tiistai 12. helmikuuta 2019

Se oli siinä

Rinillä oli lauantaina vihdoin ja viimein tokokoe! Tätä olin odottanut jo kauan ja olimme treenanneet sitä varten aktiivisesti koko talven ja oikeastaan viime talvenkin. Viime vuonna en vaan ehtinyt kokeeseen ja koin että Rin ei ole valmis paikallaoloihin. Nyt kaikki oli sujunut treeneissä oikein hyvin. Etenkin ne paikallaolot, Rin oli ollut pitkään luottavainen ja hyvällä mielentilalla jo usean treenin ajan. Ja olen suurelta osin hirmu tyytyväinen Rinin suoritukseen mutta siitä huolimatta tämä oli viimeinen Rinin tokokoe. Vaikka Rinin tokotavoite ei täyttynyt.

Miksi viimeinen? Kokeen jälkeen pohdin pitkään milloin on aika luovuttaa. Enkä itse ajattele luovuttamista negatiivisena, enemmänkin haikeana. Rin ei ole tokokoira ja nyt päätin että olen pyytänyt Riniltä tarpeeksi tokon suhteen. Rin stressaa/pelkää paikallaolojen vieraita koiria ja myös takana liikkuvaa liikkuria. Rin ei kestä häiriöitä kokeen aikana ja pahimmillaan ei häiriön sattuessa pysty suoriutumaan liikkeestä. Häiriö voi olla Rinin kohdalla ihan vaan se että liikkurointi on erilaista tai minä vilkaisen Rinin mielestä väärään paikkaan. Paikallaolojen harjoittelu on ollut osaltaan myös kuin heikoilla jäillä kävelyä. Aina kun Rin on treenivuorossa muiden, etenkin vieraiden, koirien kanssa niin on hyvin tärkeää että kukaan ei komenna koiriaan tai jos Rin tekee luoksetuloa niin vahingossa lähtevää koiraa ei saa käskeä. Rinille tämä pahimmillaan tietäisi viikkojen toipumista tilanteesta. Joten. Miksi veisin enään Riniä näihin tilanteisiin ja tietenkin aiheuttaisin itselleni myös paljon työtä Rinin treenin suhteen. Ja minkä takia? Yhden meriitin takia. Sen olen jo kauan aikaa sitten päättänyt että Rin ei enään TVA-arvon jälkeen kisaisi tokoa. Rin on nyt totellut ihan tarpeeksi ja tarpeeksi HYVIN ollakseen henkisesti TVA vaikka mitään virallista titteliä ei saavutettukaan <3 <3

Sitten itse kokeeseen. Koe meni siis pääosin hyvin ja olin hirveän tyytyväinen Rinin siirtymiin ja sosiaalisen palkan vastaanottoon. Kun oli useammasta liikkeestä tullut huono arvosana niin minua alkoi jo itkettämään kun tunne siitä vahvistui että tämä on todellakin Rinin viimeinen koe vaikka viimeinen ykkönen jäi haaveeksi. Itketti enemmänkin siitä haikeudesta mitä kaikkea jää taakse, mitä kaikkea olemme oppineet näiden vuosien aikana. Ja miten paljon Rin on kestänyt epämukavia tilanteita kokeissa minun harrastamiseni vuoksi vaikkakin olemme paljon sitä varten harjoitelleet turvallisessa ympäristössä.

Paikallaistuminen 10: Rin oli oikein rento kun tulin piilosta. Liikkuri kulki todella pitkän matkan päässä koirien takana, silti Rin hieman vilkuili taaksepäin mutta kun palautti katseen minuun niin oli rentona.

Paikallamakuu 7: Taas Rin vilkuili taakse mutta ennen maahanmenoa keskittyi taas minuun. Maahanmeno ihan ok. Maatessaan Rinin ahdistus hieman tuntui nousevan ja itse ajattelin että toivottavasti aika on kohta täynnä, Rin ei enään kauan kestä. Rin ei kuitenkaan äännellyt tai vilkuillut vieressä olevaa koiraa. Luoksetulo hyvä mutta sivulle tultuaan Rin aloitti nopeasti haukkumisen. Haukkumista jatkui koko sen ajan kun muut kolme koiraa kutsuttiin. Tätä olemme vähiten treenanneet liikkeen hankaluuden takia.

Kiertonouto 0: Aloitus oli ihan sihteerien pöydän vierestä ja olisin voinut himmata muutaman sekunnin ennen suorituspaikalle menoa. Virittelyiden jälkeen liikkurointi kesti enemmän kuin mitä normaalisti treeneissä ja Rin alkoi nopeasti vinkua. Tiesin että liike oli menetetty. Lähetyksestä Rin alkoi heti haukkua eikä kyennyt menemään kapuloiden ohi. Toisella korjauskäskyllä Rin meni kierrolle ja teki hienon istumisen mutta huomasin samantien että Rin oli lukinnut väärän kapulan. Siihen ei enään mikään auta, Rin lähti sinne huolimatta miun katsemerkkauksesta tai käsiavusta. Korjauksella kuitenkin otti oikean ja tuli hyvin loppuun asti.

Seuruu 8: Eipä tässä sen kummempaa, Rin oli kivasti mukana kuitenkin paljolti vino.

Luoksetulo 9: Rin oli hieno, tuli parhaalla mahdollisella vauhdilla. Virittely toimi ja Rin reagoi hyvin stoppeihin.

Zeta 7: Ensimmäinen asento maahan, Rin teki napakan istumisen. En tiedä miksi, muut asennot olivat hienot kuten myös seuruu.

Ruutu 5: Rin hienosti vastasi virittelyihin ja meni ihan ok vauhdilla ja osui ympyrään. Jostain syystä Rin vaan lähti aivan väärään suuntaan lähetyksellä. En tainnut merkata ruudun paikkaa ennen käskyä katseella mutta kyllä käsimerkin pitäisi olla aika selkeä. Korjauksesta Rin lähti epävarmana mutta ruudun bongattuaan kiihdytti vauhtia. Ylläriylläri, "Seis!" käskyllä meni suoraan maahan, juuri ja juuri ruudun sisälle.

Tunnari 0: Tämä liike meni omaan piikkiin. En IKINÄ seiso niin että tötteröt jäävät jalkojen väliin. Tähän oli laitettu merkiksi pieni kuppi ja ajattelin että noin pieni ei haittaa. Kun olin antanut kapulan iski ajatus, miten hitossa käännyn tästä ympäri!?! Kun aloin kääntymään erilailla kun normaalisti niin Rin ei tätä kestänyt vaan meni niin hämilleen etten meinannut saada Riniä millään pysymään paikoillaan. Itse liike olikin muuten täydellinen, Rin otti heti oikean kapulan ja palautti vauhdikkaasti.

Kaukot 7: Jälleen kerran Rin suoriutui pientä teknistä virhettä lukuunottamatta hienosti. Viimeinen istu-maa vaihto ei onnistunut vaan Rin istui, jostain syystä maahanmenot ovat olleet Rinille välillä hankalia.

Ohjattu 10: Merkille meno hidas. Tässä merkkasin haettavan kapulan vain katseella ja Rin lähti hienosti oikealle kapulalle ja vauhti oli hyvä. Palautus myös hieno.

Pisteitä kertyi juuri ja juuri kolmostuloksen verran eli 193p. Sija 2, tuomarina Tommi Varis. Videot suorituksista alla.



Namu oli myös mukana ja kävi pariin otteeseen hallissa hengaamassa tai treenaamassa. Namu oli hieno ja harjoitteli niin odottamista kuin perusasentoa, seuruuta ja kaukoja. Kuin myös metallikapulan pitoa kun nappasin koekapulan käyttöön. Kapula kuin kapula totesi Namu. Hallissa Namu toki kiinnostui monista muista koirista mutta kun teki hommia niin keskittyi vain tekemiseen. Namu joutui myös pulapaikkaan. Kun tulin Rinin kanssa ensimmäisen yksilökehän jälkeen autolle huomasin että Namu keikkuu katonrajassa. Meillä on uusia auto ja siellä vanha kevythäkki jossa avoin katto. Namu oli yrittänyt katon kautta häkistä pois, ehkä paremmille katsomapaikoille kun tein ennen kehää Rinin kanssa zetaa ulkona. Namu jäi takistaan häkkiin jumiin niin että takajalat olivat häkin kaltereiden ja takapenkin niskatuen välissä jumissa ja etujalat lastenistuimen niskatuen päällä. Siellä Namu iloisena heilutteli häntäänsä ja tuntui olevan varsin tyytyväinen tilanteeseen nähden. Onneksi Namu ei säikähtänyt tilannetta kun olisi voinut silloin käydä pahemminkin vaan tyytyi kiltisti kohtaloonsa. Meinasin ottaa kuvankin tilanteesta mutta en uskaltanut yhtään tehdä ylimääräistä kun vaan laittaa Rinin takapaksiin ettei mitään vaan satu. Voihan Namu.. Takin irroitus pelasti Namun pulapaikasta.

Namu taitaa olla noin 7kk, 15,3kg ja 51cm




Jaahas, eihän päivän kommellukset vielä tähän päättyneet. Sitten oli toinenkin karkulainen häipynyt hänelle osoitetusta paikasta. Rin oli häkin viereisessä tilassa mutta eipä ollut siellä ihan kokoaikaa.. Kun koe oli ohi ja talkoot tehty niin kaveri sanoi että mulla onkin koira etupenkillä. Avasin takaoven laittaakseni lainassa olleen hypyn autoon ja VOI LUOJA!!!! Koko takapenkki paskan peitossa. Ei ole todellista. Ripulia oli myös lastenistuimella toisella puolella autoa, kuskin penkillä, käsijarrun päällä jne roiskeita vaikka ja missä. Ainoastaan pelkääjän paikka oli säästynyt isoimmilta sotkuilta koska syyllinen istui siinä. Onneksi hallilla oli siivousvälineitä ja Jenni jäi miuta auttamaan niin saatiin paskat siivottua. Ja tässä vaiheessa ei enään itkettänyt, enemmänkin nauratti tilanteen koomisuus. Jo hanskalokerossa oli noin desin verran kuravelliä jemmassa. Ja auto oli ollut meillä viikon ajossa.. Olin suunnitellut että en lenkitä Riniä koepaikalla, Rin stressaa niin paljon hallin ulkopuolella kun on muita koiria ja ihmisiä. Rinin käytin vaan pissalla ennen paikallaoloja, Rin haukkui jatkuvasti kaikki kävelymatkat hallille eikä Rin yleensä edes tee isompia tarpeitaan hihnassa vaikka olisi hätäkin. Rin ei missään vaiheessa ollut sennäköinen että hätä olisi suuri, kerran oli tulossa autosta pois mutta silloin (vaikka pohdin kyllä kakka-asiaa) päädyin siihen että koska oli ottanut Namun edellisellä kerralla niin Rin ajatteli nyt olevan Rinin vuoro. Virhe! Koirat  tekevät tätä usein treeneissä, ovat tietoisia milloin toinen on päässyt ja milloin itse pääsee. Rinin ripulin veikkaan johtuvan stressistä. Vatsa ei enään tämän lauantaisen jälkeen vaivannut eikä ollut vaivannut ennen lauantaita. Rinille (ja Namulle) oli vaihdettu ruoka muutama päivä aiemmin. Happy Dog todennäköisesti pilaantunut ja molempien koirien vatsavaivat korjaantuivat heti ruokaa vaihtamalla. En osta enään pitkään aikaan Happy Dogia, vaikkakin syy voi olla mikä tahansa (kuten logistiikka) niin jotenkin luotto meni kyseiseen merkkiin.

Pienet kuvat muistuttamaan että päivä voi aina olla paskempi kuin mitä se on. Ei siis viittaa lauantaihin vaan jos joskus tuntuu pahalta niin voin palata näihin kuviin :D



Vaikka toko nyt jää Riniltä kokonaan pois niin en osaa ajatella että "ei koskaan enää ikinä milloinkaan". Hyvin todennäköisesti ei mutta tällaista kaiken kieltävää väitettä en elämälle laita. Toimettomaksi Rin ei sentäs ehdi jäädä, pk-tottis on ollut Rinille minusta huomattavasti helpompi kestää joten minä jatkan Rinin kanssa pk-puolella. Ja riittäähän siinäkin hommaa! Odotan innolla kun nyt pääsemme tottista harjoittelemaan pitkästä aikaa :) Ja sitten on tietenkin HenRin Team agilityssä!

Koska lumitilanne on kaamea, lenkit tapahtuvat hihnassa. Siksi kamalia sisällä otettuja kasvukuvia kun muutakaan ei ehdi :)

Tässä sanottu "Ruutuun!" Namukin jo osaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti