torstai 28. kesäkuuta 2018

Jumppaa pumppaa

Rinin sairasloma on edennyt päätökseen. Revähdys ei onneksi tainnut olla niin paha mitä pelättiin. Pari viikkoa sitten Rinillä oli fysioterapiakäynti Nina Jäntin luonna ja jo silloin jalka oli hyvällä mallilla. Ninalta jumppaohjeita ja lupa aloittaa vähän "rankemmilla" jumppaliikkeillä. Eli Rin on aloittannut sisäisten lihasten jumppaa niin että olen antanut vastusta niin etu- kuin takapään puoleenkin. Aika hervoton se takapää alkuun olikin! Sitten on tehty perinteisiä tassujen nostelua sekä Dobon päällä seisoskelua. Tämä Dobohomma on molemmista koirista jostain syystä niin hauskaa että Dobon viereen kertyy malttamattomien jono odottamaan lupaa hypätä pallon päälle keikkumaan. Näistä jumpista en kuitenkaan palkkaa jotta mieliala pysyy rauhallisena.

Nyt Rin aloitti myös seisaaltaan tassukosketuksen käteen. Tätä Nina suositteli ja se meni opetukseen koska Rin osaa jotenkuten ylävitosen antamisen istualtaan mutta seisaaltaan ei heti hoksannut jutun juonta. Teinkin tämän täysin palkatta, isoilla kehuilla. Ensin istualtaan vahvistuksia ja sitten kun se sujui hyvin niin yksi istualtaan, maltillinen kehu, Rin seisomaan ja siitä uusi pyyntö. Nopeasti se tassu nousi ja taas isot kehut. Nyt ei tarvitse tehdä enään istumista ensin ja Rin on ihan superinnoissaan liikkeestä! Pelkillä kehuillakin voi olla näin suuri vaikutus. Riniä ei yhtään haittaa "palkattomuus" vaan joka kerta tassu nousee yhtä innokkaasti. Teen molemmille puolille ja Rin taitaa olla oikeatassuinen koska se onnistuu helpommin. Jatkossa olisi tarkoitus tehdä myös tikapuukävelyä niin että tikapuut ovat maassa ja Rin astuu niiden väleihin. Trampoliinikävelyä, tätä odotan innolla miten Rin siihen reagoi :D Ja jos Rin uisi/kahlaisi vedessä rauhallisesti niin sitä myös mutta yksi kokeilukerta toi esiin kaahotusvaiheen joten mietitään sitä toisella taktiikalla uudestaan. Kohta otan myös tyynyä/tasapainotyynyä Rinin takatassujen alle kunhan lihakset hieman vielä kehittyvät.

Tiistaina koirat kävivät Kaiperlan hoidossa ja olihan siinä törmäyksessä tapahtunut muutakin kuin pelkkä oikean takajalan revähdys. Rin oli ihan mutkalla ja myös vasen takajalka oli hieman kärsinyt. Korjaukset onnistuivat ja saatiin lupa palailla hiljaksiltaan normielämään. Hihnalenkkejä ei enään tarvita (paitsi alkuriehumiset pannassa..) ja kamalia ne olivatkin! Yhtenä hihnalenkkinä metsässä Rin melkein hommasi itsellensä lämpöhalvauksen. Ilma ei edes ollut kuuma, alle 20C ja pilvistä. Rin oli suurimman osan lenkistä aivan pistoksissa ja sitten tuli vielä koiriakin vastaan. Rin veti hirveät kohtaukset tästä ja huusi niin perhanasti. Tämän jälkeen Rin ei tästä toipunut vaan jatkoi kiehumista. Autossa Rin oli vielä ihan ok. Kotona kylmäsin Rinin jalkaa ja Rinin läähätys oli jotain sellaista mitä en ole aiemmin nähnyt. Hirveän tiheää ja kuola vaan valui. Nousi hyvin ylös tauon aikana ja joi joten en senkummemmin alkanut kastelemaan. Samalla lenkillä Kooa oli vapaana ja Kooalla ei mitään tämänlaisia oireita ilmennyt. Rin onneksi tästä normalisoitui mutta kuinka nopeasti kiihkeä koira voi saada itsensä tuollaiseen tilaan! Vaikkakin olemalla pelkästään hihnassa.

No on ne Rinin hihnailut onneksi menneet myös hyvinkin. Rin on paljon käppäillyt yksin, alkuun joka toinen päivä ja sitten joka päivä kerran läheisessä metsässä. Näillä lenkeillä nappasin myös Rinin tarjoaman kontaktin palkan alle. Rin ahdistui kun tuli lenkillä kohta jossa normaalisti vapaana oleva Rin laitettaisiin hihnaan. Rin tarjosi kontaktia ja palkkasin ja kehuin. Palkka vielä luopumisen kautta. Jatkossa Rin kiihdyksissä alkoikin tarjoamaan kontaktia ja sain taas palkattua, nameilla tai pelkillä kehuilla. Tämä rauhoitti monta lenkkiä.

