näköjään kahdessa vuodessa ongelma alkaa taas pahenemaan. Pitäisi siis lähteä lamppuostoksille! Usein Kooa rauhoittuu kun kieltää ja käskee poistumaan mutta välillä onnistuu piilossa tätä kyttäilyä harjoittamaan. Rin taas paineistuu kun Kooaa kieltää ja tulee kiehnäämään viereen tai vaihtoehtoisesti painuu sinne makuuhuoneeseen omaan soppiinsa. Kooa kiihtyy myös kun tabletti otetaan esiin, tämähän heijastaa kattoon kivan kuvion.. Samoin Kooa on tarkkana puhelimien ja kellojen kanssa, heijastus mahdollisuus tiedossa!

Ilmapallot. Tämä on ehkä hitusen enemmän Rinin juttu kuin Kooan. Kooa seurailee ilmapalloja mutta Rin osallistuu! Odotan vaan sitä hetkeä kun Rin saa puhkaistua pallon.. Rin osaa kyllä vielä nätisti tökkiä niitä joka ei kylläkään ole täysin sallittua mutta koska Rin on pieni ja söötti saa jotain asioita aina anteeksi. Heliumpallot eivät aiheuta samaa reaktiota.

Kakan keräys. Tää on ihan Rinin oma juttu. Rin menee ihan sekaisin kun kakkalapio otetaan käteen ja pihalta kerätään pökäleet parempaan talteen. Entisessä kodissa ne heitettiin aidan yli ja tämä oli Rinistä mielettömän kivaa seurattavaa. Nyt vaan pyörii tiellä. Jos lenkillä kakka tipahtaa polulle niin sen siitä poistaminen on hankalaa kun Rin haluaa seurata lentävää pökelettä.

Purukumi. Kooa ei voi sietää että joku syö purukumia tai on niin inhottava että puhaltaa siitä palloja! Kooan voi tällöin löytää jostain muualta kuin purkan syöjän läheltä.

Amme. Kooa onnistuu bongaamaan ne hetket kun lapset menevät ammeeseen kylpemään. Nykyään paljon harvemmin kun amme pienenee samaa tahtia kun muksut kasvavat. Mutta Kooa olisi mielellään katsomassa vesiroiskeita ja koska ei pääse niin juoksee kahden kylppärin oven väliä että jos aina toisesta sittenkin kuulisi paremmin..

Pukimet. Kooa tietää milloin ulkona on koiranilma. Silloin on riski että joutuu pukupuuhiin ja tämänhän ei Kooalle sovi. Kooa jättäisi myös vaikka treenit väliin jos on riskinä että BOT pitää laittaa päälle. Riniä ei takit haittaa! Heijastinliivistä Kooa ei ole päättänyt onko se pop vai not.

Outoja asioita tapahtuu myös kun koirat saavat luita tai lelun. Luut pitää olla _täysin_ samanlaiset. Muuten ei kelpaa kummallekaan luu koska toisella on _aina_ se parempi! Kumma juttu että vaihtamalla ei parane :D Rin ei aina syö luuta heti kokonaan ja sitten Kooa kyttää tätä luuta mahdollisesti päiviä. Kooa tietää että se on Rinin ja välttää kontaktia luun kanssa. Joskus Kooa rohkaistuu ja ottaa luun suuhun mutta sitten muistuu mieleen Rinin äkäinen naama ja luun syönti lopetetaan. Sitten kun minä kyllästyn tähän luuleikkiin niin sanon Kooalle että saa syödä ja silloin Kooa uskaltaa pistää luun poskeensa. Ja sitten ne lelut. Justiinsa annoin Kooalle vinkulelun. Riniäkin kiinnosti ja välillä annoin lelun Rinille. Jolla olikin siis ajatus vaan että Kooalla ei saa olla hauskempaa kuin Rinillä, ei Riniä lelu kiinnostanut. Otti lelun ja vahti sitä. Annoin lelun takaisin Kooalle joka antamuksella pisti possun vinkumaan. Kas kun kävi niin että leikissä possu lennähti Rinin suuntaan. Kooa ei uskalla mennä perään ja Rin käy hakemassa lelun ja jatkaa murinaa ja vartiointia sekä näyttää ilkeältä. Ymmärrä nyt sitten näitä. Muutenkin Rin tykkää kytätä muiden leluja ja joko varastaa niitä tai ihan vaan mielipuolena juosta kaverin (ja sen lelun) ympärillä.



Rin sanoo Kooalle että lälläslää, sulla ei oo enään hauskaa

Kooa ei ymmärrä tällaista ilkeyttä

Sitten vähän näitä normaaleja asioita loppuun! Kooa teki oikeiden koirien hommia mitä nyt kotipuuhiltaan kerkesi. Kooa kävi rallytokokisassa saaden sen viimeisen hyväksytyn voittajaluokasta! Nyt päästään pohtimaan MES-juttuja oikein todenteolla, kivaa :) Kooalle 97p. 1. sija ja RTK3. Rata meni todella kivasti omasta mielestä ja oli vähän että joko se loppui?!? Kooalla oli nyt myös käytössä molemmat täyskääntyy liikettä ajatellen virittely "Sit tulee pois" ja lisäkäskynä käännöksessä myös "Pois". Toimii! MES-liikkeistä yksi haastavimmista tuntuu olevan oikealla paikallaan käännös oikeaan. Kooa ei vaan ymmärrä että peppua pitää nostaa ja jos ymmärtää sen niin herneet ei riitä siihen että voisi sen pepun laittaa takaisin maahan. Voivoi.. Rin treenasi myös tänään pitkästä aikaa tokoa. Oli ihan kiva. Tehtiin ohjatun suuntia, seuruun aloitusta niin että Rin ei nyökyttelisi päätä alussa ja pienesti kaukoja. Samalla tsekattiin myös Lappeenrannan uusi lämmin halli, ihan passeli. Kiva kun ei ollut agilityesteitä tokon tiellä ;)

Tässä Kooan rallytokoradat lokakuulta ja marraskuulta :)


Kooan mitali ja palkinnot!


Rin täytti myös 4 vuotta ja tässä Rinin synttärikakut

lauantai 11. marraskuuta 2017

Ihan tavallista arkea osa 1: päivän rytmitys

Edelleen on aikalailla kaikki harrastelu tauolla. Rinin juoksut ovat siinä vaiheessa että tärpit ovat ohi ja meno talossa rauhoittunut. Kastraatti Kooa oli muutaman päivän ajan turhan kiinnostunut Rinistä, etenkin kun olivat käyneet ulkona, joten koirat olivat erillään työpäivät. Riniä ei Kooan lähentelyt kiinnostaneet vaan korvat luimussa pötki pakoon. Ihan hyvä taukoillakin tässä, Rin ei ole juoksujen aikaan koskaan näyttänyt parastaan. Ajattelin siis että voisin tarinoida meidän arjesta :) Miusta on kiva lukea miten muilla arki sujuu ja mitä sääntöjä ja vaatimuksia arkeen sisältyy. Niitä on aika paljon (ainakin meillä!) jos alkaa kirjaamaan ylös. Ja välillä on huojentavaa muiden blogeista lukea että arki ei aina ole (muillakaan) ruusuilla tanssimista. Rinin kanssa olen niin monta kertaa itku kurkussa lenkkeillyt ja miettinyt että mitä teen sen kanssa väärin.

Aloitan ihan aamusta! Rin siis nukkuu meidän huoneessa miun sängyn päädyssä. Lattialla jossa on hänelle kaksi pehmeää petiä. Tai siis sen pitäisi nukkua siellä, on senverran pirullinen otus että odottaa kunnes olen nukahtanut ja sitten hyppää muina koirina sänkyyn nukkumaan. Kun Henri tulee myöhemmin nukkumaan niin rapse vaan kuuluu kun Rin menee omalle paikalleen. Kooa odottaa into piukeana aamutervehdystä mutta joutuu odottamaan sitä sen verran että käyn vessassa. Rin onneksi ei halua tulla meidän makuuhuoneesta pois kun vasta kun sekä minä että Henri olemme nousseet. Jos aamu on rennompi eli useampi kuin yksi ihminen herää niin molemmat koirat ovat riehakkaammin kerjäämässä huomiota. Rin on siellä missä Kooakin koska Rin haluaa kaiken huomion, tai ainakin sen mitä toinen just nyt saa. Jos rapsuttelen Kooaa niin Rin kiertää kehää miun ympärillä. On tehnyt tätä ihan pikkupennusta asti ja silloin toimin niin että Rin sai huomiota vasta kun kävi makuulleen. Alkuun siinä meni hyvin kauan aikaa jotta Rin malttoi pysähtyä mutta nyt Rin rauhoittuu yleensä jo parin kiekan jälkeen. Outo eläin.

Rin on ACEsuperissa joten Kooa esittelee. Tässä on Rinin makuuhuonesoppi. Ja hänen kaksi pehmeää petiä.

Aamulenkille koirat pääsevät sitten kun on lapset ruokittu tai vaihtoehtoisesti Henri on käyttänyt koirat ennen meidän muiden heräämistä. Onneksi on iso takapiha jossa koirat voivat myös tarpeen vaatiessa ulkoilla. Ruoka syödään lenkkien jälkeen. Aamuisin jos on aikaa niin saatan tehdä Rinin kanssa jotain pientä ruokajumppaa, Kooalla menee pakka nurin ruokakippojen kanssa joten Kooa on tästä vapautettu. Sen verran Kooa joutuu nykyään tekemään että saa ruokakipon luopumisen kautta. Tämä on vähentänyt kuolaamista.. Kooa saa myös ruokansa ensin. Pääosinhan koirat jäävät sitten aamupuuhien jälkeen yksin kotiin. Koska Rin on tuhma koira joka menee sänkyihin nukkumaan etenkin kun emme ole paikalla niin kaikki makuuhuoneet on suljettu meidän poissaolon ajaksi. Rin oli niin tuhma että alkoi nukkua myös lasten sängyissä ja se on kaikista viimeisin sallittu paikka nukkumiselle. Rin tästä ahdistuu koska ilmeisesti Rin on feromoninarkkari ja tykkää nukkua siellä missä on meidän hajua ja lastenkin tuoksut tähän kelpaavat jos parempaa ei ole tarjolla. Rin siis julmasti suljetaan pois makuuhuoneista ja näiden turvallisista koloista, nukkuu ehkä sitten sohvalla mutta parempi niin. Nyt olen Jirkan neuvosta tehnyt myös niin että olen laittanut Rinin omalle pedille miun yöpaidan, ajatuksena että tässä olisi Rinille mukavaa tuoksua. Juoksujen aikaan en ole kyllä tätä enään harrastanut..

Kotiin tullessa Rin on se joka hyppii ovea vasten korvat luimussa kurkkien kuka tulee. Ja pitää sellaista hirveää ujellusta. Kooa on fiksumpi ja jää kauemmas seisomaan koska sieltä kyllä näkee kuka tulee.. Koska usein tullaan muksujen kanssa kotiin niin alkoi nopeasti ottamaan kupoliin se että koirat häsläävät innoissaan eteisessä. Joten opetin koirille "Oma paikka" -käskyn joka meinaa sitä että on mentävä omille pedeilleen olohuoneeseen eikä niiltä saa poistua vasta kun on tervehditty. Kooa on tähän ehdollistunut jo niin hyvin että menee usein ilman käskyäkin pedilleen odottelemaan mutta Rin. Ei ihan onnistu ilman sähellystä ja useita napakoitakin käskyjä omalle paikalle meno. Pienestäkin ärsykkeestä myös ampaisee sieltä pois ja pitää ärsyttävää ulvomishuutoa. Tästä johtuen Rinille on myös näissä tervehtimisrituaaleissa tiukemmat säännöt. Kooalle siis sanotaan ensin heipat ja Rinin pitää odottaa pedillään. Kun on Rinin vuoro niin Rin ei saa nousta pediltä tervehtimään itse eikä reagoida siihen että laskeudun alas. Sitten vasta kun silitän niin Rin saa luvan alkaa häseltämään. JA sitähän Rin tekee! Kieppuu ja kierii eikä tiedä miten päin olisi. Ja huutaa. Voi olla että jossain vaiheessa tulee se hetki kun Riniä ei vaan tervehditä vaikka ajatus siitä tuntuukin julmalta. Jirkalta tuli ohje että Riniä pitäisi tervehtiä vasta kun Rin on kunnolla rauhoittunut. Toisaalta kun Rin on joutunut olemaan ilman makuuhuoneferomoneja päivän niin Rinillä on todella pakottava tarve päästä meidän makkariin. Kun avaan oven niin Rin painuu omalle paikalleen eikä sieltä pois tule ellei jotain kiinnostavaa tapahdu. Joten miksi tervehtiä edes kun Rin on niin tyytyväinen makuuhuoneoikeudestaan. Mutta vielä ajatus tuntuu hassulta ettei sanoisi Rinille moikka. Kooan olemus on hiljalleen mennyt myös kiihtyneemmäksi mitä aikaisemmin. Ehkä Rinin habitus aiheuttaa tämänkin.

Tässä Kooan rakas peti sekä "Oma paikka".


Tässä Rinin ei-niin-rakas-ja-liian-pieni peti ja "Oma paikka".

 Koirat käyvät meillä kaksi kertaa päivässä lenkillä ja illalla vielä pissalla pihalla. Näin pääosin, ellei ole treenejä tai muuta tarvetta käydä ulkona. Yksin pihalla koirat eivät juuri viihdy enkä halua sitä p*askan määrää takapihalle mitä isompi ulkoilu sinne aiheuttaa. Kooa käy tarpeillaan pihan perällä mutta Rin taas. Sontii ihan keskelle pihaa. Outo eläin. Ja toisaalta Rin stressaa jonkinverran takapihalla oloa. Pahin on nyt ohi, alkuun reagoi haukkumalla ja paniikkijuoksulla siihen että joku sulki auton oven. Tai aivasti. Tai hengitti naapuripihalla. Nyt Rin saa näitä kohtauksia harvemmin ja myös lievempänä useimmiten. Jos joku kulkee pihan ohi tai kuuluu koiran haukahdus tms epäillyttävä ääni niin Rin käynnistyy. Kooa taas on niin mukavuudenhaluinen että tekee hommansa ja tulee istumaan terassille josko pääsisi jo sisälle.

Meillä koirat eivät saa olla pöydän alla kyttäämässä kun syömme. Tai tämä on siis ihanne. Etenkin Rin on jälleen kerran niin juoni eläin että onnistuu luikahtamaan sinne huomaamatta. Lapsilta aina sillöin tällöin tipahtelee tavaraa alas ja suru tulee jos koirat syövät tipahtaneet herkut. Pöydille meillä voi onneksi mitä vaan jättää, ne on molemmille tehty pentuna selväksi että pöydältä ei kannata mitään varastaa.

Lapsiperheessä koirien siivousapu on kyllä tarpeen. Jos jotain tippuu niin silloin voi tarpeen vaatiessa sanoa vaan "Oho!" ja partio saapuu putsaamaan. Koirat syövät meillä myös nahkeat kurkun päät. Ne kuulevat kun kurkkua aletaan leikata ja tämä ääni saa Rininkin juoksemaan makuuhuoneesta kytikselle. Usein olen niin kiltti että leikkaan vielä ylimääräisenkin siipaleen kurkusta jotta molemmat saavat osansa. Kun margariinipaketti alkaa loppumaan (eli Kooan mielestä about siinä vaiheessa kun neljäsosa on vielä jäljellä) niin alkaa Kooan kyttäyskausi. Kooa vartioi tarkasti margariinin menekkiä josko saisi tällä kertaa rasian nuoltavaksi. Rin ei tästä kiinnostu koska tämä on Kooan etuoikeus. MUTTA kun avataan uusi margariini niin tämä folionrepäisy saa Rinin kiirellä paikalle koska Rinin hommia on nuolla folio. Kooaa ei taas tämä kiinnosta :D Nykyään myös voipaketti aiheuttaa mielenkiintoa kun koirat ovat saaneet paperit nuolla. Tämä pitää suorittaa sulassa sovussa kielet vierekkäin :) Juustopaketin avaus on myös juhlahetki kun koirat saavat ensimmäiset nahkeat siipaleet. Näiden eteen joutuu usein tekemään kyllä vähän hommia.

Kun lapset laitetaan nukkumaan niin etenkin Rin pyörii usein mukana. Tulee ihan liki kun luen iltasatua lattialla istuen. Tai käy kurkkimassa ovella ja ohjaa eleillään keittiön suuntaan. On nimittäin iltapalan aika! Illalla alkaa myös Rinin läheisyydenkaipuu kasvaa ja Rin odottaa että pääsee sohvalle. Sitten Rin tulee ihan viereen ja mahtuu muuten älyttömän pieneen koloon nukkumaan. Sitten ollaan yhdessä ja nautitaan toistemme läheisyydestä <3 Kooa kunnioittaa meitä harvemmin sohvavierailuillaan. Ehkä pari kertaa vuodessa Kooaa kiinnostaa sohvalla olo. Etenkään ihokontaktissa. Kauempana voi olla. Iltapissalle Kooaa ei meinaa millään saada. Rinille riittää että aloittaa sanomaan "Menetkös pissalle" fraasia ja Rin on kiireenvilkkaa ovella vaikka olisi nukkunut syvääkin unta. Kooaa saa maanitella. Jos käskee niin Kooa toimii paljon hitaammin, siksi pitää olla kiltti ja kannustava. Rinille myöskään mikään ei ole este. Jos Henri on tiellä niin yli voi aivan hyvin kävellä. Jos tuntuu että ei malta mennä sohvalta alas niin sohvapöydän yli voi myös aivan hyvin mennä. Outo eläin.

Jos Kooa olisi Rin niin tässä hän makaisi ja nauttisi. Kooa ei nauti.

Koska arki on _hyvin_ isoa osa koiran arkea on mulle tärkeää että se toimii edes auttavasti. Rin on etenkin opettanut huomaamaan kuinka stressaavaa on se jos arki ei toimi. Ja kuinka paljon se vaikuttaa jo treeneihinkin. Rinin kanssa on todella ahdistavaa mennä kisapaikoille kun hihnan päässä vaan huudetaan ja riehutaan. Rinin arkilenkkeily vaatii oman blogikirjoituksen, sitä ei saa tähän mahtumaan joten jatkan meidän arjen purnaamista myöhemmin :) Myös oman kirjoituksen saa aikaiseksi Kooan ja Rinin oudoista pakkomielteistä ja inhokkiasioista! Mm. taskulampuilla, tabletilla, tehosekoittimilla, vatkaimilla ja sadepuvuilla on suuri merkitys meidän arjessa :D