keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Namu 14 viikkoa

8,7kg ja 40cm


Namu se vaan kasvaa! Ja kivan tasaisesti tuntuu kasvavan. Korkeutta tulee noin pari senttiä viikossa, painon kehitys on vähän rauhoittunut. Namu on nyt päässyt enemmän mukaan lenkeille ja jopa koko kolmikon lenkit ovat onnistuneet hyvin! Rinin kanssa saa olla tietenkin tarkka alussa ja komennan herkästi jos Rinin vauhti kiihtyy. Rin on kuitenkin ollut nyt varovaisempi eikä törmäyksiä ole sattunut. Namu on ehkä enemmänkin häirikkö lenkeillä kun riivaa Riniä juoksemalla perässä ja eteen. Vielä Namu on kuitenkin kiltti ja kuuliainen ja lopettaa hommat kun kiellän.

Rin on päässyt kahdesti tokoilemaan. Ensimmäinen kerta oli ihan kammottava ja teki mieli lopettaa koko touhu heti alkuunsa. Toinen kerta oli taas aivan ihana ja mietin että miksi sen tokon lopetinkaan. Huonosti menneellä kerralla huonosti meni oikeastaan ruutu. Hyvin meni seuruu, lähdöt ja jäävät. Ruudussa Rin ei vaan löydä oikeaa paikkaa. Jos sen näytän niin toki tekee hienosti mutta heti palaa takaisin etureunaan tai keskelle. Tein vaikka ja millä tavalla, näyttämällä, korjaamalla, lelulla ja kiertomerkin kautta vauhdilla. Ei onnistunut niinkuin olisin halunnut. Harmitti.




Sitten toisella kerralla hallissa Paulan kanssa, pitkästä aikaa! Nyt olin fiksu ja en ottanut ruutua. Rin teki ensin kehääntuloja ja liikkeen aloitusta. Nämä hyvät ja kivalla asenteella. Sitten pieniä pätkiä seuruuta ja peruutusta, jälleen kerran oikein hienoa. Pitkästä aikaa ohjattua, muistutin merkin ja tämä oli ihan ok, hieman hidas mutta tämä on ehkä sellainen mistä en jaksa Rinin kanssa vääntää. Kapuloiden hakua pelkästään katseella kapula valiten, Rin toimi taas hyvin ekat haut. Sitten Rin jäi väärään kapulaan jumiin ja lähti sitä hakemaan. Seuraavaksi keksinkin palkata Rinin siitä että miun katseesta valkkasi oikean lähtösuunnan. Rin nimittäin kääntää itseään siihen suuntaan johon olen katsonut niin tiedän mitä meinaa käskyn jälkeen. En antanut hakea, vaihdoin vain kapulalukitusta ja Rin vastasi tähän treeniin todella kivasti vaihtamalla myös omaa lukitustaan! Huisia. Loppuun vielä tunnaria ja taas tuli hienoja ja varmoja kapulan hakuja, väärät tosin hieman kasassa. Ja voikun oli kivaa tehdä osaavan koiran kanssa joka oli täydellä sydämellä mukana <3 Ja joka on hulluna kapulaan.

Keli oli niiiiiin nätti että oli pakko kokeilla vauhtinoutoa yksin. Ja sehän toimi! Ja kuvia tuli!!



Namunkin kapulan kanssa ollaan sentäs päästy eteenpäin! Namulla ei vielä ole sellaista kapulahinkua mitä esimerkiksi Rinillä oli tuossa iässä. Mutta eiköhän se siitä! Nyt Namu on ihan innoissaan kapulasta koska se meinaa ruokaa mutta muutoin kapula ei ole vielä tärkeä. Paitsi että sen voi käydä varastamassa treenihuoneesta ja pureskella laippoja.. Pidon harjoittelussa Namu on hiffannut että pitää istua ja vetää kapulaa. Seuraava etappi on kesto ja vähän rauhoittuminen, tässä odotuksessa pylly nousee maasta herkästi.

Olen kiinnittänyt huomiota myös Namun sivullaolo asentoon, se oli vähän lysy. Aika nopeasti Namu alkoi vastaamaan kun palkkasin pään nostosta ja nyt asento on taas parempi. Ihana on oma treenihuone jossa on peilit ;) En tiedä olenko blogiin laittanutkaan mutta tein meidän vierashuoneesta treenihuoneen jossa on pitävä palapelimatto. Myin huoneesta oikeastaan kaikki huonekalut ja ostin pienemmän vierassängyn sekä rakensin ihan itse kirjahyllyn seinälle. Nyt mahtuu koirien kanssa treenaamaan ja lapsille on huoneessa myös trapetsi ja renkaat.





Namulla on alkamassa selkeästi jännäkausi. Kävimme tällä viikolla taas kerran kaupoilla ja välillä Namu ihmetteli hieman hartaammin asioita. Heti perään seuraavana päivänä ja nyt oli jo rennompi päivä. Rullaportaat ovat Namusta kummalliset ja niiden lähelle ei oikein Namu tohdi tulla. Ihmiset on Namusta ihania ja Namu ottaa heidät vastaan rauhallisesti eikä villiinny. Myös pimeällä on jänniä asioita Namu odottamassa niin että saattaa päästä pieni uhmakas haukahdus. Onneksi on Kooan tuki- ja turvapalvelu saatavilla ja tällöin pistän Kooan myös pihalle jolloin tilanne raukeaa. Kävimme myös juna-asemalla ja sehän vasta jännä paikka olikin! Tämän olin onneksi ennakoinut ja Kooan tuki-ja turvapalvelu oli mukana. Kooaa ei voinut vähempää juna kiinnostaa ja niin se Namukin sieltä pakomatkan päästä nopeasti tuli katselemaan mitä juuri tapahtui. Siitä sitten lenkkeiltiin hetki kaupungissa ja ongelmaksi tulivat valaisintolpat :D Voi kuinka Namun piti useasti mennä väärältä puolelta tolppaa ja näin joutua pulapaikkaan. Sitten odoteltiin tovi että Namu itse ratkaisisi tilanteen.

Tein viime viikolla myös pienen metsäjäljen Namulle. Ihan ilman mitään herkkuja jäljellä, kävelin vaan noin 20 metrin matkan suoraan metsään ja jäljen päässä ruokapurkki. Namu selkeästi reagoi jälkeen ja jonkinlainen ajatus jäljestä oli mutta selkeästi haki ilmavainulla. Purkille kuitenkin päästiin :) Samana päivänä vielä hakuharjoitus, edelleen jatkettiin hajuhakua. Nyt oli tuultakin! Ukot löytyivät hyvin.

Rin vaihtaa karvattomaan malliin kun meille ostettiin se karvatrimmeri nimeltään Namu..




Namukin on treenannut tokoa samoin kuin Rin eli kentällä ja sitten hallissa. Tehty samoja perusteita mitä aiemminkin ja harjoiteltu leikkimistä. Pallot tuntuvat olevan tällähetkellä Namulle isompi juttu kuin vetolelut mutta kunhan nyt jollain leikkii :) Namu onneksi harjoittelee vetoleikkejä Rinin kanssa ja tämähän on uutta Rinillekin kun Kooa on senverran muriseva vetoleikeissä että Rin ei ole kyennyt Kooan kanssa leikkimään kun alkaa ahdistamaan. Namulla on vähän sama juttu. Hetken pystyy mutta sitten ei.

Namulle on myös kahdesti ihan ajatuksella ammuttu. Ensimmäisellä kerralla ei tullut minkäänlaista reagointia, Namu söi ruokaa kupista. Toisella kerralla annoin syödä Naturista ja suunnittelin vähän hölmösti kun Namu näki ampujan. Alkoi sitä sitten ihmettelemään mutta söi. Seuraavalla kerralla taas parempi suunnitelma kehiin. Ampumistahan Namu kuulee lenkeillä paljonkin kun meidän lenkkimaastot kulkevat ampumaradan lähellä. Täältä tuleva pauke ei haittaa, välillä luonnollisesti aiheuttaa Namussa hieman ihmetystä mutta koska ketään muuta ei kiinnosta niin Namunkin kiinnostus lakkaa nopeasti.

Kaverikuva!

Ei mene kauaa kun Namu kasvaa Rinpulasta ohi


Hups, joku on vaarallisilla vesillä






tiistai 23. lokakuuta 2018

Namu 13 viikkoa ja huono Kooan ohjaaja

8,3kg ja 38cm
Kooa täytti 16.10 9 vuotta! Kuvassa myös kutsu- ja kuokkavieraat



Namun kuvaus oli helpompi kuin luulin koska Namu ei tiennyt mitä jäätelö on :D


Todettu syötäväksi kelpaavaksi tuotteeksi

Namu jatkaa olemalla ihana, pehmeä ja pennuntuoksuinen. Namu on ihana siitä että se uskoo kun sanotaan vaikkapa siitä että huonekaluja ei pureskella. Lopettaa heti sanallisestakin huomautuksesta ja jatkaa muihin puuhiin. Sanallinen huomautus on Namulle uniikki (aijai) ettei Kooa tai Rin stressaa siitä. Tämä tuli kyllä ihan itsestään ja on ollut aika toimiva. Toki Namu on vähän listoja natustellut kun ovat Rinin kanssa yksinollessaan kahdestaan kodinhoitohuoneessa mutta (vielä..) mitään isompaa Namu ei ole tuhonnut. Namu alkaa olemaan myös sisäsiisti, tässäkin auttoi yksi tilanne jolloin sain Namun juuri oikealla hetkellä kiinni. Olin laittamassa juuri pesusta tullutta petiä lattialle ja en edes ehtinyt lattialle asti kokonaan sitä laskea kun Namu jo juoksi pedille "Ihanaa, juuri olikin pissahätä, kiitos!". Sain siis heti huomautettua että en todellakaan laittanut tätä pissa-alustaksi. Sen jälkeen pedit ovat olleet pissattomia, paitsi taas kun olemme poissa niin löytyy kyllä pissa pediltä. Namu osaa myös pyytää ulos hillumalla oven edessä.

Makuuhuone on ollut no-go-zone koska siellä on matot. Nyt on huone sallittu päiväkäyttöönkin ja mitään pissoja ei ole tullut vaikka Namu ja Rin välillä makuuhuoneessa leikkivätkin. Namu nukkuu yöt häkissä juurikin meidän makuuhuoneessa ja on ollut ihana huomata että kun huone on vapaassa käytössä niin väsyneenä Namu ohjaa itsensä automaattisesti häkkiin (tai Kooan pedille) nukkumaan. Rin on edelleen liian kiltti Namua kohtaan. Rinin kaulavillat saavat aika kyytiä Namun roikkuessa niistä. Lenkeillä pyrin käymään niin että mukana on pelkkä Namu tai Namu&Kooa yhdistelmä. Rinin kanssa saa olla niin varuillaan kun etenkin lenkin alussa Rinillä ei ole mitään kontrollia itsensä suhteen vaan juoksee herkästi Namua päin. Kooa menee taas mukavasti vähän kuin auraten ja kevyesti työntää Namun pois tieltään. Rinin kanssa se on pläts suoraan päin.


Harjoitteluun mukaan on nyt tullut liikkeestä istumisen alkeet. Paikallaan istumista Namu onkin harjoittellut hyvällä menestyksellä ja pystyn jo kiertämään Namun ympäri. Taas vaan joutuu miettimään mitä käskysanoja otan käyttöön. Jos otan samat mitä Rinillä niin on tietty helpompaa mutta tarvitsevatko ne parannusta? Nyt ois hyvä tehdä muutosta asiaan. Tempuista aloin opettamaan selän kautta kierimistä ja tämä olikin alkuun hankala! Käytin houkuttelua tempun alkuopettamiseen ja tämä olikin haastavaa kun Namu tietysti tarjosi alkuun luopumista :D Parin kerran jälkeen saatiin kuitenkin temppu alulleen ja nyt Namulla on hyvä käsitys mitä haluan. Kapulan kanssa on jatkettu treeniä ja Namu ottaa kapulaa suuhun niin että alkaa samalla sitä vetämään poispäin. Tästä olen palkkaillut mutta nyt haluaisin että Namun pylly pysyisi enemmän maassa vaikka ottaakin veto-otetta kapulaan.

Viime viikolla Namu kävi treenaamassa myös uudella kentällä. Ulkopuolisella häiriöllä ei ollut mitään merkitystä Namun hommiin, Namu keskittyy hienosti tekemään miun kanssa hommia :) Täällä onnistui myös vauhtinouto, jätin suoraan tähän yhteen onnistuneeseen kertaan. Rinkin pääsi tekemään tokoa! Rin teki tyhjään menoa alustalle hyvällä menestyksellä. Sitten ruutua ja tässä Rin jäi vähän turhan etupainoiseksi ruudussa ja tähän tarvittiin sitten apua paikan näyttämisellä. Seuraavalla kerralla pitää tehdä kuurina ruudun paikan hakua. Se on selkeästi näin reilussa puolessa vuodessa unohtunut :D Sitten Rin teki kehääntuloa ja liikkeiden aloitusta, nämä olivat oikein hyvät.




Kooan kanssa kävin rallytokokisassa. Ei mennyt ihan nappiin noin niinkun oma suoritus. Rata oli meille helppo, ainoana hankaluutena oikealla peruutus ennen sarjahyppyä mutta koska olemme paljon harjoitelleet näitä keskittymisliikkeitä ennen hyppyä/putkea en uskonut sen olevan ongelma. Paitsi siksi tietenkin että edelleen oikealla puolella peruutus on heikkoa vaikka sitä paljon harjoitellaankin. Heti alkuun radalla oli puolenvaihto ja hienosti osasin itse suunnata lähdössä vähän vinoon että Kooalla on tilaa vaihtaa puolta. Seuraavana oli pujottelu niin että kyltti ei ollut kiinni ekassa törpössä. Ja tämähän veti ohjaajan pään sekaisin radalla, vaikka olin sitä tietenkin rataantutustumisessa veivannut. Aloin pohtimaan että kummalta puolelta eka törppö pitikään ohittaa. Voivoivoi jos nyt menee -10 pistettä heti alkuun. Pujottelun jälkeinen kyltti ok, itse olin ihan kuutamolla. Sitten tuli oikealla saksalainen ja minä edelleen aivan kuutamolla pisteitä murehtiessani ja tästä syystä tietysti myös Kooa aika kuutamolla. Käännös ei onnistunut ja jouduin uusimaan. Ja taas! Voivoivoi, nyt meni ainakin -3 pistettä, virheitä ei enään parane tehdä.


Voin sanoa että se oli sitten siinä. Mulla meni "ihan sama" fiiliksellä rata tästä eteenpäin ja oma olotila on se mikä tietenkin vaikuttaa Kooaan. Ei ole hirveän reilua käytöstä. Yhden uusimisen jouduin vielä tekemään, oikealla pyörähdys. Tämä on radalla ollut meille myös hankala liike etenkin radan loppupuolella. Treeneissä olen sen huomannut että jos en Kooan puoleisella jalalla tee samalla väistöliikettä niin pienikin miun jalan hipaisu Kooaan saa Kooan lopettamaan liikkeen suorituksen. Tähän ei ole virittelyä mutta voi olla että sellainen pitää liikkeeseen kehittää. Plus kaiken näiden lisäksi peruutuksesta tuli -10p. koska Kooa lopetti peruuttamisen kahden askeleen kohdalle ja paikallaan käännös vasemmalle istumisesta niin en istuttanut Kooaa toista kertaa. Pisteitä saimme 72 mutta näillä ei sinällään ole väliä. Ensi kisaa varten pitää ohjaajan tehdä hieman enemmän mielentilatreenejä..

                                           Videosta kiitos Marjukalle!

Namu oli myös kisoissa mukana ja oli iloinen hallieläin. Jälleen kerran malttoi hienosti keskittyä kun tehtiin hommia, leikkiminen oli vähän haastavampaa. 








maanantai 15. lokakuuta 2018

Namu 12 viikkoa


11 viikkoa 6,7kg noin 34cm

Namu 12 viikkoa 7,4kg ja noin 36cm
Yksi etappi saavutettu, Namu on päässyt 12 viikon ikään. Tänään Namulla oli rokotusaika, vihdoinkin Namu on rokotettu rabieksen varalta. Tosin Namu yritti jo eräällä lenkillä rokottaa itsensä rabiessyötillä. Ihmettelin kun ei meinannut tulla kutsusta luokse niin tulikin sitten hieman viiveellä syötti suussa. Namu on päässyt ihmettelemään jälleen kerran uusia asioita, kävimme autohuoltoliikkeessä ja siellä alkuun vähän kummastutti. Kävimme myös juna-asemalla mutta luvattu juna olikin senverran myöhässä että sitä emme nähneet. Ihmisiä kyllä :) Juna tapaamisen peruuntuessa menimme Mustiin ja Mirriin ja täällä olikin asiakkaana räyhäävä pikkukoira jota Namu väisti. Jouduin ihan ottamaan syliin asti kun koiraa taluttanut henkilö jotenkin kuvitteli että haluaisin tämän räyhän Namua tapaamaan! Kun nämä poistuivat kaupasta niin Namu rentoutui nopeasti. Etenkin kun Namun nenän korkeudella oli kaikenmaailman ihania tuoksuja. Tänään taas kauppakeskuksessa pyörähdys ja on jo tuttu paikka eikä tarvitse Namun ihmetellä yhtään mitään.

Kaikki koirat kävivät myös osteopaatilla, Kaiperlalla. Namu ei meinannut aloillaan pysyä, ei löytynyt onneksi mitään kummallista Namun kropasta. Rinillä oli jumia oikeassa revähtäneessä takajalassa mutta muutoin ei isompaa. Lihaksia Rinille on kuulemma tullut ja on (vasta nyt!) nyt kuulemma aikuisen koiran tuntuinen. Rin 5vee. Ihmettelin kyllä kotonakin että mihin Rinin selkäranka on kadonnut mutta se onkin vaan kasvattanut lihakset vierelleen kavereiksi. Kooalla ei mennyt ihan niin hyvin. Kaiperla totesi että Kooalla on hyvin todennäköisesti silloittumaa selkärangassa. Kooalla on todettu alkava rappeuma lumbosakraalivälissä mutta nyt on kuulemma havaittavissa jo edessäkin. Ja edennyttä. Pitää miettiä josko Kooan kuvaisi jossan välissä uudestaan, kipukoira Kooa ei onneksi kuitenkaan ole. Kooa vastasi myös käsittelyyn hyvin. Olipas muuten pitkä reissu kun mukana oli kuusi koiraa. Kaikki mahduttiin meidän Fordiin pienellä järjestelyllä.


Kooasta voi päätellä missä se Namun avustaja sijaitseekaan.. Näitä varten on harjoiteltu istumisia :D

Namu pääsi myös treenihalliin kun perjantaina käytiin omassa IKKn hallissa tokoilemassa. Halli on hevostallin yhteydessä ja aitauksessa olevia poneja piti tuijotella, etenkin kun ilta oli jo pimeä. Namun kanssa harjoiteltiin samoja asioita mitä kotonakin. Yritin vauhtinoutoa mutta sitä ei Namu kyllä yhtään hoksannut :D Josko vähän myöhemmin sitten. Kooa puuhasteli rallytokoa, putki oli taas kentällä tarjolla mutta hyvin Kooa malttoi siitä luopua.

Uusi kyttääjä kasvamassa



Namu on kotona tehnyt vähän Namulle haastavia asioita. Näitä on olleet noutokapula ja namipalkkauksesta siirtyminen leluleikkiin. Namu on valtavan ahne. Noutokapulan suuhun otto oli muutaman treenikerran harjoitus kun Namu kyllä meni kapulan luokse (noin 1-2 metrin päässä) mutta ei ymmärtänyt mitä sille pitäisi tehdä ja tarjosi kaikkea muuta paitsi suuhun ottamista. Se onneksi sieltä ajastaan löytyi ja sittemmin Namu on osannut tarjota suutuntumaa kapulalle. Tätä on tehty kylläkin hyvin vähän kun Namu on vähän hätäinen. Nyt tehdään pääosin niin että kapula on miun kädessä ja Namu tarjoaa siihen suuta. Ja että malttaisi rauhoittua eikä vähän vaan kolauta hampaita kapulan ympärillä.

Leikkiminen on myös ollut haastavaa Namulle. Repii ja leikkii sisällä ja ilman ruokamahdollisuutta mutta kun on ruokaa mahdollisuus saada niin leikkimen on ollut haastavaa. Tätä ollaankin nyt työstetty sisällä ja vaati kaksi ruokintakertaa kun Namu tajusi että a) ruokaa ei tule jos ei vähän edes yritä taistella ja b) ruokaa tulee vaikka vähän leikkisi välillä.

Sitten Namu on käynyt hakuhakuharjoittelemassa. Kävimme torstaina, Namu käytti jo hyvin nenäänsä ja haki hajua ilmasta. Tosin hajuja ei hirveästi tullut kun tuulta ei juurikaan ollut. Tänään kävimme uudestaan, nyt tuuli jo paremmin niin hommat olivat aavistuksen helpompia.

Sitten Namu on harjoitellut maahanmenoa, käsky alkaa olla jo ymmärretty. Paikallaan istumista, käsitargettiin käskysanaa, sivulla olon tarjoamista jos liikahdan poispäin, korokkeen päällä pyörimistä pysähtyen sivulle ja tähän olen lisännyt käskysanan. Ruokakupin Namu on nyt saanut eteensä kunhan malttaa olla maassa. Pienelle nälkäiselle koiranalulle tämä on aika haastavaa ;)

Unan kanssa taas leikkimässä




sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Ei vielä


Namu ja Namun oma viltti ja viinipullo <3

Rin kävi hakukokeessa viikko sitten ja ehkä meillä on haun kanssa niin että ensin onnistutaan sitten flopataan jne. Kokeessa oli toki onnistuminenkin (1kpl) mutta liian monta epäonnistumista, molempien osalta. Vielä ei päästy suorittamaan kolmosluokan tottelevaisuutta jota niin odotin! En ottanut riskiä että Rin loukkaantuisi kiintoesteellä kun tulokseen ei ollut enään mahdollisuutta. Namu oli kokeessa mukana ja pääsi ihmisten ihmeteltäväksi :) Ja tietty vähän kentällä pyörähtämään.

Arvoin Rinille kahdesta kolmosen koirasta ensimmäisen numeron. Maastoon mentiin samantien ja tuomari sanoi että samantien voi tulla radalla. Kiire! Pengoin Rinille tavaroita, missä varaliivi, missä vara rulla (olkoon, ei tarvita), missä juomapullo, missä treeniliivi (UNOHTUNUT KOTIIN!).. Löytyneet tavarat mukaan ja maaston suuntaan. Matkalla tajusin että sen hemmetin treeniliivin taskussa on pilli jota käytän Rinin luoksetuloon metsässä. Voihan prkl. No, osaahan se Rin tulla ilmankin pilliä. Maasto oli alusta alkaen haastavan oloinen. Oikealla puolella oli isohko puro jonka yli Rin ei toisella pistolla päässyt. Vasemmalla oli ehkä noin 20 metrissä kaatunut puu joka oli senverran korkealla että Rin ei siitä yli pääse ja oksat alhaalla että alikaan ei ole helposti menemistä. Mistäs lähetät?

Eka pisto vasemmalle, ihan ok. Toinen pisto oikealle ja Rin pysähtyy pieneen painanteeseen 10 metrissä ja jää tuijottamaan. Odotin hetken ja Rin lähti etenemään. Just. Että sellaista. Rin myös kerran radalla kiipesi kiven päälle ja jäi sinne toljottamaan niin että piti antaa käsky häipyä sieltä patsastelemasta. Vauhti oli hidasta. Ihan alusta alkaen. Siis niin hidasta että teki mieli huutaa "Hophophop vauhtia!". Laukkasi kyllä mutta kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Rin teki huonoa pistoa myös koko ajan, etenkin vasemmalle ei edennyt kuin ehkä noin 30 metriin. Pysähtyi, nosti nenän ja tuli pois. Jouduin kutsumaan pois joltain umpisurkeilta pistoilta. Uudet lähetykset olivat joko yhtä surkeita tai astetta parempia.

Noin 200 metristä Rin ilmaisi ensimmäisen maalimiehen, tämä ok kaikinpuolin. Sitten enään loppurutistus ja lähetin Rinin reilusta 250 metristä vasemmalle kummun taakse. Kutsuin hetken päästä kerran , ei tule. Kutsuin toisen kerran ja hetken päästä Rin ilmestyy rullan kanssa. Näytölle lähti huonosti, olisin voinut juosta Rinin ohi.. Meni perälle ja kävi vaan maahan makaamaan. Hetken mietin että voiko tässä olla maapiilo? No ei ollut, käskin Riniä uudestaan näyttämään ja toisen kerran napakammin. Rin lähti epävarmana etenemään, täälläkin isoja puita kaadunnut ja niiden ylitys oli itsellenikin hankalaa. Sitten uudestaan Rin maahan ja pakko oli sanoa tuomarille että ei mitään hajua missä maalimies. Tuomari nosti maalimiehen joka oli noin 5 metriä miun selän takana. Eli Rin oli todennäköisesti ollut paikantamassa hajua ja koska tuli toinen kutsu niin otti siitä epävarmana rullan.

Tässä kohtaa tuomari myös ilmoitti että taakse oli jäänyt yksi maalimies joten tämä oli tässä. Viimeistä maalimiestä ei myöskään hyväksytty koska tuomari ei ollut varma olinko nähnyt maalimiehen. Tämähän oli sinällään ihan sama kun pisteillä ei muutenkaan juhlita. Ja Rinin työskentely oli niin ala-arvoista että en olisi ollut tyytyväinen vaikka Rin olisikin kaikki ukot nostanut. Sitten selvisi se että Rin OLI löytänyt ekan maalimiehen noin 80 metristä. Oli  oikein hypännyt umpipiilon päälle ja patsastellut siellä. Voihan Rin.

Tähän keskeytin kokeen. Harmittaa että koko kesä treenattu ja aikaa kulutettu ja tässä tulos. No, tämä on kyllä Rinin kanssa ollut aavistuksena pitkän aikaa. Rinistä ei vaan ole suorittamaan näin pitkäkestoista rataa. Pää ei kestä. Treeneissä Rin on kulkenut hyvin niin se on pitänyt toivoa yllä ja pidetään sitä itsellänikin vielä hetken aikaa :) Nyt Rin jää talvitauolle hausta, ainakin näillä näkymin. Katsotaan ensivuonna ehkä vielä yksi koe ja sitten siitä taas jatko jos sitä edes tulee. MUTTA hirmu isona positiivisena asiana oli se että Rin ei KERTAAKAAN tehnyt valeilmaisua! Vaikka käytännössä teki 200 metriä tyhjää ja lukuisilla pistoilla koska oli niin surkea etenemään.

Namu on pitänyt koiraharrastuksen jatkumotoivoa yllä. Namu on aivan mahtava tyyppi <3 Reipas, rohkea, itsevarma, ahne ja nyt taisteleekin. Jos Namu jotain jännittää niin Namu pysähtyy, katsoo ja toteaa että enpä kuole tähänkään. Ja eikun eteenpäin. Haukku tulee joskus erittäin jännille asioille mutta pakoon Namu ei lähde. Ollaan käyty taas kauppakeskuksissa taapertamassa ja mikään alusta tai asia ei Namua hetkauta. Ihmisetkään eivät ole enään niin jänniä, vähän pidättäytyväinen Namu välillä on mutta toisaalta se on ihan hyvä. Nähtiin myös pikkukoira joka haukkui Namulle. Ei haittaa, voi vaan pitää hännän pystyssä ja mennä varovaisesti lähemmäs. Nukkua voi vaikka keskellä lattiaa jos nukuttaa.

10 viikkoa, 5,6kg ja 31cm

Kun nukuttaa niin pitää nukkua

Leikkimistä on nyt harjoiteltu ja se sujuu hiljalleen paremmin. Namu tykkää pitää lelua suussaan ja tuo sen myös automaattisesti miulle. Namu keskittyy hirveän hyvin silloin kun ruoan tuoksu ei ota valtaansa. Kontaktin harjoittelu on helppoa kun Namu vaan napittaa silmiin. Erinäisten asioiden tarjoamisessa Namu on välillä aika hätäinen kun on niin nälkä ja ruoka tuoksuu liian hyvältä.

Namu teki myös elämänsä ensimmäisen jäljen, ympyrän ja Namu oli tietysti aivan super. Keskittyi hyvin ja teki tarkkaa työtä vaikka olinkin vahingossa tehnyt ympyrästä turhan ison. Se mentiin kertaalleen ympäri. Rin myös palasi tokon ihmeelliseen maailmaan ja totesin että luoksetulon stopit on aikalailla unohtuneet, tunnari toimii hyvin ja eteenlähetys on ihan ok mallilla.





Tänään Namulle hajuhakua, maalimiehet molemmilla puolilla eli toiselta ei tuuliapuja. Luonnollisesti tämä haastavampi, Namu jäi myös vähän kiinni keskilinjalla oleviin koska sieltä tuli myös hajut. Mutta hienosti Namu selvitti ongelmat ja oli oikein iloinen löydettyään maalimiehet. Minä taas en ollut iloinen kun lähdin Rinin kanssa ajamaan jälkeä treenien jälkeen ja kepit eivät vaan nouse. Kolme keppiä kahdeksasta Rin nosti, ekan, keskeltä rinteestä ja vikan.

Jotta Namu tuntisi ei-bortsujakin Anu lähti Dominon (kuvassa) ja Fasun kanssa mäykkylenkille :)

Siinähän haukut, tuumaa Namu


Namu tapasi myös Toscan


Iso lätäkkö jota Namun oli hankala ylittää

Kun ei päässyt sivuilta niin pitää mennä läpi