torstai 3. toukokuuta 2018

Rinille SERT-H ja kauden ekat, Kooalle täyskäsi ikävyyksiä




Aloitetaan niistä mukavista puolista :) Eli Rinpulainen kisasi agilityssä vappuna ja voitti hyppyradan saaden ekan sertinsä! Hienoa Team HenRin! Rata oli muutenkin hyvin sujuva ja voittonsa ansaitsivat hienolla yhteistyöllä. Team HenRin juoksi myös agilityradan mutta siellä tulikin useampi virhe, pääosin kontakteilta joissa sitä ongelmaa onkin ollut.

Rinin kanssa on kaksi kauden ekaa tehty; jälki ja hihnalenkkeilyä valjaissa jatkettu. Jälkimmäinen on ollut tauolla kun oli kovat pakkaset ja Rin oli karvaton sekä sterkattu. Seuraavaksi odottelin että maa ei olisi niin märkä ja ikävä. Nyt jatkuu. Ja itseasiassa jatkui paljon paremmin mitä pitkän tauon jälkeen osasin odottaa. Suurin haaste oli "Lie down" eli pään maassa pitämiskäskyn unohduksessa, Rin kyllä muisti mitä pitää tehdä mutta unohdus oli sattunut siinä että ilman lupaa käskyn alta ei tulla pois. Rin siis nosti päätään tai jopa yritti lähteä liikkeelle jo miun pään käännöksestä tai käden liikkeestä. Mutta hyvin muistui mieleen kuitenkin ja Rin rauhoittu odottamaan lupakäskyä. Rin siis haukahteli kyllä mutta pääsimme yllättävän hyvin liikkumaan eteenpäin ja haukku ei jäänyt päälle. Haukahtelu oli myös sellaista "hyvää" haukahtelua. Hirveän hankala tekstinä kirjoittaa Rinin haukahtelun variaatioita mutta haukut ovat vaan niin erilaisia ja mielentila tulee hyvin ilmi haukun tyylistä ja laadusta. Tämä oli siis sellaista "kyllä me tästä selvitään" -kuuloista haukkua eikä "ei tästä tule yhtään mitään kun vaan haukuttaa" -haukkua :D

Kauden eka jälki oli juuri sitä, kauden eka. Ei mennyt ihan nappiin mutta toivottavasti sen voi pistää kauden ekan piikkiin. Olen nyt etsityttänyt Riniltä pihalta pieneltä alueelta keppejä ja nämä ovat olleet vieraiden ihmisten hajustamia pääosin. Nopeasti Rin on käynyt kepit napsimassa. Jälki itsessään meni hirmu hyvin! Janasta nyt ei voi oikein mitään sanoa kun en ole janan opettamiseen vielä ajatuksen kanssa perehtynyt. Rin nappasi jäljen ja lähti kylläkin väärään suuntaan, yleensä Rin on ollut hyvin tarkka jäljen suunnasta joten toivottavasti tämä oli vaan kauden ekan harmeja. Hetki kesti myös että Rin lukitsi jäljen toiseen suuntaan ja lähti sitä ajamaan. Ensimmäinen keppi jäi, tämä ei ole kauden ekan ongelma vaan on ollut jo aikaisemminkin meillä harmina. Yksi keppi jäi lisää jäljen puoliväliin paljaalle alueelle. Muutoin kepit nousivat ja vaan yhden kohdalla Rin meinasi jatkaa jäljestystä keppi suussa :) Kyllä jäljestys on vaan kivaa! Meidän molempien mielestä.

Jälkien vanhentuessa teimme myös tottista. Koska meitä oli jopa kolme niin teimme tietenkin ilmoittautumista. Parina Paula&Nano ja Margareetta tuomarina joka oli kyllä Rinistä hieman epäillyttävä koska Rinillä oli hirmu tarve häntä vahtia eikä Rin malttanut olla "Tule mennään" käskyn alla. Lähestymisistä piti siis pari uusia mutta onneksi suurimmalla osalla Rin muisti miten yhdessä kuljetaan. Paulasta ja Nanosta Rin ei ottanut häiriötä. Sitten muutamia seuruunaloituksia ja Rin huilimaan. Toisella kerralla Rin teki sitä mikä kokeessa ei tuntunut hyvältä eli paikallaolosta seuruuseen siirtymää. Ensin Rin pidempään paikallaoloon ja täältä siirryttiin seuruupaikalle. Paikallaoloon siirryttäessä myös virittelin Rinin siihen ja nyt ei tullut jäätymistä virittelysanasta, hyvä Rin! Pyssy oli mukana, tästä kaksi pelkkää naksautusta seuruuseen joista toinen selkeästi hiljempana. Rin reagoi näihin hienoisesti poikittamalla ja hypähtelemällä. Sitten tein vaan paikallaoloon jätön ja siitä siirtymistä ja seuruu naksautusten kanssa. Nämä menivät kaikki hyvin, välillä seuruussa Rinillä oli huono kontakti mutta mielentila oli sitä mitä hain.


 Koska talvella pohdin että pallon heitto eteenpäin pahentaa Rinin pään nyökyttelyä seuruussa niin Rin saa nykyään itse hankkia palkkansa ylhäältä. Tämä onkin jalostunut nyt siihen että jessauksen kuuluessa Rin alkaa pomppimaan ja selkeästi tykkää hakea palkkansa. Ei aina onnistu ekalla pompulla ;) Ja pomppuvoimaahan Rinissä riittää! Kaikki tottiksen valokuvat on kuvannut Margareetta, kiitoksia!


 






Kooalle on puolesta on vähän ikävämpiä kuulumisia. Kooa on pitkään oireillut vasenta korvaansa. Alkaa sitä rapsuttelemaan ja saa ihon rikki. Olen silloin putsannut korvaa ja hoitanut ihorikkoa jolloin ongelma on poistunut mutta sitten ajan kanssa tulee taas sama juttu uudestaan. Kertaakaan korva ei ole töhninyt, haissut tai näyttänyt ulkoisesti mitenkään ikävältä. Ja rapsuttelukin on ollut kerta tai kaksi illalla. Seuraavaksi huomasin pari viikkoa sitten Kooan hampaita harjatessa että etenkin toisessa isommassa ylähampaassa on pari lohkeamaa. Samoin toisella puolella samassa hampaassa. Näitä tutkiessa Kooa ei osoittanut kipua joten jätin senkin eläinlääkärikäynnin odotuslistalle. Ja sitten viime torstaina sitten olikin pakko varata eläinlääkäriaika kun huomasin lenkillä Kooan tassussa verta. Kooa oli rikkonut kannuskyntensä ja ydin oli näkyvissä. Ja sitten mentiin useamman vaivan kanssa eläinlääkärin juttusille.

No eihän sen kannuskynnen kanssa auttanut muuta kun pistää Kooa rauhoituksen alle ja lyhentää ydin. Samalla rauhoituksella hoidettiin korvien ja hampaiden tutkiminen. Yllätys olikin aika suuri. Vasemmassa korvassa oli korvarauhasen kohdalla joku rakkula joka ilmeisesti vaivaa. Oikeassa vaan töhnäkokkare. Molemmat korvat putsattiin ja vasempaan hoidoksi paikalliskortisoniliuos. Sitten ne hampaat. Vasemmalla puolella oleva pahemman näköinen lohkeama ei ollut kuitenkaan pulpakontaktissa mutta sieltä löytyi röntgenissä alkava juuripaise :( Ja oikea hammas joka oli siistimmän näköinen niin täällä sitten pulpakontakti ja vahva poistosuositus. Joten. Kooalta joudutaan poistamaan kaksi isoa ylähammasta, molemmat B4. Voihan surku. Onneksi Kooa on eläkkeellä eikä Kooan tarvitse enää kapuloiden kanssa puljata. Kooaltahan on tapaturman vuoksi poistettu myös vasemmalta iso alahammas ja yksi etuhammas on itsestään irronnut. Kaiken kukkuraksi rauhoituksen aikana Kooalta valui mahanestettä nenästä joten oli pieni riski siinä että Kooa olisi sitä aspiroinut. Onneksi mitään tähän viittaavia oireita ei ilmennyt.

Voihan koirien vanhuus! Onneksi olen pitänyt Kooalla vakuutukset vaikka olen niiden irtisanomista pohtinut. Nyt Kooan pitää olla kiltisti ja rauhassa maaliskuuhun asti kun silloin alkaa taas uusi vakuutuskausi. Hampaiden poisto ei nimittäin ole mitään halpaa puuhaa.

Käsitargetia on senverran kotona treenattu että Venlakin hokee Rinille "TäpTäp" "Viejeen"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti