Pitkästä aikaa kuulumisia

 

Tärkein ensin; Namulla menee paljon paremmin! Se mitä olen tehnyt ääniarkuudelle ja jännitykselle on toiminut. Paljon enemmänkin olisin voinut tehdä ja paljon joudun vielä tekemään. Olen tehnyt Namusta röyhkeämpää ja hakenut enemmän kierroksia tokoon. Ja voit arvata miten on käynyt, nyt niitä kierroksia on liikaa :D Eli nyt rauhoitutaan tokossa taas enemmän jatkossa.

 Meidän elämässä on tapahtunut myös hurjasti muutoksia. Kaksi on poissa, Rin ja Rinin omistaja. Pientä rasittavanärsyttävääihanaakainaloeläintä kaipaan kyllä kovasti mutta kolmea koiraa minulla ei ole mahdollista pitää. Etenkin kun Rin ei ole mikään helppo koira arjessa. Pojat ovat nyt kaksistaan ja voivat hyvin, kuuluuhan perheeseen myös pikkutytöt ja myös uusi ihana omakotitalo. Rinin kanssa ehdin tänä vuonna kisata yhden EK-kisan josta ei ihan ykköstulosta kun hemskutin pörriäiset säikäyttivät Rinin ja siinä meni sekä tarkkuudesta sekä tottiksesta pisteitä. Esineruudussa olisin voinut itse käskyttää paremmin. Mutta näin parempi niin ei jäänyt nyt yksi ykköstulos kiukuttamaan kun kisat loppui tähän.

Kiitos Katja K. Rinin vikan kisan kuvaamisesta :)

 

Kooa papparainen on kisannut rallytokossa ja taas on ohjaaja ollut mukana pilaamassa ratoja! Ensimmäisestä kisasta (taukoa vuosi ja samanverran myös viimeisestä kylttitreenistä..) 94p. Toiseen kisaan lähdin henkseleitä paukutellen kun rata oli NIIN HELPPO! Meinasin että 100p tulee kunhan vaan kävelen läpi. No ei ihan tullut kun en ollut tarkkana ja Kooa teki ihmeellisiä virheitä. Voihan. Tuli sentäs 71p.. 

Kooa täytti 11 vuotta! Possu kesti hetken..

 

Papan terveys myös hieman reistaa. Kooa itse kokee olevansa elämänsä kunnossa. Voi varastaa ruokia mitä ei ole aiemmin tehnyt, hyppiä sohvalle ja tehdä mitä huvittaa. Mutta sivuääntä Kooan sydämestä on kuulunut nyt parilla kerralla ja toisella hieman pahemmin. Sydänultra varmisti rappeuman eteiskammioläpässä ja muuta pientä. Ei vakavaa eikä ole mitenkään oireillut. Kooa sai sydänlääkkeet ja tämä vie toiveeni Kooan rallytokovalionarvosta :( Yksi kisa on viikon päästä ja siitä nautitaan kyllä täysillä, rakas ja maailman paras kisakaveriKooa! Sen jälkeen on aika aloitaa sydänlääkitys loppuelämäksi <3

Namun terveys ei myöskään ole täysin priimaa, valitettavasti. Todennäköisesti viime kesäinen törmäys Rinin kanssa ja takajalan ontuminen aiheutti sen että Namulla todettiin Urheilukoiraklinikalla hieman yliliikkuva polvilumpio. Tästä ei ole kuulemma haittaa, agilityä ei saa tehdä. Just kun meinasin ;) Namu oireilee tätä harvoin, välillä potkii jalkaa taaksepäin. Virallisten kuvien yhteydessä päätin kuvata olat vaikka ne oli kuvattu 5kk iässä. Ylläripylläri, oireeton OC vasemmassa olkanivelessä! Ohhoh! Onneksi on oireeton ja toivottavasti sellaisena pysyy. Muutoin lonkat B/B, kyynärät 0/0, SP0, VA0 ja LTV0.

Namu on myös paimentanut kesällä. Ei kummempaa edistymistä.

Ja viilentänyt itseään jokaisessa mutaisessa lutakossa!

2vee synttärit juhlittiin vanhalla sakilla

Namu on edelleen teini eikä ole vielä aikuistunut. Ymmärrys välillämme paranee kokoajan vaikka teinihölmöilyt ova vahvasti läsnä. Tokokisoihin uskalsin lähteä lokakuussa, pelkäsin kyllä hirveästi että helmikuinen toistuu. Mutta koe meni hyvin, Namu sai 190,5p, KP ja 1.sija! Seuruu oli liian lennokasta ja edistävää ja tätä harjoiteltiin ja seuraavassa kokeessa menikin jo paremmin. Siitä 188,5p, KP ja 1.sija. Tässä kokeessa Namu nousi liikkeestä maahanmenosta kun olin palaamassa. Kaukoihin tuli joku klikki just ennen ensimmäistä koetta ja siellä tuli virheitä, toiseen kokeeseen mennessä sekin oli korjattu :) Epävarmuutta edelleen esiintyy koetilanteissa mutta tästä päästään yli. Nyt tuli myös turhauma/innostusvinkaisuja joihin on mietinnässä myös miten mennä niiden suhteen eteenpäin.

 

Tässä eka koe:

 

Käytiin myös mölli AVO kokeilemassa ja voihan! Täällä kun oli vauhtiliikkeitä niin pieni Namu oli vallan liian innoissaan. Tuli kaikenmoista ääntä ja oli niin tohkeissaan merkin kierrosta (toki itse myös virittelin väärin) että ei jalat pysähtyneet vaan kiersivät ensin puolihallia. Joo, ei olla ihan vielä valmiita avoimeen. 

Koska kapulanheittoäänet tuottavat Namussa liikaa intoa niin nyt olen sitten heitellyt kapuloita ja mitään ei tapahdu. Joko kehun suullisesti Namua ja haetaan kapulat yhdessä tai sitten olen myös kokeillut että käyn istumaan ja otan Namua syliin ja rapsuttelen niin miten siitä tykkää kotonakin. Seuruussa olen jättänyt lelupalkan pois ja menen nyt hetken aikaa ihan pelkästään kehuilla pääosin ja välillä namia. Tämäkin on toiminut yllättävän hyvin ja Namun fiilis ei ainakaan ole laskemassa.

Mitä Namun liikkeille kuuluu?

Seuruu: Asenne on nyt oikein kiva! Vähän liian kivaa välillä, edistää. Peruutus alkaa olla myös hyvällä mallilla.

Jäävät: Seiso-istu erottelu ei aina toimi, maahanmenoon on vihdoin löydetty yhteisymmärrys millä taktiikalla sinne maahan mennään! Kävelyt ok.

Luoksetulon stopit: Näistä Namu tykkää ja jarruttaa hyvin stoppiin. Maahanmeno välillä valahtaa ja välillä unohtuu.

Ruutu: Tässä Namulla on ollut melkoiset kiepsukat kun heittäytyy ruutuun niin että kääntää kropan etunauhalla. Tätä olen nyt tehnyt järkevämmäksi ruutuun asettumiseksi. Kunnes keksi mennä niin ruutuun että etupää alas ja pylly ylös.. Tai maahan kun harjoiteltiin "Seis!" käskyä. Vauhti ja varmuus ruutuun lisääntyy kokoajan.

Merkinkierto: Tämä ok, välillä tulee ääntä lähdössä.

Nouto: Liikaa ääntä! Hitaampi tulo kuin meno.

Tunnari: Hyvä ajatus joka välillä vaan katoaa. Ja ei mikään ihme kun katoaa koska tehdään tätä aivan liian harvoin. Odotusarvo alkaa olla myös hieman suuri.

Ohjattu nouto: Tässä kanssa Namu lukee hyvin eleitä kumpi kapula haetaan ja olen ottanut keskikapulan myös riviin mukaan mutta sitä en ole vielä opettanut.

Hyppynouto: Namu tykkää hypätä ja noutaa, en ole juuri tätä treenannut. Testannut vaan että ei ongelmaa! Paitsi ehkä taas siinä odotusarvossa..

Metallikapula: Namua ei haittaa minkälainen haettava kapula on.

Kiitos Riikka L. kuvien otosta :)

PK-puolella olemme myös tehneet madallettua A-estettä muutamaan kertaan ja myös ihan metrin korkuista estettä. Ihanaa että on ensimmäistä kertaa koira jolla ei fysiikan puolelta ole ongelmaa suorittaa metrinen este! On vaan ne ääniarkuudet :D Haukkumaan en meinaa Namua millään saada joten en tiedä pitääkö vaan luovuttaa ja tehdä siitä rullakoira. Haukkuu kyllä tokossa lelulle mutta jos on vähänkään jännä tilanne niin sitten menee kiljumiseksi. Ja huutaa edelleen tehosekoittimelle kunnon käskytyshaukkua.. Jälkeä olen tehnyt kevätmasennuksen jälkeen (Namu siis odotti niin paljon ampumaradan paukkuja että lopetti jäljestyksen) tasan yhden kerran. Vieraan tekemä pitkähkö jälki ja taukoa useampi kuukausi, meni täydellisesti :) Yksi keppi jäi mutta paikkana oli haastava ja Namu etsi sen jälkikäteen. Hakua olemme ehtineet tämän uuden elämäntilanteen takia tekemään hyvin vähän.

Namun löydöt! Pallot löytyi, maila ei kuulu löytöihin :D

Namu yllätti jääkiekkojen etsinnässä. Tämä oli edellisellä kerralla näppäränenäRinin hommaa mutta nyt Riniä ei ole. Ystävien muksut olivat taas ampuneet kiekkoja ohi maalin ja mulla oli vierailulla mukana Kooa&Namu. Namulle esittelin kiekon, heitin sen pusikkoon ja pyysin etsimään. Esineruutuahan ei olla tehty ties milloin viimeksi.. Namu ei tarvinnut kuin pari esittelyä ja sa hommasta kiinni! Teini teki kovasti hommia ja löysi hirmuisen kasan kiekkoja kolmella etsintäkerralla. Miten Kooa the käyttövalio selvisi? Meni pusikkoon, tuli pois, otti Namun löytämän kiekon maasta ja tarjosi sitä.. Voihan pappaa.

Teen yrityksen siirtyä nykyaikaan ja koska en blogia saa päivitettyä niin koirilla on nyt Instagram jota on tarkoitus päivittää :) Kuulemma siellä on kaikki, itse en ole vielä opetellut sitä. Löytyy nimeltä namu_kooa.

Jep! Namun turkki lähti just jussiksi. Kyllä helpotti treenejä :) Oli kyllä hullunnäköinen elukka, onneksi nyt on turkki kasvanut. Mutta ehdottomasti kannatti!

Voihan Namua

Lenkillä Nokin ja Nanon kanssa, Rin ja Namu kävivät melkein jo uimassa..

Blogin kirjoittelu on pahasti jäänyt kun tuntuu että tällähetkellä aikaa kuluu kaikkeen muuhun :) Ja tilanne Namun kanssa on myös omalta osaltaan hiukan haastava ja olen joutunut pohtimaan miten tässä nyt edetään. Namulla on nimittäin orastavat ääniongelmat pahentuneet hyvinkin isoiksi. Namu on pennusta asti ollut herkkä äänille ja niitä ihmetellyt. Nyt tämä on yleistynyt ja tietyt tilanteet myös laukaisevat epävarmaa ja ahdistunutta olotilaa Namussa.

Namu kävi myös tokokokeessa helmikuussa. Jos (silloin ennen pandemiaa) en olisi suunnitellut osallistumista SM-joukkuekilpailuun en olisi vielä halunnut osallistua Namun kanssa kokeisiin. Koin että Namu on kyllä valmis mutta mielentilassa ja kokonaisuudessa olisi ollut vielä pientä viilaamista. Oletin Namun kuitenkin selviytyvän tilanteesta jos nyt ei ihan 200 pisteen arvoisesti niin kuitenkin hyvin sen perusteella miten nämä tilanteet ovat menneet. Tilanne oli kuitenkin nyt jotain muuta mitä osasin pahimmissa skenaarioissa edes kuvitella ja koe meni niin penkin alle että olen hyvin pettynyt niin itseeni kuin myös osittain Namuun. Itse jännitin paikallaoloa mutta se meni hyvin, Namu lopussa laittoi nenän tiukasti maahan. Yksilöliikkeissä en myöskään jännittänyt mutta Namu oli omissa maailmoissa enkä saanut sitä mukaan oikeastaan missään vaiheessa. Tähän en ollut henkisesti varautunut ja jälkikäteen mietin että jos olisin Namua innostanut ja voimakkaammin nostattanut olisiko se auttanut. Oletin että Namu kehässä rentoutuisi kun saa tilaa ympärilleen, niin on usein koulutuksissa käynyt. Namu stressasi pienessä odotustilassa kun ympärillä oli paljon koiria ja ihmisiä, oli nenä maassa hyvin voimakkaasti ja ei myöskään ottanut kontaktia. Mietin tässä vaiheessa että pitäisikö jättää koe kesken mutta koska paikallaolosta oli selvitty ja luotin Namuun sen perusteella miten olemme treenanneet. Namu harmillisesti epäonnistui kaikista varmimmissakin liikkeissä kuten kapulan pidossa ja kaukoissa joissa ei ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista harmia. Joten, tästä ei ole toivottavasti suunta muutakuin ylöspäin :)

Tämän ison epäonnistumisen ja ääniongelmien kasvamisen kanssa myös tietynlainen treeni-into on hiipunut. Kokeen jälkeen treenasin enemmän ylempien luokkien liikkeitä ja pidettiin treenit rentoina ja hauskoina. Ja koska lumitilanne on heikko ja kevään tilanne hyvä niin ollaan myös päästy hyvin metsälajeja treenaamaan! Namu on puuhaillut tietenkin hakua mutta myös jälkeä ja esineruutua. Haukkua olen Namusta yrittänyt saada irti. Haukkuu hyvin kun kiihtyy tehosekoittimista sun muista meteliä pitävistä kodinkoneista, tähän menee myös sähköinen kynänteroitin. Muutoin Namu ei oikein osaa olla rento ja enemmän vingahtelee kuin haukkuu. On myös hyvin fyysinen eli saattaa yhtäkkiä hypätä voimakkaasti vasten mikä on ärsyttävää.

Äänisiedätykseen on tullut käyttöön alustatreeni. Opetin Namulle alustan jossa olla ja tuon siihen näitä epämukavia ääniä tai asioita. Nyt on ollut noin kuukauden treenissä paidan heilautus, Namuhan pelkää siis myös vaatteiden/peittojen/minkä tahansa kankaisen heilautuksia. Alku oli hankalaa mutta nyt Namu ei enää väistä niin voimakkaasti esillä olevaa paitaa/pyyhettä kuin ensimmäiset pari viikkoa. Olen saanut otettua mukaan myös voimakkaampia paidan heilautuksia ja räpsäytystä ja Namu ei enää karkaa patjalta. Edistystä tulee mutta hyvin hitaasti. Taistelen Namun kanssa myös näiden esineiden kanssa ja Namu tuntuu tästä pitävän. Ensimmäisen alustaharjoituksen tein kun vein Namun Pekka Korrin arvioitavaksi laukaisuarkuuden suhteen. Namu harjoitteli alustaa rennosti ja yhtäkkiä yritti karata eikä tullut alustalle. Syy oli se että kuusen neulaset olivat raapineet Pekan takkia ja se oli Namun mielestä niin pelottava ääni että piti lähteä karkuun :( Joten se oli Namun lähtötilanne. Ja koska Namu on pehmeä ja alusta osaltaan muistuttaa myös vaatteita (koiran peti) niin sain tehdä aika paljon työtä että Namu edes uskalsi tulla alustan lähelle.

Pekan kanssa myös ammuttiin Namulle ja se oli nyt viimeinen niitti ja Namu selkeästi on nyt ehdollistunut kaikkiin niihin tilanteisiin mitä ennen ampumista on tapahtunut. Jos Namu on hihnassa metsässä ja joku kävelee metsään/poispäin, Namu menee "paniikkiin". Se onni tässä on että Namun paniikki on hiljaista ja sisääänpäinkääntyvää, Namu ei juokse karkuun hullun lailla. Menee pienelle kiepille maahan tai pyrkii autolle. Aiemmin ampumisen aikana olen tehnyt käsikosketusta, nyt jos sitä pyydän aikalailla milloin vaan niin Namu ahdistuu ja menee kiepille. Tätä olen purkanut nyt sisällä ja lenkeillä. Myös treeneissä Namu pääsee esimerkiksi menemään hakumetsää kohti kun tekee käsikosketuksen. Kun odotellaan hakuvuoroa ja hiljaisesta metsästä kuuluu hyvin hiljainen ääni, kolaus tms niin Namu ahdistuu. Onneksi kun suoritus alkaa niin Namu pystyy suoriutumaan. Myös jälkimetsässä on harmillisesti tullut liian usein ampumista, treenataan suht lähellä ampumarataa. Namun jälki-into on heikentynyt vaikka löytää kyllä kepit. Jos ampumista ei kuulu niin Namu tuntuu sitä selkeästi odottavan.

Namun hakukuvista kiitos Maarit K.!

Lenkeillä kuuluu siis aika usein ampumista ja hyvin erilaista ampumista. Näissä Namu reagoi hyvin vaihtelevasti. Alkuun reagoi ja tuijottaa minua ja kun en itse reagoi niin Namu rentoutuu mutta on rauhallisempi eli ei kyttää Riniä ja tulee usein luokse. Loppulenkistä Namun käytöksestä ei selkeästi huomaa että kyseessä olisi ääniarka koira. Paitsi niinä lenkkeinä kun Namu kokee olonsa enemmän ahdistuneeksi ja ei rentoudu lenkin aikana kokonaan. Haluaisin uskoa kuitenkin siihen että saan koulutettua äänet Namulle siedettäviksi.

Namu on myös käynyt paimentamassa pässejä ja ollut siinä aika hyvä. Aitauksessa kolmen pässin paimennus (Namu pääosin ajaa pässejä aitauksen reunoja pitkin) on mennyt alkuun vähän vauhdikkaammin mutta tästä parantuen. Herkkänä poikana Namu ottaa myös hyvin käskyjä vastaan. Sitten ajateltiin kokeilla pihalla kun Namu oli useampana kertana suoritunut hyvin. Pässit juoksivat vähän kauemmaksi ja mietin että mitenköhän Namun pää pysyy kasassa. Mutta oli ollut pitkään niin rauhallinen aitauksessa niin ajattelin että Namu handlaa tilanteen. Namu lähti hyvin mutta nopeasti keskeytti flänkin ja juoksi liian kovaa pässejä kohti, kolmikko hajosi, Namu lähti kahta kääntämään ja sitten näkyikin kun Namu meni valtavalla kuperkeikalla kahdesti ympäri. Eihän siinä hyvin käynyt ja Namun vasen takajalka oli niin hervoton että kuvittelin jo vaikka mitä kauhuskenaarioita. Se onneksi siitä lähti parempaan menemään ja todettiin selän olevan se osa Namusta joka otti iskun vastaan. Viikon sairasloma ja osteopaattikäynti toivottavasti auttoivat ja selvittiin säikähdyksellä.

Namun elämässä on siis sattunut ja tapahtunut ja muutoksia pukkaa. Kooa ja Rin elävät hieman tasaisemmin :D Rin on päässyt nyt tottistelemaan kun Namu saikutti ja oli vallan kivalla päällä! Haukkua/mielialan laskua ei tullut ollenkaan vaikka treenattiin yksin. Rin myös suoriutui hyvin tottisliikkeistä ja oli tarkkana kuin porkkana. Isoin treenin kohde on hypyn palautus koska Rin arpoo hypyssä ja saisi tulla vauhdikkaammin esteelle.

Rin on ollut esineruuduissa sairaan hyvä <3 Ja myös pudotettussa. Ja tarkkuudella. Ja jäljellä.

Raunioilla, Rin ei malta pöksyissä pysyä. Rauniokuvista kiitos Leena K.!

Raunioilla monet kuvat ovat tällaisia, "se meni jo"

Kooa aprikoi missä kohtaa olisi parasta ilmaista..

Välillä Pappa ehtii myös poseerata

Molempien mustavalkoisten kanssa pystyi poistumaan radalta onnellisena <3