keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Namu 15 viikkoa


15 viikkoa 9,8kg ja 42cm

Namu kasvaa jälleen. Painokin kasvaa ehkä ihan pikkasen liikaa joten Namun nappulamäärä on hienoisessa tarkastelussa. Namu syö Happy Dogin Junioria ja illalla vähän lihaa myös. Nyt vähensin nappulaa ja lisäsin hieman lihaa. Treeninameina käytetään pääosin Namun ruokaa ja jos ei olla kotona niin sitten Naturista. Kuten kuvasta näkyy, seisomista on harjoiteltu :D Namu alkaa myös olla hiljalleen sisäsiisti. Yksin ollessa ei ihan joka kerta löydy enään pissoja ja yksi matto on kokeeksi eteisen lattialla.

Namulle aloitin opettamaan napakkaan seisomiseen hypähdystä, nyt vain niin että Namu istuu ja siitä tarjoaa etutassujen tömäyttämistä maahan. Tätä ajattelin myös kaukojen tueksi. Namu kylläkin päätti toisin. Luonnollisesti olen alkanut tekemään pohjia tutuille takajalkakaukoille ja Namun istualtaan maahanmeno on ollut vähän kömpelö. Ajattelin että josko se nopeuttaisi että Namu luopuu nameista pään kohdalla ja kun sanon käskyn niin palkkanamit ovat alhaalla odottamassa. Yllättäen Namu ensimmäisellä kerralla tekikin etujalat paikoillaan siirtymän. No sattuuhan näitä. Sitten Namu teki saman toisen ja kolmannenkin kerran ja se ei ole sattumaa. Eikä ole sekään että kaikki nämä vaihdot olivat huomattavasti nopeampia ja ketterämpiä kuin takajalat paikallaan maahanmeno. Sitten pohdin sitä että kun olen harjoitellut liikkeestä istumista niin olen ollut hyvin iloinen siitä että Namu on heti alusta tarjonnut nopeaa istumista niin että etujalat jäävät paikoilleen ja pylly tulee etujalkojen tykö. Namu on valinnut tyylinsä, tervetuloa etujalkakaukot ja ahdistus miten osaan ne opettaa..





Perjantaina kävimme hallilla treenaamassa ja Namu oli hirveän pätevä :) Muuta en muista, toisaalta eipä pennut voi muuta ollakaan kuin mahtavia. Rin teki seuruuta ilman kummempia kommelluksia. Sitten tehtiin tunnaria, tässä Paula teki Nanon kanssa ruutua/tolpan kiertoa ja se ilmeisesti vähän nostatti Riniä. Ensimmäisellä lähetyksellä Rin nimittäin haukahti ja kutsuin pois. Sitten Rin vinkui sivulla ollessaan enkä päästänyt liikettä eteenpäin. Laitoin Rinin myös kahdesti pois harjoituksesta ja sitten Rin tarjosi rauhaa odotukseen. No sittenkun pääsi kapuloille niin toi kahdesti väärän jota en vaan ottanut vastaan. Seuraavat onnistuivat. Jatkossa pitää tehdä muutama kerta piilottamalla. Molemmissa väärissä oli se perinteinen, Rin ei vaan sattunut oman kapulan kohdalle (hieman erillään muista) eikä malttanut jäädä tarkentamaan hajua vaan sitten nappasi summanmutikassa jonkun.

Sitten Rin teki kahden tolpan kierron kautta stoppeja. Kierrot menivät todella hyvällä vauhdilla ja ilmeellä! Tätä ei olla tehty pitkään aikaan ja viimeksi kun on tehty niin Rin on näissä herkästi mennyt epävarmaksi. Nyt kiersi rauhallisena (lue hiljaisena) ja hyvällä vauhdilla. Kaikki stopit hyviä ja oikeita. Loppuun vielä eteenlähetys. Ensin poispäin ruudusta pitkällä suoralla, tämä hyvä. Takaisinpäin ruudun viereen ja nyt lähti lopussa kaartamaan ruudun suuntaan. Kutsuin pois ja otin uudestaan. Rin keskittyi, mietti matkalla hetken ruutua mutta vaihtoi takaisin suoraan linjaan. Hyvä Rin!

Synkkä aamu ja seesteinen Rin

Lenkeillä Namu on alkanut olemaan aika rasittava. Juoksee jatkuvasti Rinin eteen pysäyttämään tai on karvoissa kiinni. Ja Rin on niin keskittynyt Kooan vahtimiseen ettei kykene Namua komentamaan. Joten se jää mulle. Namu on onneksi niin kiltti ja kuuliainen että tottelee hyvin kun kieltää. Toki jatkaa hetken päästä uudestaan mutta yritän stopata nämä käytökset heti alkuunsa. Namun komentamisella on sekin hyvä puoli että Rin ottaa jonkinverran painetta myös ja on hyvin kuuliainen ja rauhallinen Kooan kiusaamisen kanssa. Eli normaalin kaaoksen kanssa on myös jonkinlainen rauhallisuus kunhan olen itse valpas. Tänään loppulenkistä Rin oli jo rauhallisempi Kooan kyttäyksen kanssa niin Namu sai ansionsa mukaan kun nyt yritti Riniä karvoista tarttua. Mutta en halua enään uusia kiihkoissaan juoksevia koiria lenkeille.

Namu käväisi pikaisesti myös katsojana agilitykoulutuksessa. Rin oli juuri tekemässä ja Namu rauhallisesti seuraili Rinin puuhia. Namu pääsi vähän leikkimään hallissa ja tekemään perusasentoharjoituksia. Leikki ei edelleenkään toimi kunnolla ja nyt olen tietoisesti pitänyt vähän taukoa leikistä. Etenkin taistelusta. Myös se on aiheuttanut pulmia kun olen Namun ruoka-aikaan treenannut niin että olen hakenut kupista käteen ruokaa. Namulla on ollut stressi kupista ja hirveä odotus juosta kupin luokse kun käsi on tyhjä. Nyt vaihdoin niin että ruoka on pussissa ja treeniliivin taskussa. Namu on selkeästi rauhoittunut kun kuppia ei tarvitse miettiä ja voi odottaa nameja miun luona. Olen siirtänyt myös kädestä nameja nyt pois eli pääosin palkkaan taskusta.

Alla olevalla videolla hieman Namupuuhia. Pitää löytää parempi videoneditointi ohjelma mutta onpa nyt ainakin jonkinlaista dataa Namun vauvatreeneistä :) 



Namu on aloittanut myös peruutusharjoittelun ja jo ensimmäisellä kerralla tajusi jutun juonen ja tarjoaa nyt innokkaasti peruuttelua vähän joka paikkaan. Tekniikka on hieman hakusessa mutta hyvällä mallilla mennään! Tänään otin mukaan myös pienen odotustreenin kun muut koirat treenaavat. Pyysin Rinin treenihuoneeseen ja omalla liikkeelläni blokkasin Namun aina pois oviaukolta. Kooa ja Namu istuivat huoneen ulkopuolella. Palkkasin aina välillä myös Namua siitä että malttoi odottaa ja katsoa Rinin treeniä. Sitten sama Kooan kanssa.

Rinin pitää ensin putsata Namu kuvauskuntoon

Kolmen koiran kanssa onkin haastavampaa saada kaikki katsomaan nätisti samaan aikaan

Yhden jälkiympyrän Namu on päässyt ajamaan agilityhallin ryteikössä. Alusta ei ollut ihan paras mahdollinen, hiekkaa ja heinää mutta hyvin Namu suoriutui. Kolme kertaa mentiin ympyrä läpi. Namu ei ihan malta kaikkia nameja syödä. Kävimme viikolla taas junia katsomassa niin että Namu oli yksin ja toinen kerta niin että Kooa oli mukana. Reaktio junaan pienenee kokoajan ja Namu rentoutuu nopeammin ihmetyksestä. Maanantaina näimme jopa kaksi (2!) junaa kun yksi junista oli myöhässä :D Kooa on onneksi taas tuki ja turva. Sitten lenkkeiltiin myös kaupungissa ja tälläkertaa ei jääty lyhtypylväiden vangeiksi kertaakaan. Meilläpäin ei liikennettä oikein ole kun asutaan taajamassa. Koiriakaan ei tule vastaan lenkeillä kun pari kertaa viikossa. Nyt Namu on alkanut vähän haukahtelemaan koirille, etenkin pimeällä. Olen palkannut kun katsoo rauhallisena koiraa ja pitänyt välimatkan sopivana. Hihnassa Namu lenkkeilee vain Kooan kanssa.. Ja kun ollemme olleet Kooan ja Namun, Lauran ja Toscan kanssa lenkillä ja tulee sellainen hetki että koirat pitää ottaa hihnaan niin olo on aivan outo. Kun käsi lähtee menemään hihnojen luokse, kukaan ei ala haukkumaan ja juoksemaan ympyrää. Kun kytken Kooan, kukaan ei huuda ja edelleen juokse ympyrää välillä hyökäten Kooan kimppuun. On aivan hiljaista, Namu ja Kooa pysyvät paikoillaan, laitan hihnat ja on edelleen aivan hiljaista. Ohitus tapahtuu hiljaisuudessa ja oma olo on outo. Ihan kun jotain puuttuisi.. Voiko tämä näin helppoa olla?

Yhdessä kuvassa kaikki katsovat kameraan.

Rin sanoo Namulle että nyt riitti


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti