sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Ei vielä


Namu ja Namun oma viltti ja viinipullo <3

Rin kävi hakukokeessa viikko sitten ja ehkä meillä on haun kanssa niin että ensin onnistutaan sitten flopataan jne. Kokeessa oli toki onnistuminenkin (1kpl) mutta liian monta epäonnistumista, molempien osalta. Vielä ei päästy suorittamaan kolmosluokan tottelevaisuutta jota niin odotin! En ottanut riskiä että Rin loukkaantuisi kiintoesteellä kun tulokseen ei ollut enään mahdollisuutta. Namu oli kokeessa mukana ja pääsi ihmisten ihmeteltäväksi :) Ja tietty vähän kentällä pyörähtämään.

Arvoin Rinille kahdesta kolmosen koirasta ensimmäisen numeron. Maastoon mentiin samantien ja tuomari sanoi että samantien voi tulla radalla. Kiire! Pengoin Rinille tavaroita, missä varaliivi, missä vara rulla (olkoon, ei tarvita), missä juomapullo, missä treeniliivi (UNOHTUNUT KOTIIN!).. Löytyneet tavarat mukaan ja maaston suuntaan. Matkalla tajusin että sen hemmetin treeniliivin taskussa on pilli jota käytän Rinin luoksetuloon metsässä. Voihan prkl. No, osaahan se Rin tulla ilmankin pilliä. Maasto oli alusta alkaen haastavan oloinen. Oikealla puolella oli isohko puro jonka yli Rin ei toisella pistolla päässyt. Vasemmalla oli ehkä noin 20 metrissä kaatunut puu joka oli senverran korkealla että Rin ei siitä yli pääse ja oksat alhaalla että alikaan ei ole helposti menemistä. Mistäs lähetät?

Eka pisto vasemmalle, ihan ok. Toinen pisto oikealle ja Rin pysähtyy pieneen painanteeseen 10 metrissä ja jää tuijottamaan. Odotin hetken ja Rin lähti etenemään. Just. Että sellaista. Rin myös kerran radalla kiipesi kiven päälle ja jäi sinne toljottamaan niin että piti antaa käsky häipyä sieltä patsastelemasta. Vauhti oli hidasta. Ihan alusta alkaen. Siis niin hidasta että teki mieli huutaa "Hophophop vauhtia!". Laukkasi kyllä mutta kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Rin teki huonoa pistoa myös koko ajan, etenkin vasemmalle ei edennyt kuin ehkä noin 30 metriin. Pysähtyi, nosti nenän ja tuli pois. Jouduin kutsumaan pois joltain umpisurkeilta pistoilta. Uudet lähetykset olivat joko yhtä surkeita tai astetta parempia.

Noin 200 metristä Rin ilmaisi ensimmäisen maalimiehen, tämä ok kaikinpuolin. Sitten enään loppurutistus ja lähetin Rinin reilusta 250 metristä vasemmalle kummun taakse. Kutsuin hetken päästä kerran , ei tule. Kutsuin toisen kerran ja hetken päästä Rin ilmestyy rullan kanssa. Näytölle lähti huonosti, olisin voinut juosta Rinin ohi.. Meni perälle ja kävi vaan maahan makaamaan. Hetken mietin että voiko tässä olla maapiilo? No ei ollut, käskin Riniä uudestaan näyttämään ja toisen kerran napakammin. Rin lähti epävarmana etenemään, täälläkin isoja puita kaadunnut ja niiden ylitys oli itsellenikin hankalaa. Sitten uudestaan Rin maahan ja pakko oli sanoa tuomarille että ei mitään hajua missä maalimies. Tuomari nosti maalimiehen joka oli noin 5 metriä miun selän takana. Eli Rin oli todennäköisesti ollut paikantamassa hajua ja koska tuli toinen kutsu niin otti siitä epävarmana rullan.

Tässä kohtaa tuomari myös ilmoitti että taakse oli jäänyt yksi maalimies joten tämä oli tässä. Viimeistä maalimiestä ei myöskään hyväksytty koska tuomari ei ollut varma olinko nähnyt maalimiehen. Tämähän oli sinällään ihan sama kun pisteillä ei muutenkaan juhlita. Ja Rinin työskentely oli niin ala-arvoista että en olisi ollut tyytyväinen vaikka Rin olisikin kaikki ukot nostanut. Sitten selvisi se että Rin OLI löytänyt ekan maalimiehen noin 80 metristä. Oli  oikein hypännyt umpipiilon päälle ja patsastellut siellä. Voihan Rin.

Tähän keskeytin kokeen. Harmittaa että koko kesä treenattu ja aikaa kulutettu ja tässä tulos. No, tämä on kyllä Rinin kanssa ollut aavistuksena pitkän aikaa. Rinistä ei vaan ole suorittamaan näin pitkäkestoista rataa. Pää ei kestä. Treeneissä Rin on kulkenut hyvin niin se on pitänyt toivoa yllä ja pidetään sitä itsellänikin vielä hetken aikaa :) Nyt Rin jää talvitauolle hausta, ainakin näillä näkymin. Katsotaan ensivuonna ehkä vielä yksi koe ja sitten siitä taas jatko jos sitä edes tulee. MUTTA hirmu isona positiivisena asiana oli se että Rin ei KERTAAKAAN tehnyt valeilmaisua! Vaikka käytännössä teki 200 metriä tyhjää ja lukuisilla pistoilla koska oli niin surkea etenemään.

Namu on pitänyt koiraharrastuksen jatkumotoivoa yllä. Namu on aivan mahtava tyyppi <3 Reipas, rohkea, itsevarma, ahne ja nyt taisteleekin. Jos Namu jotain jännittää niin Namu pysähtyy, katsoo ja toteaa että enpä kuole tähänkään. Ja eikun eteenpäin. Haukku tulee joskus erittäin jännille asioille mutta pakoon Namu ei lähde. Ollaan käyty taas kauppakeskuksissa taapertamassa ja mikään alusta tai asia ei Namua hetkauta. Ihmisetkään eivät ole enään niin jänniä, vähän pidättäytyväinen Namu välillä on mutta toisaalta se on ihan hyvä. Nähtiin myös pikkukoira joka haukkui Namulle. Ei haittaa, voi vaan pitää hännän pystyssä ja mennä varovaisesti lähemmäs. Nukkua voi vaikka keskellä lattiaa jos nukuttaa.

10 viikkoa, 5,6kg ja 31cm

Kun nukuttaa niin pitää nukkua

Leikkimistä on nyt harjoiteltu ja se sujuu hiljalleen paremmin. Namu tykkää pitää lelua suussaan ja tuo sen myös automaattisesti miulle. Namu keskittyy hirveän hyvin silloin kun ruoan tuoksu ei ota valtaansa. Kontaktin harjoittelu on helppoa kun Namu vaan napittaa silmiin. Erinäisten asioiden tarjoamisessa Namu on välillä aika hätäinen kun on niin nälkä ja ruoka tuoksuu liian hyvältä.

Namu teki myös elämänsä ensimmäisen jäljen, ympyrän ja Namu oli tietysti aivan super. Keskittyi hyvin ja teki tarkkaa työtä vaikka olinkin vahingossa tehnyt ympyrästä turhan ison. Se mentiin kertaalleen ympäri. Rin myös palasi tokon ihmeelliseen maailmaan ja totesin että luoksetulon stopit on aikalailla unohtuneet, tunnari toimii hyvin ja eteenlähetys on ihan ok mallilla.





Tänään Namulle hajuhakua, maalimiehet molemmilla puolilla eli toiselta ei tuuliapuja. Luonnollisesti tämä haastavampi, Namu jäi myös vähän kiinni keskilinjalla oleviin koska sieltä tuli myös hajut. Mutta hienosti Namu selvitti ongelmat ja oli oikein iloinen löydettyään maalimiehet. Minä taas en ollut iloinen kun lähdin Rinin kanssa ajamaan jälkeä treenien jälkeen ja kepit eivät vaan nouse. Kolme keppiä kahdeksasta Rin nosti, ekan, keskeltä rinteestä ja vikan.

Jotta Namu tuntisi ei-bortsujakin Anu lähti Dominon (kuvassa) ja Fasun kanssa mäykkylenkille :)

Siinähän haukut, tuumaa Namu


Namu tapasi myös Toscan


Iso lätäkkö jota Namun oli hankala ylittää

Kun ei päässyt sivuilta niin pitää mennä läpi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti