torstai 28. maaliskuuta 2019

Tokoa ja lenkkeilyä



Namu harjoittelee edelleen ahkerasti tokoa. Kohta sitä kyllä haluaisi jo päästä metsälajien pariin, on tätä talvea jo riittävästi nähty. Täällä meilläpäin ei vaan lumet meinaa sulaa joten tokoon on tyydyttävä vielä pitkän aikaa. Nyt on nautittu hankikantokeleistä ja ihanasta auringosta! Se tosin tekee valokuvaamisen järkyttävän hankalaksi. Metsään mennessä joutuu myös hieman arpomaan että joutuuko kahlaamaan nivusia myöden hangessa vai saako nauttia kevyestä kävelystä missä vaan. Ensivuodeksi olisi ehkä paikallaan lumikenkien osto..

Nam ja Rin ovat lenkkeilleet viime viikonloppuna yhden lenkin kaksin kun en tiennyt miten hanki upottaa ja Kooaa en silloin voi mukaan ottaa. NamNam oli ensin pitkän pätkän hihnassa ja tämän kanssa Namu on täysin cool. Ei haittaa vaikka kaveri pääsee vapaana menemään. Namu ymmärtää mitä tarkoittaa "Riittää!" käsky ja lopettaa kyttäämisen sekä kääntyy eteenpäin. Lenkki siis pääosin hyvin, hankalin on alku kun Rin lähtee herkästi Namun perään juoksemaan ja silloin kun Rin reagoi myös Namun "Riittää!" käskyihin ja kipittää miun luokse. Rinin lähtö miun luota taas laukaisee Namun kyttäyksen. Toinen lenkki oli sitten Kooan kanssa ja tällä parivaljakolla ei ole (onneksi!) edelleenkään ongelmia lenkkeillä keskenään. Kooaa ei Namun puuhat kiinnosta, pari kertaa pappakin intoutui juoksemaan ja juoksuttamaan Namua. Pääosin Kooa nautti keväästä keppejä mutustellen ja oksentaen ne sitten sisälle. Loppulenkistä alkoi myös ampumaradalta kuulumaan pauketta hieman isommilla aseilla. Mentiin kokoajan kohti ampumarataa joka oli muutaman sadan metrin päässä autosta. Namu kuuli ja kuunteli paukkuja muttei muuten reagoinut. Kunnes tämäkin kuuntelu hävisi. Kooan ja Namun yhteiskuva on otettu kun oli paukkunut, kovasti Namu siinä vaiheessa halusi keskittyä taaksepäin. Autolla vielä tiputtelin Namulle herkkuja maahan ja niitä etsi kovasti touhuten vaikka lähellä paukkui, kiva että ei ainakaan tällähetkellä paukut ole Namulle ihmettelyä kummempia!

Tämä ei jostain syystä tarkentunut mutta näkyy vähän Namun kokoa.

Namun seuruu on ottanut taas ison harppauksen eteenpäin :) Eilen Namu teki seuruuta niin että paikka oli kokoajan oikea! Nyt on hetkittäin ollut aavistuksen edessä ja olen jessaillut kun Namu siirtyy oikealle paikalle. Ja tätähän Namu kivasti tarjoaa, Namu on hirveän näppärä siinä että ajattelee ja vaihtaa toimintaa toiseen jos edellinen ei kannata <3 Tehtiin Paulan kanssa myös kokeeksi pidempi pätkä seuruuta käskytyksellä ilman palkkaa ja tässäkin Namu oli supertaitava. Käskytystä olen siis ottanut nyt mukaan ja sitä Namu alkuun hieman ihmetteli. Palkkaan edelleen paljon. Käännöksissä Namu on vallan vallaton ja käyttää takapäätään liiankin aktiivisesti. Samoin pysähtymisessä Namu on vähän liian nopea ja siinä tulee esiin että kroppa ei ole ihan vielä täysin Namulla hallinnassa.

Jäävistä maahanmenoa olen tehnyt myös käskytettynä niin että peruuttelen ja myös välillä kokonaisena liikkeenä. Namu on harjoitellut kehäänmenoa ja tässä(kin) on varsin vallaton ja tämä on Namusta kiva harjoitus. Luoksetuloa Namu on tehnyt toooodella vähän. Aina niin että palkaksi tulee vaan iloa ja sosiaalista höttöä. Nyt tein treeneissä pitkästä aikaa ja voi luoja kun se tulee kovaa. Ja on niin mahdottoman iloinen siitä että minä olen iloinen ja innostan Namukasta. En siis palkkaa aineellisesti edelleenkään eikä taida tarvita mitään muuta kuin kehuja pitkään aikaan.

Kapula on Namulle iso juttu ja pidon kanssa on ollut ongelmia. Nyt yleisissä treeneissä Namulle oli hyvin hankalaa että JOKU MUU teki noutoa. Omalla vuorolla tuli sitten pieni turhautumis vinku, seuraava nouto olikin sitten niin että Namu joutui syömään namin ennen lähtöä. Nyt oli rauhallisempi meno ja kapulakin nostettiin huolellisemmin. Pitoon olen ottanut myös käskytystä ja tässä on tullut ongelma. Namu ei halua pitää kunnolla. Tämän treenaus on jätetty kun Namu oli siinä hyvä. Ja kotona pitoa tekee hurjan hyvin, hallissa on hankalampaa. Nyt pitää ottaa pitotreeni takaisin treenivalikoimaan koska ajatus näyttää Namulla katkenneen.

Kooan kyttääjä

Pappa juoksuttaa pikkupoikaa




Rinmuru on jatkanut hyppytreeniä. Pk-este on tehty jo metrisenä niin ilman kapulaa kuin kapulallakin. Rinillä on pumpperit avustamassa rytmitystä ja viimeisen pumpperin paikassa on ollut hieman hakemista jotta Rin ajoittaisi askeleensa niin että hyppäisi ylöspäin eikä laakana. Hypyt menevät hirmu hyvin! Kapulan kanssa vähän huonommin, silloin kynnet rapsuvat enemmän pumppereihin. Luovutukset myös hyviä ja edelleen suoria. A-este sujuu myös hyvin, nyt tehtiin niin että heitin kapulan ja Paula oli ottamassa Rinin alastuloa namin kanssa vastaan. Kapula tekee sen että Rin ei malta keskittyä alastuloon vaan loikkaa liian korkealta alas. Tehtiin viimeksi myös jääviä ja näissä Rin teki hienot suoritukset. Juoksusta seis hienosti pompulla, muistutin ennen liikettä kuitenkin mitä tehdä. Luoksetuloja tein myös, näitä tulee tehtyä liian harvoin osaavilla koirilla pk-puolta ajatellen. Rinin vaan jätin paikoilleen ja kun pysähdyin niin odotin hetken ja loin Rinille vähän jännitettä. Johan lähti! Ja haukahti innosta tullessaan. Hyvä Rin!




Rin on ollut myös super lenkkiRin ennen näitä treenejä. Koska hypitään niin lämmittely on luonnollisesti ollut tärkeämpi. Rin on yllättänyt miut nyt kahdella lenkillä ennen treeniä ollen rento ja varma ja tällöin siis haukuton. Haukkua meinasi tulla ainoastaan niissä kohdissa kun päästin Rinin hetkeksi vapaaksi jotta tulisi kakka ja kun olin ottamassa taas Riniä hihnaan. Tässä meinasi alkaa hauhommat mutta molemmilla kerroilla riitti että sanoin nyt riittää. Rin palasi takaisin omaan zen tilaansa, mistä lie sinne päätynyt alunperinkään.

Oli pakko ottaa kuva; häntä pystyssä ja peitsaus! Siitä tietää että Rinin lenkki sujuu :)


Mutta jottei liikaa makeaa mahan täydeltä niin täysi pudotus tuli viikolla kun otin aamulenkille mukaan Kooan ja Rinin sen sijaan että pojat kävisivat kahdestaan. Rinhän on nyt pitkään lenkkeillyt kerran päivässä ja yksin. Rin oli aivan levoton ja kamala, haukahteli jatkuvasti, säntäili ja lenkkeily oli täysi kaaos. Sisälle kun tultiin ja Namu istui odottamassa ruokaa, en ollut siis kuitenkaan laittamassa koirille ruokaa, niin Rin ensin murisi Namulle ohi kävellessään ja sitten hyökkäsi Namua päin. Tämä tilanne jäi tähän. Myöhemmin kun ei Henrin kanssa oltu lähellä niin Rin hyökkäsi Kooan kimppuun ihan kunnolla. Taas. Uskoisin että tilanne lähti siitä että Kooa joko oli mennyt katsomaan kodinhoitohuoneessa olevia ruokasäkkejä tai katsoi niihin päin ja se riitti Rinille. Ihan hirveä tilanne taas :( Henri erotti koirat. Tämän jälkeen Rin jatkoi Kooan painostamista tuijottamalla ja seuraavana päivänäkin tuijotti ja murisi jos Kooa tuli Rinin mielestä väärään paikkaan. Rin on näistä tilanteista joutunut poistumaan, meillä ei toiset koirat määritä muiden koirien huoneissa oloa. Ainoastaan luita saavat toisiltaan puolustaa. Ja ne tilanteet ovat koirillekin olleet selkeitä eikä niistä ole tullut koskaan (vielä) mitään selkkausta. Jatkossa siis pitää vahvasti harkita lenkkeileeko Rin edes Kooan kanssa.


Namu korkealla

Kooa korkealla ja Namu ihmettelee

Pojat eivät tänne itse päässeet eivätkä tulleet itse alas

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Jonotusta ja kehitystä




Ei ole hetkeen tullut kirjoiteltua kun treeniä kummempaa ei ole tapahtunut. Rin kävi viikonloppuna agikisoissa, pitkästä aikaa. Nyt Team HenRin oli tarkoitus kisata useampi kisa kuukauteen kun oli tiedossa kotikisoja. Kohtalon julma koura päätti toisin ja Henri loukkasi nilkkansa toisen radan kolmannella esteellä. Rin säilyi ehjänä mutta ilmeisesti oli hieman kiukkuinen kun hänen ratansa näin keskeytettiin. Ensimmäisen hyppyradan Team HenRin suoritti hyvin, täältä 0 mutta hidas 0 koska Rin on vaan hidas nopeiden koirien rinnalla ja lähti myös kiertämään putkea kun olisi voinut suoraan sukeltaa putkeen. Tai ei ihan suoraan, oli hieman umpisuuta tarjolla.

Kooa pääsi käymään rallytokon ratatreeneissä pitkästä aikaa. Otin Lähtö-kyltille lähestymistä ja mielentilatreeniä. Radan tein kerran läpi, täällä kaksi uutta kylttiä ja näihin sain vihdoinkin hieman selvyyttä miten ne suoritetaan. Yksi oli se kun koira kiertää miun ympäri, eli itse pitää pysähtyä mutta koira ei. Nämä on Kooalla menneet hyvin jakeluun. Mikä taas oli hankalaa niin kyltti jossa tulee askel seiso, askel istu, askel maahan. Kyllä se perusasento tulee sieltä niin napakasti kun yhden askeleen ottaa. Tähän Kooalle käyttöön virittelysana ja kuulin vinkkiä että koiran ei välttämättä tarvitse liikkua vaan voi nousta seisomaan kun ohjaaja liikkuu. Oikealla peruuttaminen sujuu nyt Kooalta paremmin kun olen hakenut siihen rauhallisuutta. Askelmitan tiukka seuraus kun loppui niin liike onnistuu meiltä paremmin.


Namu on kovasti kehittynyt hommissaan. Tunnari on onnistunut hallissa hyvällä mielentilalla. Edelleen nenäkosketus oikeaan, kohta voisi ottaa treeniin myös kapulan pitoa ja nostoa. Nyt tunnareita oli kolme väärää. Merkin kiertoa otin ensimmäistä kertaa hallilla. Ihan hetken Namu ihmetteli mutta sitten muisti mitä tötterölle piti tehdä. Näitä olen tehnyt ainoastaan hyvin läheltä. Seuruussa on pysynyt oikea paikka ja nytkun olen pitkän aikaa tehnyt lyhyttä pätkää ja ollut tarkka paikasta niin varovaisesti uskallan sanoa että Namun seuruuhan vaikuttaa vallan kivalta :) Nyt on harjoitteluun otettu myös perusasentoon istuminen pysähtyessä ja käännökset. Takapäätä Namu osaakin käyttää vähän liiankin hyvin. Jäävät ovat myös oikein kivalla mallilla. Virittelyt toimivat hyvin, pääosin näitä tehdään peruuttelemalla. Liikkeestä maahan olen kokeillut myös seuruusta ja se menee hyvin. Tyhjään juokseminen eli alustalle meno on Namusta huisin kivaa. Noutokapuloita pitää alkaa jättämään hallin lattialle koska Namulle tuli ongelma kun Noki teki noutoa ja Nokin kapula oli maassa. Namu meinasi sen käydä hakemassa ja jäi vähän sitä tuijottelemaan. Tehtiin Namun kanssa myös ensimmäiset kehäänmenoharjoitukset!

Kaukoissa olen hieman kiinnittänyt huomiota siihen että seiso-istu vaihdossa Namu nostaa vasenta etutassua ilmaan. Oikea pysyy paikallaan. Ajattelin että asia korjaantuu mutta näin ei käynyt joten ei auta muuta kun kiinnittää siihen huomio. Onneksi Namu on hyvin ihana koira siinä että se ottaa korjauksia hyvin vastaan ja jos palkkaa ei tule niin miettii asiaa ja ahneena koirana alkaa tehdä niitä juttuja mistä maksetaan. Nyt tein kaksi harjoituskertaa niin että istuin lattialla ja miun jalat oli Namun etutassujen päällä. Vähän Namua tämä ällötti ja tuli jalannosteluita siitä mutta sitten jätti tämän huomiotta. Seiso-istu vaihdossa jos tassu nousi niin ei tullut palkkaa. Sitten kun malttoi pitää tassut paikoillaan niin herkkuja virtasi. Kahden treenin jälkeen tassun nostelu on selkeästi vähentynyt ja heikentynyt, Namu saattaa ohuesti vaan keventää painoa. Tein myös niin että virittelin Namun kaukoihin sanomalla "tehdään kaukokäskyjä" ja Namu alkoikin itsenäisesti tehdä vaihtoja. Mikäs siinä, palkkailin ne vaihdot mitkä sujuivat hyvin. Hauskaa! Tein tämän uudestaankin ja Namu jumppaili niitä vaihtoja mitä halusi. Nämä tein niin että istuin maassa.


Rin ei ole paljoa käynyt hallilla mutta kun olemme olleet siellä niin on tehty uudestaan A-estettä ja myös hyppyä. A-este meni taas vallan vauhdilla ja tekniikka hyvä. Estenoutoakin kokeilin ja se oli hirmu hyvä. Toisella kerralla hyppyä ja Rin suorastaan nauroi kun aloitin 60cm korkeudesta. Leiskautti sellaisella innolla ja voimalla yli että jäi reilut ilmavarat. Vasta kun korkeus oli 85cm Rin alkoi vähän miettimään ja hyppäsi ajatuksen kanssa. Otin 95cm asti ja jätin tähän, kaikki hypyt puhtaita ja hyvällä tekniikalla. Kolme pumpperia rytmittämässä. Tasamaanoutoa Rin teki myös. Rin on selkeästi talven aikana miettinyt asioita koska Rin palautti napakasti ja hyvin suoraan eteen kapulan. Tokossahan Rin palauttaa kapulat suoraan sivulle. Nyt Rinin eteentulot olivat ihan hämmästyttävän loistavia pitkän tauon jälkeen.




Kunnon suomalaisten tapaan meillä koirat myös jonottavat asioita. Tai siis pääosin Rin ja nykyään myös Namu jonottavat. Kooan kohtalo on olla ensimmäisenä kun Kooa on ainoa joka inhoaa hoitotoimenpiteitä (harjaus/kynsienleikkaus) aivan valtavasti. Rinin ja Namun olen osannut opettaa rakastamaan näitä. Ehkä luonteessakin on eroa, Kooa ei ole sellainen koira joka haluaisi olla kovasti liki. Eräänä iltana oli harjausaika ja Kooa oli harjattavana. Heti kun Kooa valmistui (Rin seurasi tiukasti sohvalta) Rin hyppäsi salamana alas ja tuli suurinpiirtein syliin ja heittäytyi selälleen. Jos vaan voisi leikata Rinin kynnet. Rin sai harjauksen ja kynsien leikkuun. Heti kun Rin oli valmis niin Namu hyökkäsi samaan tapaan syliin.. Ajattelin että tänään voisin myös hieroa Rinin. Otin Rinin käsittelyyn ja NYT Kooa jonotti! Tuijotti vieressä sennäköisenä että missä Kooan hieronta, Kooa tahtoo myös. Kun Rin oli käsitelty niin ihme ja kumma, Kooa olisi ollut tulossa myös hierontaan. On vanhus alkanut näköjään nauttimaan erikoispalvelusta. Sinä iltana en kuitenkaan Kooa jaksanut hieroa mutta seuraavana iltana pappa pääsi käsittelyyn :) Jonoa taas kertyi mutta nyt jonottajille tarjottiin eioota. Myös hammasten harjaus kerryttää jonoa, sähköhammasharjakin. Ja nykyään myös se kun pojat ovat käyneet lenkillä ja odottavat kuivausta tuulikaapissa. Näissä mennään niin että kuka ehtii saa tulla ekana. Eli Kooa on aina suosiolla vika. Joskus joudun komentamaan että ei rynnitä tuulikaapista ulos. Rin tulee usein seuraamaan poikien kuivausta ja yrittää välillä vilahtaa jonon jatkoksi josko Rininkin tassut tarvitsisivat kuivausta. Etenkin jos komennan niin Rin katsoo parhaaksi mennä tuulikaappiin koska poikienkin käsketään siellä olla..

Noki ja Namu. Namu ei ole vielä Nokin kokoinen.

Nano ja Namu. Namu on ehkä kohta Nanon kokoinen :D