torstai 30. marraskuuta 2017

Arjen inhoa osa 3: Lenkkeilyä narussa ja ilman narua


Ihania lenkkejä, ihanien kavereiden seurassa ja ihanassa säässä :)


Ah, ihana kamala lenkkeily. Aiemmin olen pitänyt Kooan kanssa hihnakävelyistä mutta nykyään hihnoihin liittyy aivan liikaa tunnetta. Ja negatiivista sellaista. Rinin takia hihnalenkkeilystä on muodostunut koko meidän perheelle iso musta peikko jota vältellään. Ei ne metsälenkitkään ole olleet kovin rentouttavia kun Rin hyökkäilee Kooan päälle mutta tässä asiassa on päästy eteenpäin! Aloitetaanpa perinteisellä hampurilaismallilla :)

Olen tehnyt nyt noin puolitoista vuotta töitä Rinin autosta poistumisen kanssa. Lähtötilanne oli se että Rin hyökkää häkistä ulos ja suoraan Kooan päälle. Ei siis hampaat edellä mutta ottaen voimakkaan kroppakontaktin ja alkaen hammastella ja hyppiä Kooan edessä. Ei kiva. Mulla meni lopulta tähän lopullisesti hermo ja aloin tehdä asialle jotain. Joten alkuun Rinin tavoite oli mennä maahan häkissä (ilman käskyä) ja tästä sai luvan tulla pois. Kooa siis otetaan aina häkistä ensin koska jos Rin tulisi ulos ekana niin Rin aloittaisi hirveän kohtauksen juoksemalla ja huutamalla. Meni muuten aika pitkään ajallisesti että Rin pääsi kyttäystilasta eroon ja kykeni mennä maahan! Mutta kun Rin tämän hiffasi mielentila naksahti myös asteen verran paremman suuntaan. Nyt menee maahan pääosin aina, viimeistään siinä vaiheessa jos häkin ovea alkaa vähänkin sulkemaan merkiksi että seisaallaan ei ole ulos tulemista.

Seuraava vaihe oli Rinin vauhdin hidastaminen. Tämä se vasta olikin pitkä, useita kuukausia kestävä projekti. Rin ei saanut enään lähteä häkin mattoa rullaavalla vauhdilla mutta alkuun sallin että kiihdyttää vauhdin heti kun tassut tulevat maahan. Jos vauhti oli järjetön, käskin Rinin takaisin häkkiin jota kilttinä koirana totteli kyllä hyvin. Kun tämä alkoi sujumaan lisäsin vaatimuksen vauhdin pienentämisestä. Pienin askelin ja piiiitkän ajan kanssa Rinin vauhti alkoi hidastumaan. Alkuun Rin joutui palaamaan häkkiin jopa kymmenenkin kertaa mutta loppua kohden riitti ehkä kerran tai kaksi.

Seuraavaksi vasta pääsin Kooan koskemattomuuskieltoon. Ja tähän vasta tänä kesänä, koko homma alkoi kesällä 2016. Jos Rin menee Kooan iholle niin häkki heilahtaa. Edelleen muutkin vaatimukset pitävät paikkansa eli vauhtia ei saa olla liikaa. Nyt on päästy jo kevyen laukan vauhtiin.  Hyvin Rin on jättänyt Kooaa rauhaan, saattaa vähän kurkistaa kun ohittaa tai haukahtaa mutta ei enään törmäile. Kooa varmasti tykkää myös tästä muutoksesta kuin myös ihmisten hermot..

Ja koska tämän pitää olla etenevä niin taas Rin joutui vaikean paikan eteen! Kun edelliset sujuivat hyvin niin aloin vaatimaan Riniltä käsikosketusta häkissä. Ensin maahan, sitten täp. Ja tämä sellaisella ilmeellä että Rin keskittyy. Rin herkästi tarjoaa "vähän sinne päin täp" mutta näitä ei hyväksytä. Sitten saa mennä ja taas edelliset säännöt pätevät. Kohta tuli mukaan nenäkosketus myös heti kun Rin on tullut häkistä alas. Ja taas aivot mukana oleva kosketus, etenkin tässä Rin pyrkii luistamaan mutta joutuu häkkiin jos ei keskity. Noin kuukausi sitten otin mukaan myös sen että kun Rin on tullut autosta alas niin pitääkin mennä maahan ja olla siellä (rennosti) sen aikaa että olen saanut häkin ja takaluukun suljettua. Tästä vielä nenäkosketus ilman kohellusta ja sitten saa mennä. Huh! Hengästyttää eikö :D Mutta Rin on vastannut todella hyvin tähän projektiin ja jutun idis on ollut myös se että Rin ei siis saa mitään aineellista palkkaa vaan palkkana toimii se mitä Rin haluaa  tällä hetkellä kaikista eniten eli päästä juoksemaan metsään.

Sitten vähän ikävämpään ja siihen puoleen mikä ei vaan ota onnistuakseen eli hihnalenkkeily. Rin edelleen saa isojakin haukkukohtauksia. Rin ei haluaisi lenkkeillä kävellen eteenpäin vaan jos saisi valita niin juoksisi miun ympärillä isolla ympyrällä. Pyrkii jatkuvasti ravaamaan edestakaisin hihnassa. Tästä olen blogissa maininnut hyvinkin usein ja tätä olen yrittänyt ratkoa monilla eri konsteilla. Rinillä on käsky jolla pitäisi kulkea takana mutta tämä on hyvin konflikti tilanne koska Rinin jalat ei vaan pysty kulkemaan hiljempaan ja Rin näin joutuu aina edemmäs mihin oli käsketty. Nyt on lenkkeilty Jirkan ohjeen mukaan niin että Rin on vetovaljaissa ja -vyössä kiinni. Tämä aiheutti alkuun huutoa kun tilanne oli erilainen ja Rin meinasi ravata taas eteen ja taakse ja käskin Rinin etenemään. Haukkua siis piisasi. Jirkan ohjeen mukaan myös Rin joutuu laittamaan itsensä päätämyöten maahan ja rauhoittumaan tässä. Eli nyt aina kun haukku tulee  niin käsky käy maahan ja tässä ollaan hetken. Ylös pääsee vasta luvalla, ei saa reagoida miun liikkeisiin tai hihnan käsittelyyn. Lenkkeily on siis hyvin hankalaa ja stressaavaa. Miun pitää olla myös kokoajan tietoinen ympäristöstä. Jos jostain kuuluu kummallinen ääni en missään nimessä saa kääntyä katsomaan tai tiedostaa ääntä. Rin käänty heti minuun päin ja katsoo miten reagoin. Jos vähääkään annan ymmärtää että ääni kummastuttaa itseäni niin Rin saa kohtauksen. Tosin Rin voi saada kohtauksen vaikka en ääneen reagoisikaan, usein tällöin vaan rauhoittuu nopeammin. Jos Kooa reagoi ääneen niin silloin Rin saa taas kohtauksen. Tällaisissa tilanteissa sallin pienen pöhähdyksen tai haukahduksen.

 Tässä videokuvaa meidän kolmannesta valjaslenkkeilystä kun Riniä ei mitenkään "rauhoiteltu" ennen lenkkiä ja Rin saa toteuttaa itseään. Aika tuskallista.. Seuraavan kerran samaan matkaan meni meiltä noin 20 minuuttia kun pyysin Riniä laittamaan pään maahan joka kerta kun haukahti.


Rin reagoi voimakkaasti myös jos haistaa että tästä on äsken mennyt koira. Silloin alkaa sinkoilu ja alkaa tulla sellaista jatkuvaa "äh-äh-äh-äh" -ääntä joka sitten eskaloituu haukuksi. Rin myös hyvin muistaa ne kohdat missä on tapahtunut jotain ja reagoi kiihtymällä myös niihin paikkoihin. Haukkukohtauksia aiheuttaa usein myös kehut. Ja hihnan kiristyminen. Ja useinhan käy niin että Rin itse kiskaisee  hihnan kireäksi.. Vetovaljailla tämä on sinällään poistunut kun Rin saa purkaa itseään kiskomalla vaan eteenpäin ilman samanlaista hihnan kiristymistä. Rinhän ei myöskään kykene kakkimaan hihnassa. Eikä aina pissaamaankaan. Hyvin harvoin se kakka tulee hihnassa ollessaan, jos päästän Rinin irti niin kakka tulee yleensä alle 10 sekunnissa. Mutta sitten hihnaan kiinnilaitto aiheuttaa kohtauksen. Ja jos Rin on vapaana ja laitan Kooalle hihnaa niin Rin haukkuu ja juoksee meidän ympärillä. Jos Rin on ensin hihnassa niin käy hyökkäilemään Kooan päälle ja haukkuu. Siksi on siis helpointa pitää vaan molemmat koirat hihnassa..

Talvi tuli tännekin
 Ei se Kooakaan ihan mikään helpoin lenkkikaveri ole/ollut. Kooa kun alkoi kasvaa pennusta nuoreksi urokseksi niin saatiin hihnakoulutusta harrastaa myös Kooankin kanssa. Hihnaräyhäämistä esiintyi paljonkin mutta tämä saatiin pitkäpinnaisella koulutuksella kuriin. Kastrointi on myös auttanut asiaan. Silti Kooa käy usein tuijottamaan vastaantulijaa ja tuntuu odottavan miten toinen koira reagoi. Jos komennan Kooaa niin Rin saa entistä kovemman paniikki hepulin. Jos en komenna niin Kooa taas uppoutuu syvemmälle tuijotukseen ja pullisteluun. Ja taas Rin ottaa asiasta itseensä. "Pois" -käsky on nykyään toiminut aika hyvin niissä tilanteissa kun Kooa aloittaa tuijotuksen.

Joskus toki hihnalenkkeily sujuu hyvinkin :) Sitten jos Rin nostaa hännän pystyyn niin silloin Rin on hyvässä mielentilassa. Tätä tapahtuu hyvin harvoin kylläkin mutta siitä jaksaa aina olla todella iloinen. Koirakaverit lenkeillä aiheuttavat myös haukkukohtauksen joten vältän useimmiten lenkkeilyä muiden seurassa jos vaan pystyn. Olen kokeillut muutamaan otteeseen myös sitä että en kommentoi Rinin huutoa mitenkään. Tämä on joka kerta tehnyt sen että Rin kiihtyy vaan entistä kamalammaksi. Usein olen antanut Rinin huutaa hetken ja sitten kertonut että nyt riittää. Se on toiminut myös ihan ok konstilta. Kotoa kun lähdetään niin tärkeintä on lähteä rauhassa. En saa komentaa Kooaa ja ulos lähtö pitää olla selkeä eikä tavaroita saa olla hukassa. Jos Rin haukahtaa niin palaamme takaisin kuistille. Tässä hetki ja uudelleen yritys. Otan tietyn kohdan, yleensä se on omalta pihalta poistuminen, jota ennen Rin ei saa haukkua. Aina palataan kuistille. Ja istutaan siellä tai käydään makuulle.

Sitten niihin mukaviin asioihin välillä :) Kävimme treenaamassa Paulan kanssa hallilla. Rin oli todella kivalla tuulella ja työskenteli hyvällä vireellä. Otin kiertonoutoa, tässä oli merkin kierto vähän laajentunut (yllättäen..) joten pistin ohjurit. Alkuun Rin hidasti hiukan merkin kierron jälkeen mutta lopulta vauhti säilyi hyvänä. Sitten suuntia ja pariin kertaan Rin meni vikaan. Muutoin hyvin. Pientä ruostetta tässäkin odotettavasti. Sitten tehtiin sitä ällöttävää tyhjälle lähetystä pääosin palloille ja yritin vielä lähettää vähän paikkaa vaihtaen hyppyesteen vierestä mutta tämä ei mennyt ihan putkeen. Tai kirjaimellisesti meni putkeen. Rin juoksi ensin vanhalle paikalle ja kun tämä ei kelvannut niin seuraavaksi ylitti hypyn ja juoksi perällä olevaan putkeen. Sen verran hauskaa taisi olla agilitytauon jäljiltä että Rin yritti toistamiseen samaa.. Tästä jo sanoin että soo soo.

Tein myös kokeen Rinin palkkauksen suhteen. Olen kotitreeneissä yrittänyt nostaa Rinin päätä ylöspäin niin että ensin vaadin Riniltä käsikosketuksen ilman käskyä. Sitten Rinin pitäisi tehdä uudestaan  käsikosketus pääosin juuurikun olemme lähteneet liikkeelle, joskus vähän myöhemmin. Kotona tätä tehdessäni ilta/aamuruoalla välillä tein palkatta. Kerran huomasin että kun palkkasin pelkästään sosiaalisesti niin Rin hakeutui (itsenäisesti) perusasentoon paljon nopeammin ja täppäsi paljon voimakkaammin ja paremmalla asenteella. Paula kuvasi treenin jossa ensin palkkaan ihan niinkuin normaalisti palkkaisin eli kehuja hieman ja sitten nami. Toisessa setissä pelkästään sosiaalinen palkka ja tulos oli sama kuin kotonakin eli Rin tuntui paljon kivemmalta sosiaalisen palkan jälkeen! Pitää alkaa irrottautua enemmän nameista ja leluista Rinin kanssa koska Rin selkeästi arvottaa sosiaalisen palkan hyvin korkealle. Paulan kanssa pohdittiin myös Rinin palkkaussuuntaa. Nythän jos palkkaan lelulla niin aina heitän sen eteenpäin jolle Rin juoksee paimenkoiramaisen matalana. Ja tätä mataluutta haluan siis seuruusta pois. Ja palkkaan niin että Rin pääsee tätä asentoa käyttämään. Hmmm. Voisi ehkä tehdä toisin :D Eli nyt siis kokeilen mitä tapahtuu jos palkka tulisikin olkapään kohdalta.

Alla videolla ensimmäinen palkallinen treenisetti ja sitten sosiaalisella palkalla :)



Kooaa kiusasin rallytokon saralla. Kooa joutui luopumaan esteestä ja putkesta. Seuruutin näiden ohi tai ihan putken suun viereen ja Kooa raukka joutui keskittymään pelkästään seuruuseen. Kyllä oli aivosolu ja sen kaveri ylityöllistetty! Tehtiin tätä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Paula myös keksi hyvän harjoitteen siihen että saadaan Kooan oikealla kääntymisiä paremmaksi. Olen Kooan edessä ja tässä "pyöritän" Kooaa myötäpäivään. Tämä on selkeästi jo näin hankala suunta Kooalle joten jos tällä treenillä saisi Kooan jalat yhteistyökykyisiksi pään kanssa ja tästä ajan kanssa siirrettyä liikkeen tapahtumaan myös perusasennossa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti