lauantai 11. marraskuuta 2017

Ihan tavallista arkea osa 1: päivän rytmitys

Edelleen on aikalailla kaikki harrastelu tauolla. Rinin juoksut ovat siinä vaiheessa että tärpit ovat ohi ja meno talossa rauhoittunut. Kastraatti Kooa oli muutaman päivän ajan turhan kiinnostunut Rinistä, etenkin kun olivat käyneet ulkona, joten koirat olivat erillään työpäivät. Riniä ei Kooan lähentelyt kiinnostaneet vaan korvat luimussa pötki pakoon. Ihan hyvä taukoillakin tässä, Rin ei ole juoksujen aikaan koskaan näyttänyt parastaan. Ajattelin siis että voisin tarinoida meidän arjesta :) Miusta on kiva lukea miten muilla arki sujuu ja mitä sääntöjä ja vaatimuksia arkeen sisältyy. Niitä on aika paljon (ainakin meillä!) jos alkaa kirjaamaan ylös. Ja välillä on huojentavaa muiden blogeista lukea että arki ei aina ole (muillakaan) ruusuilla tanssimista. Rinin kanssa olen niin monta kertaa itku kurkussa lenkkeillyt ja miettinyt että mitä teen sen kanssa väärin.

Aloitan ihan aamusta! Rin siis nukkuu meidän huoneessa miun sängyn päädyssä. Lattialla jossa on hänelle kaksi pehmeää petiä. Tai siis sen pitäisi nukkua siellä, on senverran pirullinen otus että odottaa kunnes olen nukahtanut ja sitten hyppää muina koirina sänkyyn nukkumaan. Kun Henri tulee myöhemmin nukkumaan niin rapse vaan kuuluu kun Rin menee omalle paikalleen. Kooa odottaa into piukeana aamutervehdystä mutta joutuu odottamaan sitä sen verran että käyn vessassa. Rin onneksi ei halua tulla meidän makuuhuoneesta pois kun vasta kun sekä minä että Henri olemme nousseet. Jos aamu on rennompi eli useampi kuin yksi ihminen herää niin molemmat koirat ovat riehakkaammin kerjäämässä huomiota. Rin on siellä missä Kooakin koska Rin haluaa kaiken huomion, tai ainakin sen mitä toinen just nyt saa. Jos rapsuttelen Kooaa niin Rin kiertää kehää miun ympärillä. On tehnyt tätä ihan pikkupennusta asti ja silloin toimin niin että Rin sai huomiota vasta kun kävi makuulleen. Alkuun siinä meni hyvin kauan aikaa jotta Rin malttoi pysähtyä mutta nyt Rin rauhoittuu yleensä jo parin kiekan jälkeen. Outo eläin.

Rin on ACEsuperissa joten Kooa esittelee. Tässä on Rinin makuuhuonesoppi. Ja hänen kaksi pehmeää petiä.

Aamulenkille koirat pääsevät sitten kun on lapset ruokittu tai vaihtoehtoisesti Henri on käyttänyt koirat ennen meidän muiden heräämistä. Onneksi on iso takapiha jossa koirat voivat myös tarpeen vaatiessa ulkoilla. Ruoka syödään lenkkien jälkeen. Aamuisin jos on aikaa niin saatan tehdä Rinin kanssa jotain pientä ruokajumppaa, Kooalla menee pakka nurin ruokakippojen kanssa joten Kooa on tästä vapautettu. Sen verran Kooa joutuu nykyään tekemään että saa ruokakipon luopumisen kautta. Tämä on vähentänyt kuolaamista.. Kooa saa myös ruokansa ensin. Pääosinhan koirat jäävät sitten aamupuuhien jälkeen yksin kotiin. Koska Rin on tuhma koira joka menee sänkyihin nukkumaan etenkin kun emme ole paikalla niin kaikki makuuhuoneet on suljettu meidän poissaolon ajaksi. Rin oli niin tuhma että alkoi nukkua myös lasten sängyissä ja se on kaikista viimeisin sallittu paikka nukkumiselle. Rin tästä ahdistuu koska ilmeisesti Rin on feromoninarkkari ja tykkää nukkua siellä missä on meidän hajua ja lastenkin tuoksut tähän kelpaavat jos parempaa ei ole tarjolla. Rin siis julmasti suljetaan pois makuuhuoneista ja näiden turvallisista koloista, nukkuu ehkä sitten sohvalla mutta parempi niin. Nyt olen Jirkan neuvosta tehnyt myös niin että olen laittanut Rinin omalle pedille miun yöpaidan, ajatuksena että tässä olisi Rinille mukavaa tuoksua. Juoksujen aikaan en ole kyllä tätä enään harrastanut..

Kotiin tullessa Rin on se joka hyppii ovea vasten korvat luimussa kurkkien kuka tulee. Ja pitää sellaista hirveää ujellusta. Kooa on fiksumpi ja jää kauemmas seisomaan koska sieltä kyllä näkee kuka tulee.. Koska usein tullaan muksujen kanssa kotiin niin alkoi nopeasti ottamaan kupoliin se että koirat häsläävät innoissaan eteisessä. Joten opetin koirille "Oma paikka" -käskyn joka meinaa sitä että on mentävä omille pedeilleen olohuoneeseen eikä niiltä saa poistua vasta kun on tervehditty. Kooa on tähän ehdollistunut jo niin hyvin että menee usein ilman käskyäkin pedilleen odottelemaan mutta Rin. Ei ihan onnistu ilman sähellystä ja useita napakoitakin käskyjä omalle paikalle meno. Pienestäkin ärsykkeestä myös ampaisee sieltä pois ja pitää ärsyttävää ulvomishuutoa. Tästä johtuen Rinille on myös näissä tervehtimisrituaaleissa tiukemmat säännöt. Kooalle siis sanotaan ensin heipat ja Rinin pitää odottaa pedillään. Kun on Rinin vuoro niin Rin ei saa nousta pediltä tervehtimään itse eikä reagoida siihen että laskeudun alas. Sitten vasta kun silitän niin Rin saa luvan alkaa häseltämään. JA sitähän Rin tekee! Kieppuu ja kierii eikä tiedä miten päin olisi. Ja huutaa. Voi olla että jossain vaiheessa tulee se hetki kun Riniä ei vaan tervehditä vaikka ajatus siitä tuntuukin julmalta. Jirkalta tuli ohje että Riniä pitäisi tervehtiä vasta kun Rin on kunnolla rauhoittunut. Toisaalta kun Rin on joutunut olemaan ilman makuuhuoneferomoneja päivän niin Rinillä on todella pakottava tarve päästä meidän makkariin. Kun avaan oven niin Rin painuu omalle paikalleen eikä sieltä pois tule ellei jotain kiinnostavaa tapahdu. Joten miksi tervehtiä edes kun Rin on niin tyytyväinen makuuhuoneoikeudestaan. Mutta vielä ajatus tuntuu hassulta ettei sanoisi Rinille moikka. Kooan olemus on hiljalleen mennyt myös kiihtyneemmäksi mitä aikaisemmin. Ehkä Rinin habitus aiheuttaa tämänkin.

Tässä Kooan rakas peti sekä "Oma paikka".


Tässä Rinin ei-niin-rakas-ja-liian-pieni peti ja "Oma paikka".

 Koirat käyvät meillä kaksi kertaa päivässä lenkillä ja illalla vielä pissalla pihalla. Näin pääosin, ellei ole treenejä tai muuta tarvetta käydä ulkona. Yksin pihalla koirat eivät juuri viihdy enkä halua sitä p*askan määrää takapihalle mitä isompi ulkoilu sinne aiheuttaa. Kooa käy tarpeillaan pihan perällä mutta Rin taas. Sontii ihan keskelle pihaa. Outo eläin. Ja toisaalta Rin stressaa jonkinverran takapihalla oloa. Pahin on nyt ohi, alkuun reagoi haukkumalla ja paniikkijuoksulla siihen että joku sulki auton oven. Tai aivasti. Tai hengitti naapuripihalla. Nyt Rin saa näitä kohtauksia harvemmin ja myös lievempänä useimmiten. Jos joku kulkee pihan ohi tai kuuluu koiran haukahdus tms epäillyttävä ääni niin Rin käynnistyy. Kooa taas on niin mukavuudenhaluinen että tekee hommansa ja tulee istumaan terassille josko pääsisi jo sisälle.

Meillä koirat eivät saa olla pöydän alla kyttäämässä kun syömme. Tai tämä on siis ihanne. Etenkin Rin on jälleen kerran niin juoni eläin että onnistuu luikahtamaan sinne huomaamatta. Lapsilta aina sillöin tällöin tipahtelee tavaraa alas ja suru tulee jos koirat syövät tipahtaneet herkut. Pöydille meillä voi onneksi mitä vaan jättää, ne on molemmille tehty pentuna selväksi että pöydältä ei kannata mitään varastaa.

Lapsiperheessä koirien siivousapu on kyllä tarpeen. Jos jotain tippuu niin silloin voi tarpeen vaatiessa sanoa vaan "Oho!" ja partio saapuu putsaamaan. Koirat syövät meillä myös nahkeat kurkun päät. Ne kuulevat kun kurkkua aletaan leikata ja tämä ääni saa Rininkin juoksemaan makuuhuoneesta kytikselle. Usein olen niin kiltti että leikkaan vielä ylimääräisenkin siipaleen kurkusta jotta molemmat saavat osansa. Kun margariinipaketti alkaa loppumaan (eli Kooan mielestä about siinä vaiheessa kun neljäsosa on vielä jäljellä) niin alkaa Kooan kyttäyskausi. Kooa vartioi tarkasti margariinin menekkiä josko saisi tällä kertaa rasian nuoltavaksi. Rin ei tästä kiinnostu koska tämä on Kooan etuoikeus. MUTTA kun avataan uusi margariini niin tämä folionrepäisy saa Rinin kiirellä paikalle koska Rinin hommia on nuolla folio. Kooaa ei taas tämä kiinnosta :D Nykyään myös voipaketti aiheuttaa mielenkiintoa kun koirat ovat saaneet paperit nuolla. Tämä pitää suorittaa sulassa sovussa kielet vierekkäin :) Juustopaketin avaus on myös juhlahetki kun koirat saavat ensimmäiset nahkeat siipaleet. Näiden eteen joutuu usein tekemään kyllä vähän hommia.

Kun lapset laitetaan nukkumaan niin etenkin Rin pyörii usein mukana. Tulee ihan liki kun luen iltasatua lattialla istuen. Tai käy kurkkimassa ovella ja ohjaa eleillään keittiön suuntaan. On nimittäin iltapalan aika! Illalla alkaa myös Rinin läheisyydenkaipuu kasvaa ja Rin odottaa että pääsee sohvalle. Sitten Rin tulee ihan viereen ja mahtuu muuten älyttömän pieneen koloon nukkumaan. Sitten ollaan yhdessä ja nautitaan toistemme läheisyydestä <3 Kooa kunnioittaa meitä harvemmin sohvavierailuillaan. Ehkä pari kertaa vuodessa Kooaa kiinnostaa sohvalla olo. Etenkään ihokontaktissa. Kauempana voi olla. Iltapissalle Kooaa ei meinaa millään saada. Rinille riittää että aloittaa sanomaan "Menetkös pissalle" fraasia ja Rin on kiireenvilkkaa ovella vaikka olisi nukkunut syvääkin unta. Kooaa saa maanitella. Jos käskee niin Kooa toimii paljon hitaammin, siksi pitää olla kiltti ja kannustava. Rinille myöskään mikään ei ole este. Jos Henri on tiellä niin yli voi aivan hyvin kävellä. Jos tuntuu että ei malta mennä sohvalta alas niin sohvapöydän yli voi myös aivan hyvin mennä. Outo eläin.

Jos Kooa olisi Rin niin tässä hän makaisi ja nauttisi. Kooa ei nauti.

Koska arki on _hyvin_ isoa osa koiran arkea on mulle tärkeää että se toimii edes auttavasti. Rin on etenkin opettanut huomaamaan kuinka stressaavaa on se jos arki ei toimi. Ja kuinka paljon se vaikuttaa jo treeneihinkin. Rinin kanssa on todella ahdistavaa mennä kisapaikoille kun hihnan päässä vaan huudetaan ja riehutaan. Rinin arkilenkkeily vaatii oman blogikirjoituksen, sitä ei saa tähän mahtumaan joten jatkan meidän arjen purnaamista myöhemmin :) Myös oman kirjoituksen saa aikaiseksi Kooan ja Rinin oudoista pakkomielteistä ja inhokkiasioista! Mm. taskulampuilla, tabletilla, tehosekoittimilla, vatkaimilla ja sadepuvuilla on suuri merkitys meidän arjessa :D

1 kommentti:

  1. Meilläkin on kurkunleikkaajavahti! Salamana keittiössä, ja jos ruoan seassa on kurkunkanta, herkuttelee sen ensimmäisenä :D

    VastaaPoista