Aktivointia on harrasteltu nyt jälkikeppien etsimisen kanssa. Työkaverit ovat avuliaasti tarjoneet tuoksuja ja kolmen päivän perästäkin Rin löytää kepit maasta. Keppejä siis säilytetty pussissa. Rin on harjoitellut myös uuden tempun, maassa ollessaan Rin ristii etutassut. Tämän opetus olikin hauskaa! Otin kosketuskepin avuksi ja Rin tietysti tarjosi ahkerasti nenäkosketusta. Koska tämä ei tuottanut tulosta niin sitten Rin pisti päänsä tiukasti maahan. Sitten taas kosketusta ja lipomista mutta aina vaihdoin kosketuskepin paikkaa kuonon toiselta puolelta toiselle. Sitten Rin hieman liikautti jalkaansa ja tästä palkka. Aivot raksuttivat ja seuraavaksi aloitus sama mutta isompi tassun liikautus lopuksi. Muutama toisto meni että tämä alun roskakäytös kuihtui pois ja Rin tarjosi heti tassukosketusta. Sitten siirsin kosketuskepin pään vinoon ja hyväksyin vaan tietyn tassun kosketuksen, tässä Rin tarjosi pääosin vasenta tassuaan. Nyt pitäisi häivyttää kosketuskeppi pois ja tadaaa! Uusi temppu on valmis :)

Rin on myös puuhaillut jääviä, siirtymiä ja 2kg kapulajumppaa. Asenne on yllättäen aika innostunut :D Jälkiä voisi alkaa myös tallomaan, kunhan löytyy sopiva väli siihen. Mutta kyllä pelottaa aloittaa vauhtilajit! Mitä jos Rin reväyttää lihaksen uudestaan? Mitä jos Rin kaahaa puuta päin ja reväyttää aivan uuden paikan? Sairaslomailu on aika tylsää.. Ja aikaa vievää kun pitää koirien lenkit suunnitella erikseen.

Kooalle olen muistutellut rallytokoa ja olen ottanut virittelysanat käyttöön myös peruutukselle ja edestä puolenvaihdolle. Molemmille on ollut virittelynä vauhdin muutos, se toimi pelkkään puolen vaihtoon mutta peruutusta ei auttanut. Virittelysanat alkoivat toimia aika nopeastikin ja oikealla peruutus onnistuu nyt jo paremmin. Siinä saa vaan olla tarkkana kun Kooa pysähtyy hirveän herkästi ja se taisi olla huono juttu rallytokossa. Huomenna mennään ihan kentälle asti muistuttelemaan että vaikka putkia on olemassa niin niihin ei sovi mennä. Kaksi kisaa siis tiedossa! Putkien luopumistreenistä on kyllä älyttömän pitkä aika, toivottavasti vanha treeni kantaa.

Kooa oli tietenkin mukana Kaiperlalla. Kooasta löytyi taas eripaikasta jumia. Kooakin saatiin suoraksi mutta kumma kun se on _aina_ jotenkuten jumissa. Kuulemma hyvä että on erilailla, huolestuttavaa olisi se että jos olisi samat kohdat aina jumissa.

Loppukevennyksenä vielä Kooan verijälkikokeilu! Anu innosti miuta lähtemään verijäljen kanssa puuhailemaan. Hän tallasi Kooalle jäljen ja Kooa sen suorittikin yllättävän hyvin. Makaukset eivät kiinnostaneet yhtään ja yhdestä kulmasta Kooa meni yli. Etsi sitten jäljen uudestaan. Kun Kooa meni huolettomammin niin virheitä tuli, näin vanhoilla jäljillä Kooankin pitää olla tarkempi. En sitten tiedä ajoiko Kooa verta vai ihmisjälkeä. Asiaan kuuluvasti jäljen päässä oli hirven sorkka. Kooa pysähtyi ja ilme oli kyllä paljon kertova :D Kooa ei voinut millään ymmärtää miksi tällainen tuote oli metsään hänen jäljen päälle laitettu. Vähän kun jalkaa heittelin niin siitä Kooa innostui ja jopa haukkui jalalle. Taisteli tästä ja lopulta hiffasi että hei, tämänhän on ruokaa! Kokeilin toisen verijäljen vielä, koska olen aloittelija niin suunnittelin jäljen aivan liian vaikeaan paikkaan ja täällä oli ilmeisesti niin paljon Kooalle kiinnostavampia ihmisten jälkiä että jäljen ajo ei onnistunut. Olin jo ajatellut mennä Kooan kanssa kokeeseenkin mutta sitten päätin että on mulla tätä koiraharrastus määrää jo ihan tarpeeksi ilman verijälkeä. Kiusataan jatkossa Kooaa ihan vaan tavallisilla jäljillä ja keksitään niihin papparaisen iloksi hieman haasteita ;)

Kun on kiire ulos, on kiire ulos. Rin ei juuri katso mistä välistä sinne ulos pääsee. Nopein ja suorin reitti on pop!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti